Sienestäminen vaatii tietoa, tarkkaavaisuutta ja nöyryyttä. Kuva Johner / Lehtikuva
Suuren sienen kutsu saa ihmisen polvistumaan – avaako sieni yhteyden pyhään?
Metsänalaiset rihmastot tarjoavat meille elämänopetuksia, johdattelevat jopa pyhän äärelle. Oppaaksemme sienimetsään lähtevät nyt Syvässä päädyssä -podcastin vieraat, sienten pyhyyttä tutkinut Teemu Pauha ja sieni-intoilija Topi Linjama.
Syksyisin uskonto- ja kulttuuripsykologian dosentti Teemu Pauha on jo vuosia tavannut kertoa ystävilleen kuulevansa suuren sienen kutsun.
– Huomaan aina syksyisin jollain tavalla herkistyväni ympäristölle. Saattaa olla, että kuljen metsässä ja yhtäkkiä tulee voimakas tunne, että tässä on jossain lähellä sieni, hän kertoo.
Kokemuksen voi selittää sienestäjän harjaantuneella katseella, tuoksuilla tai tutun kasvuympäristön tiedostamattomalla tunnistamisella. Silti kutsuun jää jotakin, mitä Pauha ei osaa täysin selittää.
Tietokirjailija ja sieni-intoilija Topi Linjama tunnistaa saman kokemuksen. Hän muistelee pysähtyneensä sopivassa metsärinteessä tunteeseen mustatorvisienten läheisyydestä ja kokeneensa kuulevansa näiden soittavan äänetöntä musiikkiaan.
– Eihän sieltä tietysti mitään kuulu, mutta tunne on hyvin lähellä sitä. Sieltä kuuluu jonkinlainen polyfoninen kudos.
Maan alla levittäytyvät valtavat aivot
Moni pitää sienenä maan pinnalle nousevaa itiöemää. Varsinainen eliö elää kuitenkin suurelta osin katseilta piilossa maanalaisena rihmastona, joka voi levittäytyä valtavan laajalle alueelle.
– On olemassa jopa väitteitä, että maailman isoin eliö olisi sieni. Jollain tavalla se herättää pienuuden kokemuksia jonkin itseäni paljon isomman ja myös tuntemattoman edessä, Teemu Pauha pohtii.
Sienirihmaston sisällä kulkee sähköisiä impulsseja samaan tapaan kuin ihmisen hermosoluissa. Pauhan mielikuvissa maan alla levittäytyvätkin eräänlaiset valtavat aivot, joilla on kyky toimia omassa elinympäristössään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.
– Sienissä on helppo nähdä tarkoituksellista toimijuutta, mikä näin inhimillisestä perspektiivistä näyttäytyy itse asiassa aika älykkäänä. Sienen motiivit taas näyttäytyvät hankalasti ymmärrettävinä, Pauha kertoo.
– Saattaa olla, että kahteen vuoteen en ole nähnyt yhtään kappaletta tiettyä sienilajia. Sitten jonain syksynä metsä on yhtäkkiä sitä täynnä kuin yhteisestä sopimuksesta tai suunnitelmasta, hän ihmettelee.
Topi Linjama pitää sienistä. Kuva Maija Saari.
Myös Teemu Pauha pitää sienistä. Kuva Maija Saari.
Topi Linjama korostaa, ettei sienten älykkyys myöskään rajoitu vain yhden rihmaston sisälle. Hänen mukaansa rihmastot ovat yhteydessä toisiinsa ja kommunikoivat sekä keskenään että ympäröivien kasvien kanssa. Ihmisen jalkojen alla kulkee eräänlainen metsän oma neuroverkko.
– Yhdessä teelusikallisessa metsämaata voi olla monta kilometriä sitä rihmastoa, jossa sitä sähköimpulssiakin kulkee, hän kertoo.
Sieni herättää nöyryyttä
Sienten edustama vieraus, kiehtovuus ja uhkaava hallitsemattomuus tuovat Teemu Pauhan mieleen kokemuksen pyhyydestä. Saksalainen teologi Rudolf Otto määritteli 1900-luvun alussa pyhän mysteeriksi, joka sekä lumoaa että vavahduttaa ja herättää pelonsekaisia tuntemuksia.
– Tajusin, että tähän kiteytyy paljon omasta sienisuhteestani, Pauha toteaa.
Hän kokee sienestämisen vaativan tietoa, tarkkaavaisuutta ja myös nöyryyttä.
– En voi vain mennä metsään, poimia kaikkea mitä koriin sattuu tulemaan, tulla kotiin ja lyödä kaikki sienet keskenään pannulle. Minun on tiedettävä tasan tarkkaan, mikä jokainen koriin laittamani sieni on.
Myös Linjama puhuu sienten herättämästä nöyryydestä sekä vertauskuvallisesti että kirjaimellisesti. Sienen edessä ihminen joutuu kumartumaan maahan asti.
– Minulla tähän liittyy vielä tietynlainen estetiikka. Sieni usein vaatii, että sitä katsotaan. Jos sieni vain kaapataan mukaan, niin ei kerkeä katsomaan, kuinka kauniita ne ovat.
Linjama muistelee olleensa kerran sienimetsässä erään teologin kanssa ja kuulleensa yhtäkkiä tämän huudahtavan.
– Ajattelin, että mitäs nyt tapahtuu, ja menin katsomaan. Hän oli siellä polvistuneena rukousasennossa ja siinä oli edessä aivan valtavasti mustatorvisieniä.
Sienet näyttävät esimerkkiä yhteistyöstä
Topi Linjama näkee sienet myös opettajina, jotka esimerkiksi haastavat yksinkertaistetun ajatuksen elämästä kilpailuna, jossa vahvin voittaa. Monet metsäsienet ja puut elävät symbioosissa eivätkä pärjää ilman toisiaan.
– Darwinistinen käsitys sanoo, että elämä on kilpailua ja vahvin voittaa. Ei sinne päinkään. Sieniä voi mennä katsomaan ja todeta, että ne pärjäävät, jotka pystyvät tekemään parhaiten yhteistyötä, hän sanoo.
Myös Teemu Pauha kokee sienten tarjonneen konkreettisia elämänopetuksia.
– Jotenkin tämä kaiken elämän yhteen liittyminen on ehkä semmoinen keskeinen opetus, mikä sienillä on ollut minulle. Sieni on linkki, joka sitoo erilaisia eliöryhmiä yhteen, hän pohtii.
Linjama kokee, että suuren sienen kutsu on lopulta hyvin syvällisellä tavalla elämän itsensä kutsua ja siteeraa Näkymätön valtakunta -teoksen kirjoittanutta Merlin Sheldrakea:
– Mitä enemmän sieniä tuntee, sitä järjettömämmältä maailma tuntuisi ilman niitä.
Kuuntele jakso
Avautuuko pienen ihmisen ja suuren sienen kohtaamisessa yhteys pyhyyteen, jossa kumman, kammon ja lumon kokemukset kietoutuvat yhteen? Edustaako sieni ihmismielelle vierasta älykkyyttä, jolla on opetettavaa elämästä, olemassaolosta ja ihmisen paikasta maailmassa?
Teemu Pauha ja Topi Linjama keskustelevat aiheesta Syvässä päädyssä -podcastin jaksossa Löytyykö pyhyys sienimetsästä? Voit kuunnella jakson K&k:n sivuilta, Spotifysta tai videokuvan kanssa Youtube-kanavaltamme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Puiden kanssa seurustelija – Nelli Hietala sai isoa leikkausta odottaessaan ihmeellisen kokemuksen puun voimasta
Hyvä elämäNyt Nelli Hietala on kirjoittanut kirjan siitä, miten tuo kokemus on vaikuttanut hänen elämäänsä.
