Suonpää: Oletko sinäkin viettänyt joulua aina väärin?

Suonpää: Oletko sinäkin viettänyt joulua aina väärin?

Tuleehan se joulu tekemättäkin, mutta jos nyt kuitenkin kunnioittaisimme perinteitä, leipoisimme, puunaisimme ja hankkisimme lahjat, opastavat nykyajan tietäjät.

Yksi Pertti Jarlan koskettavimmista Fingerpori-sarjakuvista muistuttaa joulun ihmeestä. Siinä kolme viisasta miestä kolkuttaa tallin ovelle ja kertoo vastasyntyneen Jeesus-lapsen isälle tulleensa katsomaan seimeen kapaloitua maailman vapahtajaa. Itämaan viisaat ovat nimittäin tietäjiä ja heistä jokaisella on neuvonsa annettavanaan Marialle ja Joosefille:
– Aivan liian tiukka kapalointi! valittaa ensimmäinen tietäjä.
– Heinä allergisoi! tietää toinen viisas.
– Eikö takapuolta ole rasvattu? kauhistuu kolmas viisas tietäjä.
Tämä herkkä ja kaukaa viisas joulusarjakuva pyöri mielessäni joulun alla joka kerta kun erehdyin lukemaan lehdistä joulujuttuja, joissa kotimaan tietäjät kertovat, miten väärin joulua vietän. 

Ensin meitä syyllistettiin joulun odotuksesta ja jouluun valmistautumisesta, sillä joulun odottaminen ja jouluun valmistautuminen jo lähtökohtaisesti pilaa joulun. ”Tuleehan se joulu tekemättäkin”, julisti otsikko ja sai joulustressiin väsyneet tuntemaan syyllisyyttä siitä, että on stressattu eli valmistauduttu jouluun. Ihan turhaan on siivottu ja leivottu, ostettu paistomittari ja googlattu, että pitääkö se sinappi sivellä kinkun pintaan ennen vai jälkeen paistamisen vaiko kenties sen aikana. Ei olisi pitänyt nähdä vaivaa, joulustressi on vastoin joulun sanomaa.

Samaan aikaan, pahimmillaan samassa jutussa, kerrotaan sekin, miten tärkeää on valmistautua jouluun perinteitä kunnioittaen. Joulu tulee tekemättä, mutta oikea joulu tarvitsee silti puikulaperunoista tehdyn imelletyn laatikon, kuusenkerkkä-poropiirakan, itse tehdyn sinapin ja kahdeksantoista erilaista pikkuleipää, joissa kaikissa maistuvat perinteiset suomalaiset maut inkivääri, kaneli ja tähtianis. Näitä vääntäessä on jokaisen hyvä ”antaa aikaa itselle”, kuten yksi hyväntahtoinen tietäjä lehdessä neuvoi, ”sillä jouluun pitää rauhoittua hiljentymällä jo hyvissä ajoin ennen aattoa”.

Ei olisi pitänyt nähdä vaivaa, joulustressi on vastoin joulun sanomaa.



Tavarapaljouden ja kaupallisen joulun keskellä olisi myös pitänyt muistaa, että se tavarapaljous ei joulua tee ja tämä kaupallisuus on pilannut joulun. Pilannut miltä? Niin kauan kun minä muistan, on joulu ollut juuri näin kaupallinen. Lahjat sen joulun tekivät 70-luvun lapsillekin. Isovanhempieni lapsuuden jouluissa lahjoja toki oli vähemmän, mutta ei sekään joulusta onnellisempaa tehnyt vaan kertoi pikemminkin siitä, että Suonpään torpassa 1920-luvulla asui köyhiä ihmisiä.

Erityisen tärkeitä lahjaneuvoja jakelevat perheterapeutit ja lapsipsykologit meille eronneille. On tärkeää, näin opin, että äitinsä kanssa asuva lapsi näkee lahjasta, että isä edelleen rakastaa lapsiaan. Vähintään yhtä tärkeää on kuulemma sekin, etteivät isä ja äiti tai etenkään isän ja äidin uusi puoliso kilpaile niillä lahjoilla. Jonkun verran syö antamisen iloa se, kun lahjakassia pakatessaan isä yrittää arvailla, millaista lahjaa äiti on lapsille ostamassa ja yrittää ostaa vähän paremman. Ei kuitenkaan liian paljon parempaa, ettei mene kilpailuksi.

Toinen – ja vähintään yhtä syyllistävä – joulun perusviesti on se, että tuo kaikki tähän mennessä kirjoittamani on lopulta kuitenkin turhuuksien turhuutta, sillä maailmassa on myös niitä, jotka värjöttelevät ulkona pakkasessa tulitikkuja raapien. Sitä viestiä välittää jouluinen sosiaaliporno, vuoden masentavimmat jutut, joiden perusteella minun pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että sain viettää jouluni rakastamieni ihmisten keskellä. 


Ja syyllinen minä olenkin. Minä nimittäin unohdin koko joulun ajaksi köyhät ja sorretut, maailman pahuuden ja ihmisten nälän. Tämä oli siitä onnellinen joulu.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi