Suonpää: Vihapuheen määrittely ei ole vaikeaa

Suonpää: Vihapuheen määrittely ei ole vaikeaa

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja väitti, ettei ymmärrä, mitä vihapuhe on. Usein saivartelulla haetaan oikeusta toisten loukkaamiselle.

Viikko sitten eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä paneutui kolumnissaan vihapuheeseen. Jokisipilä ei ymmärrä, mitä vihapuhe on, eikä sen vuoksi hyväksy, että jotkut muut haluavat siihen puuttua. Kolumni jäi minulta alun perin lukematta, mutta niin innokkaasti moni kristitty sitä sosiaalisessa mediassa jakoi, että pakko minunkin oli lopulta mieltäni saastuttaa.

Jokisipilän ongelma on tämä: Vihapuhetta ei ole yksiselitteisesti määritetty laissa ja silti vihapuhetta vastustetaan. Vihapuheen ennaltaehkäisy, jonka Jokisipilä kuvittelee tarkoittavan sensuuria, vaarantaisi sananvapauden ja sen vuoksi demokratiankin. Tässä menee pieleen osapuilleen kaikki.

Kukaan ei ole ehdottanut sensuuria. Ennaltaehkäisy on eri asia. Jokisipilän ei tarvitse pelätä, että kukaan tulevaisuudessa pyrkisi ennakolta sensuroimaan hänen ilmaisuaan vihapuheena. Kyllä täällä puhumaan pääsee. Jos puhe rikkoo lakia, siitä on sitten seurauksia ja vaikkei rikkoisikaan, saatamme minä ja muut toimittajat kertoa puheen olevan roskaa. Ennaltaehkäisyä on ensisijaisesti se, että Jokisipilä ja muut tietävät jo puhuessaan, että jos loukkaavat ihmisryhmiä tai lietsovat vihaa, joku meistä saattaa siitä sitten sanoa. Ehkä pahastikin.

Siinä Jokisipilä on oikeassa, että vihapuhetta ei ole laissa määritelty. Ei sitä laissa toki tarvitsekaan määritellä, laki kun ei kiellä vihapuhetta vaan kunnianloukkaukset ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Ne on kielletty ja siksi määritelty. Emme me muutenkaan aina lakia tarvitse voidaksemme vastustaa jotakin pahaa ja vaarallista. Ei koulukiusaustakaan ei ole määritelty laissa.

Jos et osaa puhua avioliitosta, seksuaalisuudesta tai maahanmuutosta ilman väkivaltaa, kannattaa puhua mieluummin ihan jostakin muusta.



Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajaa auttaakseni kysyin pojaltani, miten hän määrittelisi koulukiusaamisen. Heidän koulullaanhan on ollut jopa julisteita, joissa kiusaamista vastustetaan. Poika arveli sen riittävän, että miettii, miltä itse tuntuisi olla kiusaamisen kohteena. Kyllä se kuulemma aika helposti aikuisellekin siinä avautuu. 11-vuotias lapsi osaa empaattisena ihmisolentona vastustaa koulukiusaamista siitä huolimatta, että kiusaamista ei ole yksiselitteisesti määritelty laissa. Ehkä sama keino voisi toimia vihapuheenkin suhteen, tohtori Jokisipilä. Jos et puhuessasi ole ihan varma, onko sanomasi vihapuhetta vai asiallinen kommentti, pidä vaikka suusi kiinni.

Ei vihapuhetta ole vaikea tunnistaa. Osa meistä vain saivartelee termillä, esittää vihapuheen käsitteen olevan epäselvä, oikeuttaakseen toisten loukkaamisen. Ei lakia sen tunnistamiseen tarvita, vaan jotta olisi helpompi keksiä, miten sen kiertäminen käy. Kirkon piirissäkin Jokisipilän kirjoitusta ovat jakaneet erityisesti ne, jotka kokevat sananvapauttaan loukatuksi, jos homoja ei saa toivottaa helvettiin yhtä railakkaasti kuin vanhaan hyvään aikaan oli tapana. Jos et osaa puhua avioliitosta, seksuaalisuudesta tai maahanmuutosta ilman väkivaltaa, kannattaa puhua mieluummin ihan jostakin muusta.

Opetusministeriön ”Sitoudun torjumaan vihapuhetta” –materiaalin mukaan kannattaa muistaa, että ”vaikka jokin loukkaava ilmaisu olisikin laillinen, ei se tarkoita, että se on eettisesti hyväksyttävä”. Tätä mielipidevainoja pelkäävä Jokisipilä kutsuu sallittujen mielipiteiden rajojen paaluttamiseksi. On hämmästyttävää, miten vaikea joidenkin ihmisten on erottaa mielipiteet ja ilmaisu toisistaan. Yhtäkään mielipidettä ei ole kielletty.

Pelko pois, vihapuhujat! Saatte tulevaisuudessakin pitää kiinni mielipiteistänne, olivat ne kuinka tyhmiä ja vastenmielisiä tahansa. Jopa näiden mielipiteiden julistaminen on yleensä sallittua. Me muut vain saatamme sitten pitää teitä tyhminä ja vastenmielisinä, mitä ehkä olettekin.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi