Kulttuurisessa muistissamme fasisti näyttää tältä. Kuvassa Charlie Chaplin diktaattori Adenoid Hynkelin roolissa elokuvassa Diktaattori vuodelta 1940.
Uutisessee: Maailmassa vuonna 2017 meitä pelottaa ihan eniten kaikki
Joulukuussa Barack Obama vertasi nykymenoa natsi-Saksaan. Jos totalitarismin uhka on todellinen, olemme kutsumassa sitä esiin laittamalla robotit valvomaan puheitamme.
Yhdysvaltain kongressin rakennus United States Capitol siinsi juhlavasti harmaanvalkoisena, vaikka oli pilvinen tihkusadepäivä. Oli perjantai, ja ihmiskunta haukkoi henkeä yhden ainoan seitsemänkymppisen papparaisen takia.
Kun arvioidaan vuotta 2017, tämä vuosi alkoi perjantaina 20. tammikuuta. Capitol-kukkulalla oli arvioiden mukaan enimmillään ehkä 600 000 ihmistä. Tämä teki presidentin virkavalan vannoneen Donald J. Trumpin sielulle niin suurta vahinkoa, että hän juuttui jälkikäteen väittelemään numeroista.
Kun Trumpin edeltäjä Barack Obama piti virkaanastujaispuheensa, paikalla oli historialliset 1,8 miljoonaa ihmistä. Hänen valintansa symbolinen voima oli valtava. Obamaan ladattiin niin paljon toiveita, että oltuaan vain neljä kuukautta presidenttinä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon – tekemättä vielä mitään.
Seuraavana päivänä Trumpin virkaanastujaisten jälkeen eri puolilla Yhdysvaltoja järjestettiin Trumpia vastustava feministinen Naisten marssi. Se oli Yhdysvaltain historian suurin mielenosoitus. Yli 600 kaupungissa marssi yhteensä 4,2 miljoonaa naista. Edes Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset eivät koonneet niin paljon ihmisiä yhden päivänä aikana.
Trump on koettu ajan merkiksi. Hänen aikanaan olemme siirtymässä kohti uutta natsiaikaa. Joulukuun kuudentena päivänä, kun me juhlimme itsenäisyyttämme, Obama osallistui Chicagossa tilaisuuteen, jonka keskusteluosuudessa hän piti mahdollisena, että tätä menoa Yhdysvallat on kehittymässä samanlaiseksi kuin Hitlerin Saksa.
Kansalaisten käytös on täynnä vihaa. Entä jos yhteiskuntajärjestelmässäkin näkyy jo totalitarismin piirteitä?
Reaganin yhtenä neuvonantajana oli maailmanlopun manaamisella rikastunut fundamentalistiteologi Hal Lindsey, jonka kirjojen pääteemana on Harmageddonin sota.
Tällaista huolestuneisuutta ei varmaan ole ollut sitten vuoden 1981, jolloin presidentin virkavalan vannoi aikoinaan Warner Bros -yhtiön B-filmiyksikössä uraa luonut Ronald Reagan.
Häntä pidettiin maailmanpolitiikkaa ymmärtämättömänä öykkärinä ja joustamattomana sotahulluna. Moni ajatteli 1980-luvun alussa, että alentuva suostuttelu olisi ollut oikeampi tapa suhtautua Neuvostoliittoon.
Reagan oli Dispicles of Christ -kirkon jäsen, joka uskoi Jumalan erityiseen johdatukseen ja siihen, että Jumalan avulla kolmannen maailmansodan voi estää läkähdyttämällä Neuvostoliitto Tähtien sota -kilpajuoksussa. Reaganin yhtenä neuvonantajana oli maailmanlopun manaamisella rikastunut fundamentalistiteologi Hal Lindsey, jonka kirjojen pääteemana on Harmageddonin sota.
Reagan onnistui. 1980-luku ei ollut pelkkää sielutonta kulutusjuhlaa. Oli pelko ydinsodasta, mutta tuon ajan ikonisimmista kuvista välittyy inhimillinen lämpö, joka vallitsi Reaganin ja Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin välillä. Muuri murtui. Silti olimme antaneet pelolle vallan.
Nykyään meitä pelottaa ihan eniten kaikki. Viime elokuussa Charlottesvilleen Yhdysvaltoihin kokoontui poliisin arvion mukaan jopa 6 000 vaihtoehto-oikeiston ja erilaisten uusnatsi- ja Ku Klux Klan -ryhmittymien kannattajaa. Yhdistyksiä oli pitkälti toistakymmentä, ellei enemmänkin. Lokakuun alussa Stephen Paddock lahtasi breivikmäisesti ihmisiä Las Vegasissa. Euroopassa taas on noussut esiin uusi radikaali, jyrkästi maahanmuuttovastainen niin kutsuttu Generation Identity -liike eli hipsterioikeisto.
Erityisesti pelkomme henkilöityy Trumpiin, koska niin monet uusnatsit ovat hänen kannattajiaan.
Keskustelemme myös kunnallisen päivähoidon kustannuksista, eikä se tarkoita, että kiistämme lapsen ihmisarvon.
Suomessa poliisihallitus kokosi maaliskuussa kymmenhenkisen vihapuhetutkintaryhmän. Vihaajat perustelevat vihansa "sananvapaudella", vaikka todellisuudessa tarkoitus on vain julmasti vaientaa muiden puhe. Poliisi ei ehdi puuttua kaikkiin tapauksiin. Vihapuheen kohteeksi joutuvat yksityishenkilöt, asiantuntijat, toimittajat, poliitikot ja tutkijat.
Toukokuun 13. päivänä Helsingin Sanomat julkaisi Finlandia-palkitun kirjailijan Pirkko Saision haastattelun. Saisio sanoi, että Suomessa on liikaa kysymyksiä, joita ei saa kysyä.
– Kahtiajako on yksi Suomen suurimpia ongelmia, hän sanoi.
Saision mielestä itseään suvaitsevaisina pitävät ihmiset luulevat, että heidän maailmankuvansa on virheetön ja että sen vuoksi muiden pitäisi omaksua sama ajattelumalli. Hän löi vasaralla oman kuplansa rikki.
Sitten se tuli, maahanmuutto ja ihmisen hintalappu. Saision mielestä pitäisi voida "rauhassa keskustella siitä", paljonko Suomessa tarvitaan työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa, "vaikkei siitä taloudellista tai sosiaalista hyötyä olisikaan".
Olemme tottuneet, että vihapuhujat ovat yhteiskunnan huono-osaisia, enemmän tai vähemmän natsihenkisiä rasisteja. Saisio on punavihreän kuplan yksi menestyneimmistä kirjailijoista, avoimesti homoseksuaali kulttuurin merkkihenkilö. Nyt hyvän puollelle asettuneet ihmiset nimittelivät häntä natsiksi, fasistiksi ja äärinationalistiksi.
Ehkä puheessa oli vähän halla-aholaisia kaikuja. Saisiohan sanoi, että olisi "rauhassa keskusteltava", paljonko pakolaisia "tarvitaan", vaikka heistä ei olisi edes "sosiaalista hyötyä".
Miten ihmisarvoa loukkaamatta voidaan mitata vaikkapa yksinäisyydestä kärsivästä ihmisestä saatu "sosiaalinen hyöty"?
Siinä Saisio lienee oikeassa, että maahanmuuton kustannuksista pitää voida keskustella. Pakolaisuus on ollut esimerkiksi Luona Oy:lle hyvin tuottoisa bisnes. Vuonna 2016 Luona laskutti valtiolta 54 miljoonaa euroa. Keskustelemme myös kunnallisen päivähoidon kustannuksista, eikä se tarkoita, että kiistämme lapsen ihmisarvon. Myös kotoutumisesta voidaan keskustella. Kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kokema väkivalta ja vaino on vakava asia.
Isä kuvasi kännykkävideolle, kun äiti antoi lapsille jäähyväissuukon. Nuorempi tytöistä käveli poliisiasemalle.
Liikemies Juha Kärkkäisen Magneettimedian antisemitismi on jokaiselle antisemitismin vastustajalle luonteva kohde. Vaikeampi on ottaa esille sitä, että Eurooppaan on siirtynyt arabimaista toisenlainen juutalaisviha.
Totalitarismin merkkejä ei silti ainakaan yksistään näy vain uusnatsiryhmittymissä. Suomessa on arviolta 80–85 Pohjoisen Vastarintaliikkeen uusnatsia. Suunnilleen saman verran lähti Suomesta jihadisteja Syyriaan.
Maailmanlaajasti ajatellen islamistiterroristit pitävät valtioiden sisällä hallussaan kokonaisia maa-alueita ainakin Libyassa, Nigeriassa, Somaliassa, Syyriassa, Irakissa, Palestiinan itsehallinnossa, Egyptissä, Afganistanissa ja Libanonissa. Heillä on satojen miljoonien eurojen vuosibudjetti, ja he saavat taloudellista tukea, eräänlaista islamistista kehitysapua, maailman rikkaimmilta mailta. He ovat raskaasti aseistettuja. Heillä on uskonnollinen päämäärä ja motiivi. Heillä on it-guruja ja tiedusteluosaamista.
Ja ennen kaikkea: heidän tavoitteenaan on totalitaristinen teokratia, jonka perustana heillä on omaa teologiaa. Tällaista voimatekijää eivät muodosta perinteiset uusnatsit eikä hipsterioikeistokaan.
Isis-terroristit opettivat omia lapsiaan leikkaamaan kurkun auki puukolla ja laukaisemaan kaukosäätimellä autopommin. Syyriassa joulun alla 2016 al-Nusra Frontin jäsen kietoi 7- ja 9-vuotiaiden tyttäriensä vyötäisille pommiliivin. Isä kuvasi kännykkävideolle, kun äiti antoi lapsille jäähyväissuukon. Nuorempi tytöistä käveli poliisiasemalle. Hänet räjäytettiin kaukosäätimellä. Iskussa kuoli kolme poliisia. Myös yhdeksänvuotias lähetettiin pommiliivi päällä kadulle, mutta kun sopivaa maalia ei löytynyt, lapsi palasi kotiin.
Tänä syksynä maailmaa järkyttivät videokuvat Libyan orjakaupasta. Joidenkin väitteiden mukaan ihmisiä poltetaan elävältä, heitä pahoinpidellään ja heiltä varastetaan sisäelimiä. Ihmisen voi ostaa muutamalla sadalla eurolla.
Libyan julmuudet ovat jatkuneet pidemmän aikaa. Kaaos alkoi, kun Yhdysvallat kaatoi diktaattori Muammar Gaddafin vuonna 2011. Sen jälkeen Libyasta on tullut Isisiä muistuttava hurmeinen tanner. Isis ja Libya jäivät historiaan juuri Obaman kaudella. Obama itse myönsi, että Libya oli hänen pahin virheensä presidenttinä.
Eurooppa, puhumattakaan Helsinki, ei kuitenkaan marssi islamistiterroristeja vastaan. Ei marssittu Manchesterissa, kun toukokuun 22. päivänä terroristi murhasi 22 ihmistä konsertissa. Eikä marssittu Turussa, kun elokuun 18. päivänä terroristi puukotti kymmentä uhria, kahta heistä kuolettavasti.
Eikä ehkä olisi pitänytkään. Säilytimme ihmisyytemme emmekä kostaneet sattumanvaraisesti viattomille.
Oikeassa olijat aloittavat moraaliorgiat, joissa vääriä sanoja käyttänyttä henkilöä nöyryytetään suorastaan sadistisesti monta päivää.
Lokakuussa Saksa teki vihapuheesta rangaistavaa. Viidenkymmenen palkatun työntekijän lisäksi vihapuhetta valvovat robotit. Yhteisöpalvelualustalle voidaan määrätä vihapuheesta jopa kymmenien tuhansien eurojen sakkorangaistus.
MikroBitti kertoi elokuussa, että julkinen tappouhkaus oli aiheuttanut erään anonyymin käyttäjän Twitter-tilin jäädyttämisen. Jäädytetyn tilin käyttäjä oli tappanut hyttysen. Google-kääntäjä oppii koko ajan uusia asioita, mutta vihapuherobotit eivät vielä ymmärrä lauseiden semantiikkaa, merkityksiä.
Vihapuhetta valvovassa kulttuurissa ihmiset ovat muuttumassa samanlaisiksi. Filosofi Petri Järveläinen kirjoitti lokakuussa blogitekstin, jossa hän selitti, että puhe vihapuheesta perustuu diskurssianalyysiksi kutsuttuun sosiologian tutkimustapaan.
Diskurssianalyysissä ei ole tarkoitus ymmärtää semantiikkaa eli merkityksiä, vaan Järveläisen mukaan siinä analysoidaan ainoastaan viestintäprosessien teknistä kielioppia, syntaksia. "Syntaksi merkitsee sanastoa ja kielioppia. Syntaksi ei tarkastele sitä, mitä jokin merkitsee", Järveläinen kirjoitti. Hän nimitti syntaksia kielenkäytön "teknokratiaksi ja byrokratiaksi". Syntaksi ei ole kiinnostunut "totuudesta, elämästä ja muista niin sanotuista suurista kysymyksistä".
Vihapuhe on käsitteenä syntynyt Järveläisen mukaan juuri mainitun diskurssianalyysin piirissä. Siinä ei olla kiinnostuneita, mitä lauseella tarkoitetaan. Siinä takerrutaan sanoihin.
Somelynkkausten kaava on aina sama. Kun joku sanoo jotakin huolimatonta tai joidenkin mielestä sopimatonta, oikeassa olijat aloittavat moraaliorgiat, joissa vääriä sanoja käyttänyttä henkilöä nöyryytetään suorastaan sadistisesti monta päivää.
Näin ei käy vain, jos rasisti esittää rasistisia ajatuksia. Syksyllä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen joutui monien ihan tavallisten cis-heterojen aggression kohteeksi arvosteltuaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Someraivossa mittasuhteet katoavat, kun kaikkien pitää päästä heittämään kivi.
Tappouhkaukset ovat kaikkea tätä pahempi asia, mutta myös fundamentalistinen hyvän puolella oleminen alkaa uhata perustuslaillista oikeutta ilmaista oma mielipide, koska pelko virheistä pakottaa olemaan hiljaa. Keskustelusta on tullut sissisotaa, jossa oman leirin laukaisualustalta ammutaan ajatusten kananpaskasta ja mielikuvituksen viemäriputkista itse rakennettuja lauseiden raketteja kohti vihollisleiriä.
Tällä hetkellä länsimaissa on niin monia etnisiä, katsomuksellisia ja kulttuurisia ryhmiä, että mitään 1930-luvun fasistista univormukulttuuria ei ole näköpiirissä.
Kun Ronald Reagan alkoi osallistua politiikkaan, hänestä tuli vuonna 1964 republikaanien presidenttiehdokkaan Barry Goldwaterin kampanjaveturi. Tuolloin Reagan piti yhden kuuluisimmista puheistaan otsikolla "Aika valita".
Puheensa aluksi Reagan totesi – ja tämä siis jo 53 vuotta sitten –, että nykyään on mahdoton keskustella ilman, että tulee nimitellyksi ja leimatuksi. Tämä oli niin iso kynnys, että Reagan sen vuoksi sanoi aikovansa puhua anteeksipyytämättömällä suoruudella.
Hän sanoi:
"Sinulle ja minulle kerrotaan yhä useammin, että meidän on valittava vasemmisto tai oikeisto. Tähän minä haluaisin esittää, ettei ole mitään sellaista kuin vasen ja oikea. On vain ylös tai alas: ylhäällä ihmisen ikiaikainen unelma, perimmäinen yksilöllinen vapaus sopusoinnussa lain ja järjestyksen kanssa tai alhaalla totalitarismin muurahaiskeko."
Tällä hetkellä länsimaissa on niin monia etnisiä, katsomuksellisia ja kulttuurisia ryhmiä, että mitään 1930-luvun fasistista univormukulttuuria ei ole näköpiirissä. Kaikki vanhat rakenteethan ovat menettäneet merkityksensä. Millään yksittäisellä ryhmällä ei ole ylivaltaa. Eri ryhmien välinen konflikti ei ole merkki totalitarismista vaan sisäisen turvallisuuden vaarantumisesta.
Totalitarismin idea on neutraalius, jossa jokaisen purkka maistuu samalta.
Kun Obama joulukuun kuudentena päivänä 2017 puhui natsi-Saksasta, jotkin lehdet kirjoittivat, että hän vertasi Trumpia Hitleriin. Se ei mennyt aivan niinkään. Mainitsematta Trumpia nimeltä Obama arvosteli "Amerikka ensin"-politiikkaa, koska ilman globaalia yhteisvastuuta yhteiskunta voi äänestämällä kutsua esiin hirmuvallan. Psykologisesti erilliseksi kasvaminen on välttämätön itsenäisyyden saavuttamiseksi, mutta käpertyminen on ongelma.
Lähihistoriamme yksi suuri linja on ollut globalisaatio, mutta samanaikaisesti on ollut käynnissä yhtä voimakas hajaantuminen ja jakaantuminen. Tieteellinen ja kulttuurinen elämä on pirstoutunut lukemattomiksi alalajeiksi ja suuntauksiksi. Kokoavia voimia ei yksinkertaisesti ole. Jopa vasemmistoa ja oikeistoa on vaikea erottaa, koska molemmat puhuvat ihmisten ja rahan vapaasta liikkuvuudesta. Ylivalta on vain keskittyneellä pääomalla ja monopoleilla.
Kun kokoavat voimat puuttuvat, ihmiset voivat vieraantua toisistaan, jolloin he eivät enää puhu samoista asioista. Kun kaikki identiteetit on otettava huomioon, puheen on pakko olla neutraalia. Sana "henkilö" ei tuota lämpöä niin kuin "äiti" tai "isä", mutta jos äiti ja isä ovat ongelma, täytyy puhua kiertoilmaisuilla.
Totalitarismin idea on neutraalius, jossa jokaisen purkka maistuu samalta. Kun annetut purukumit eivät kelpaa, monet tulevat levottomiksi. Alamme kontrolloida muita. Tätä tietä alas totalitarismiin pääsemme milloin tahansa. Ylös on raskaampaa. Emme nouse omin jaloin, ellei synny luottamusta, jossa voi tarttua toisen käteen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kärsivä Kristus vaihtui solmuruoskaa heiluttavaksi sankari-Jeesukseksi” – näin körttiläisistä tuli fasisteja 1930-luvulla
AjankohtaistaUusnatsit järkyttivät itsenäisyyspäivänä hakaristilipuilla. Kirkkohistorioitsija Eino Murtorinteen mukaan nykyajasta puuttuvat silti edellytykset kansallissosialismin vallan kasvulle.
