Suonpää: Tuokaa lapset kotiin Isis-leiriltä

Suonpää: Tuokaa lapset kotiin Isis-leiriltä

Jos suomalainen lapsi napattaisiin Syyriaan, olisimme huolesta sekaisin. Yhteiskunnan tehtävä olisi auttaa myös Isis-leirien suomalaislapsia palaamaan.

Ajatellaanpa, että Syyriasta Suomeen tullut ja suomalaisen naisen kanssa avioitunut Farhat jonakin päivänä nappaisi heidän yhteisen tyttärensä ja veisi lapsen Syyriaan. Oikeastaan ihan sama minkä vuoksi, naitettavaksiko tai kenties kasvattaakseen lapsen kunnon kurissa ja oikean Herran nuhteessa. Pohtisimmeko me silloin, onko tällä lapsella oikeus palata Suomeen, mikäli hän vain pääsee isältään karkaamaan?

Lehtikuvissa esiteltäisiin itkevää äitiä ja koulukuvaa kauniista pienestä tytöstä, televisiouutisissa haastateltaisiin opettajaa, jonka mielestä kympin tyttö oli oikea enkeli. Kansalaiset olisivat valmiita lähettämään vaikka Nato-yhteensopivat ammattisotilaat kivääreineen ja helikoptereineen hakemaan sen lapsen kotiin – sitä vartenhan meillä niitä pyssyjä on, että kansalaisia suojellaan. Kirkossa rukoiltaisiin lapsen puolesta ja useampi kuin yksi piispa kirjoittaisi someen jotakin siitä, miten me kaikki tunnemme syvää huolta lapsen turvallisuudesta ja miten juuri kirkko haluaa tällaisina vaikeina hetkinä olla läsnä ja näkyvissä.

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Jokaisella suomalaisella on perustuslain turvaama oikeus tulla tänne. Ihan yhtä selvää ei ole, pitäisikö Suomen käydä ketään erikseen hakemassa, mutta moraalinen velvollisuus on ainakin lasten kohdalla päivänselvä. Syyrialaisella keskitysleirillä on suomalaisia lapsia. Minkä tahansa sivistysmaan tehtävä on hoitaa ne lapset kotiin. Yrittäkää edes. Voisiko joku piispoista sanoa ääneen, että tuokaa nyt jo, jumalauta, ne lapset kotiin?

Jonakin päivänä osa leirillä kasvaneista lapsista ja heidän vanhemmistaan kävelee ulos vapaina ja helvetin vihaisina.

Onhan tässä tietysti esitetty vastaväitteitä. Ne lapset saattavat olla turvallisuusriski. Ihan varmasti ovat. Pahoinpidelty ja kaltoinkohdeltu lapsi on aina turvallisuusriski. Sellaisista kasvaa vaarallisia aikuisia, ellei asiaan puututa – ja joskus siitä huolimatta. Juuri sen vuoksi Suomessa otetaan vuosittain tuhansia lapsia vanhemmiltaan ammattilaisten huostaan. Yhteiskunnan tehtävä on suojelun epäonnistuessa ainakin yrittää korjata niitä rikottuja lapsia.

Ja kun turvallisuusriskeistä puhutaan, pohditaan nyt samalla niitä aikuisiakin. Turvallisinta olisi nimittäin hakea sieltä ne Isis-aikuisetkin. Ei niillä leireillä ketään ikuisesti pidetä eivätkä ne ihan jokaista voi siellä tappaakaan. Jonakin päivänä osa leirillä kasvaneista lapsista ja heidän vanhemmistaan kävelee ulos vapaina ja helvetin vihaisina. Osalla on Suomen passi ja siksi lopulta oikeus tulla Suomeen. Viranomaiset eivät välttämättä tietäisi heidän koskaan Syyriassa käyneenkään.

Jos Suomen kansalaiset sen sijaan tuotaisiinkin Suomeen jo nyt, heitä voitaisiin kuulustella, syyttää ja tarvittaessa tuomitakin. Kiitos uusien tiedustelulakien, Supon ja sotilastiedustelun irtoviiksimiehet voisivat valvoa, seurata ja salakuunnella heitä maailman tappiin. Osa terrorismiin syyllistyneistäkin tulee tänne joka tapauksessa. Nyt voimme valita, tiedämmekö, keitä sieltä tulee ja milloin.

Entä, jos täältä lähetettäisiinkin vain pari lastensuojelutyöntekijää ja poliisia leirinreunaan kertomaan, että lentokoneessa on tilaa? Lapset pääsevät ilmaiseksi ja aikuiset voivat maksaa matkansa kertomalla kaiken, mitä väkivaltaisesta jihadismista tietävät. Kai siitäkin tiedosta jotakin hyötyä olisi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi