Suonpää: Ranskalainen opettaja näytti, miten uskonnonopetuksen kieltäminen tyhmentää ihmisiä
Joulu on Ranskassa vaarallista aikaa. Lapset saattavat nimittäin kuulla Jeesuksesta.
Joulun lähestyessä alkaa koululaisten arkinen aherrus aina helpottaa, ja kouluissa voivat aikuisetkin ottaa vähän rennommin. Näin kai ajatteli opettaja myös pienessä Langonin kaupungissa Ranskassa, kun vei oppilaat elokuviin. Joulukuussa katsotaan jouluelokuvia, ja lapsille soveltuvasta valikoimasta löytyikin sopivasti amerikkalainen piirretty toimintakomedia The Star – Tähti. Mainoksen mukaan se oli kertomus joulun tähdestä ja ensimmäisestä joulusta. Erinomainen valinta, olihan jouluun enää puolitoista viikkoa aikaa.
Elokuva alkoi mukavasti. Alussa, yhdeksän kuukautta ennen ajanlaskun alkua, Maria-niminen nuori nainen saa yöllä kuulla henkiolennolta olevansa raskaana. Se on melko yllättävä ja jokseenkin järkyttävä uutinen, Maria kun ei ole vielä naimisissa, mutta onneksi sulhaskandidaatti, puuseppä Joosef, paljastuu ymmärtäväiseksi ja kovin rakastuneeksi mieheksi.
Satuelokuvan päähenkilö on kuitenkin aasi Bo. Bo karkaa kurjalta isännältään ja päätyy ensin Marian ja Joosefin perheeseen, myöhemmin moniin hurjiin seikkailuihin tässä ihmeellisessä fantasiamaailmassa. Paljon sattuu ja tapahtuu. Idästä tulleet viisaat miehet etsivät uutta kuningasta pahan hallitsijan Herodeksen luota, sotilaat koirineen etsivät vastasyntynyttä poikaa tappaakseen tämän ja hiukan omituisesti perustellussa juonenkäänteessä Bon isäntäparikin joutuu Betlehemiin asioimaan verotoimistossa.
Tarinassa on jotakin tuttua. Näin langonilainen opettajakin on varmasti ajatellut viimeistään sillä hetkellä, kun käy ilmi, ettei Joosefilla ja Marialla ole Betlehemissä hotellivarausta, vaan he joutuvat yöpymään eläinsuojassa. ”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen…”
– Ei perhana! Tuo lapsihan on Jeesus, tajusi opettaja ja keskeytti sankarillisesti elokuvaesityksen.
Tarinassa on jotakin tuttua.
Kävi ilmi, että elokuva ei ollutkaan ranskalaisen opetustoimen makuun ”assez laïque” – riittävän maallinen. Jos joskus pitäisi selittää, miten uskonnonopetuksen kieltäminen vähentää yleissivistystä ja tyhmentää ihmisiä, tällä esimerkillä olisi hyvä aloittaa.
Ranskassa uskonnot ovat saman arvoisia, ja tunnustukseton tasavalta suhtautuu puolueettomasti kaikkiin uskontoihin ja elämänkäsityksiin. Jo sadan vuoden ajan on laïcité-periaate suojellut kolmannen, neljännen ja viidennenkin tasavallan kansalaisten ajatuksen- ja uskonnonvapautta. Näiden vapauksien turvaaminen onkin tärkeää. Laïcité on kuitenkin alkanut merkitä enemmän vapauksien rajoittamista kuin niiden turvaamista. Syksyllä oikeus päätti, että Ploërmelin kaupunkiin pystytetyn paavi Johannes Paavali II:n muistomerkin risti pitää poistaa. Toisin kuin paavi, risti on nimittäin uskonnollinen symboli. Aivan kuin sen ristin piilotaminen tekisi paavista uskonnottoman.
Uutinen keskeytetystä elokuvanäytöksestä palautti mieleeni elokuvan, joka minulle ja luokkatovereilleni tarjottiin yläasteella. Kyse oli jostakin suomalais-unkarilaisesta kulttuurivaihdosta, ja siksi meille 13-vuotiaille näytettiin opettavainen elokuva kapinoivasta teinistä, joka huonon käytöksensä vuoksi joutuu vaikeuksiin. Elokuvan loppupuolella, kun päähenkilöä, nuorta naista, raiskattiin jo toistamiseen, opettaja nousi hetkeksi pystyyn ja kertoi, että "tämä on sitten vaan elokuvaa". Väkivalta oli järkyttävää, mutta tilannetta ei varsinaisesti parantanut opettaja, joka antoi ymmärtää, että tuollaisia kauheuksia tapahtuu vain elokuvissa.
Lasten suojeleminen heille sopimattomilta elokuvilta on tärkeää. Tosiasioilta heitä ei kuitenkaan pidä suojella. Niin uskonto kuin väkivaltakin ovat tosiasioita, joista ei niin vain pääse eroon. Ehkä noiden 83 koululaisen olisi sittenkin kannattanut antaa katsoa elokuva loppuun. Sen jälkeen opettaja olisi voinut selittää heille, että Ranskan valtio ei usko Jeesukseen, vaikka moni ranskalainen uskookin. Toivottavasti opettaja edes kertoi, että jännittävän elokuvan lopussa kamelit onneksi pelastavat aasin legioonalaisten verikoirien kynsistä ja Jeesus-lapsikin pääsee vanhempineen pakolaiseksi Egyptiin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Notre Damen menetys on korvaamaton, vaikka Jumala ei ihmisten rakentamia temppeleitä tarvitsekaan
Päätoimittaja PuheenvuorotPariisin katedraali on kokenut kovia ennenkin: 1500-luvulla siellä riehuivat protestantit ja 1700-luvulla kirkonvastaiset vallankumoukselliset.
