Pauliina Kainulainen kuvattiin kotinsa lähimetsässä Kontiolahdella.
Palaa metsän lumoon, ehdottaa teologi Pauliina Kainulainen – ”Voit saada luomakunnasta itsellesi hengellisen ohjaajan”
Nuoret metsäaktivistit ovat teologian tohtori Pauliina Kainulaisen mukaan merkki suomalaisen maailmankuvan muutoksesta.
Alkukesän valoisat illat saavat pappi ja teologian tohtori Pauliina Kainulaisen hakeutumaan metsään. Pian hänen katseensa löytää valkolehdokkeja. Lapsuudessa isoäiti vei hänet näiden voimakkaasti tuoksuvien kukkien luo, ja aikuisena hän on löytänyt samoja kukkia kotinsa lähimetsästä koiransa opastamana.
Kainulainen ammentaa metsäretkistä kiitollisuutta ja elinvoimaa. Samalla hän etsii aineksia syvempään mielenmuutokseen, joka korjaisi suomalaisten rikkoutuneen luontosuhteen.
Suomalaisten suhteessa metsään näkyy Kainulaisen mukaan mekanistinen maailmankuva, joka sai sijaa Euroopassa 1700-luvulta lähtien. Tuolloin maailma alettiin nähdä suurena koneena, joka noudatti matemaattisia luonnonlakeja. Ihmisen ja luonnon suhdetta määritti hyötyajattelu.
– Luonnon lumosta ja pyhyydestä pyrittiin tietoisesti pois. Sen myötä ihminen on menettänyt rajan tajun. Emme enää ymmärrä, mitä luonnolle voi tehdä ja miten paljon siitä voi ottaa.
Samastun nuorten aktivistien epätoivoon siitä, mitä jäljellä oleville vanhoille metsille tapahtuu.
Esimerkiksi Virpi Suutarin ohjaaman Havumetsän lapset -dokumenttielokuvan nuoret aktivistit edustavat Kainulaisen mukaan vaihtoehtoista tapaa nähdä luonto. Hän kutsuu sitä kokonaisvaltaiseksi, orgaaniseksi maailmankuvaksi. Sellainen maailmankuva on Kainulaisen mukaan kuulunut vanhaan itämerensuomalaiseen kulttuuriin, kunnes jäi hyötyajattelun jalkoihin.
– Kokonaisvaltaisessa maailmankuvassa tavoitellaan kohtuullista elämäntapaa ja kunnioitetaan luonnon syklejä kuten veden kiertoa. Luonnon itseisarvo otetaan annettuna ja ihmisen ja luonnon yhteenkuuluvuus ymmärretään.
Elokuva näyttää maailmankuvien eron
Pauliina Kainulainen tunnetaan suomalaisen kotoperäisen ekoteologian kehittäjänä, ja hän on käsitellyt ihmisen luontosuhdetta useissa kirjoissaan. Hän luonnehtii Havumetsän lapset -elokuvaa voimakkaaksi puheenvuoroksi keskustelussa suomalaisesta metsäsuhteesta ja sitä määrittävästä maailmankuvasta.
– Samastun nuorten aktivistien epätoivoon siitä, mitä jäljellä oleville vanhoille metsille tapahtuu, ja siihen, että on kiire toimia niiden puolesta.
Kainulaista puhutteli dokumenttielokuvan nuorten rohkeus ja uskallus heidän kohdatessaan kasvokkain metsäfirmojen omistajia ja metsäkoneen kuljettajia. Hänestä oli riipaisevaa seurata, miten nuori aktivisti Ida Korhonen keskusteli metsäsuhteestaan isovanhempiensa kanssa.
– Maailmankuvien välinen kuilu havainnollistaa sitä, mistä suomalaisen metsäkeskustelun vaikeus nousee. Samalla sukupolvien välinen yhteys ja välittäminen oli kuitenkin olemassa.
Erityisen vahvasti Kainulainen vaikuttui niistä elokuvan jaksoista, joissa nuoret aktivistit liikkuivat metsässä sekä soutivat ja uivat Iijoen suiston tulvametsäalueella.
– Havumetsän lapsissa on lumoava kohtaus, jossa aktivisti Minka Virtanen vapaasukeltelee pitkään kirkasvetisessä järvessä, osana järveä. Olen miettinyt viime aikoina paljon, voisiko luonnosta lumoutuminen olla suomalaista metsäsuhdetta muuttava voima.
Pauliina Kainulainen on käsitellyt ihmisen luontosuhdetta useissa kirjoissaan.
Metsässä kulkeminen ja siellä viipyminen on riitti
Uudelleen kytkeytyminen luontoon on Pauliina Kainulaisen mukaan välttämätöntä suomalaisen metsäsuhteen korjaamiseksi. Viimeisimmässä kirjassaan Metsämaja (Kirjapaja 2023) hän kutsuu lukijaa etsimään tällaista muutosta lähtemällä metsään tai muuhun itselle tärkeään luontopaikkaan.
Lähde luontoon pyytämisen mielellä, hän ehdottaa. Kulje hitaasti ja anna hengityksen rauhoittua. Voit myös hakeutua luonnon kanssa minä–sinä-suhteeseen esimerkiksi tervehtimällä metsää tai ilahtumalla alkukesän valkeista kukista.
– Voit myös pysähtyä istumaan tai pötköttelemään, katsella yksityiskohtia, kuunnella ja maistella. Olennaista on se, että kaikki aistit herkistyvät ja metsä saa puhua koko keholle.
Voit ottaa mukaan minkä tahansa elämäsi kysymyksen.
Ruumiilliseen tapaan lähestyä metsää liittyy myös riittien ulottuvuus. Kainulaisen mukaan riitit ovat todennäköisesti ihmiskunnan vanhin tapa lähestyä suuria elämänkysymyksiä, mutta länsimaisessa kulttuurissa niiden voima on pitkälle menetetty.
– Jo se, että ihminen kulkee itselleen tärkeään luontopaikkaan ja viipyy siellä hiljaa, on riitti.
Tee luonnon aineksista pyhä kehä
Metsästä voi saada Pauliina Kainulaisen mukaan kumppanin vuoropuheluun, jossa ihminen kuuntelee syvintä kaipaustaan ja etsii elämäänsä uutta suuntaa.
– Voit ottaa mukaan minkä tahansa elämäsi kysymyksen ja saada luomakunnasta itsellesi hengellisen ohjaajan. Luonnossa Luoja itse on tarjolla meille sellaiseksi.
Kainulainen puhuu myös maan kielestä, jonka kuuntelemista metsässä hiljentyvä voi opetella. Se voi olla esimerkiksi sanatonta vuorovaikutusta sammalien ja kivien kanssa. Joskus hän ottaa mukaansa kynän ja paperia ja kirjoittaa ylös metsän keskellä mieleen nousevia sanoja.
– Kuulolle asettumisessa voi auttaa myös pyhän kehän tekeminen luonnon tarjoamista aineksista. Tällä tavalla voi tavoittaa uuden näkökulman johonkin mieltä askarruttavaan asiaan.
Yhdysvaltalaisen ekofilosofi Joanna Macyn mukaan on tärkeä käydä tietoisesti läpi omaa elämää muuttavia asioita. Hän kutsuu tuota prosessia uudelleenkytkeytymisen kehäksi. Sen vaiheita ovat Macyn mukaan kiitollisuuden löytäminen, oman kivun ja surun tunnistaminen, todellisuuden katselu uusin silmin sekä oman paikan ja tehtävän löytäminen.
Metsäretkeltä palattuaan voi jatkaa muutoksen tekemistä omassa arjessa yhdessä toisten kanssa.
Kainulainen ammentaa voimaa sisäiseen muutokseen myös kristillisen mystiikan perinteestä, johon kuuluu kokonaisvaltainen yhteys luontoon ja eläimiin.
– On tärkeää sanoa ääneen, että luonnon hiljaisuudessa koettua pyhän tuntua saa arvostaa. Se kuuluu kristillisen hengellisyyden ytimeen jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella käymisen ohella.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Keski-ikäisen miehen pitää suostua olemaan suhteessa luonnon ja naisen kanssa”, sanoo jungilainen terapeutti Harri Virtanen
Hyvä elämäTerapeutti ja kirjailija Harri Virtanen aloitti tutustumisen omaan mieleensä, kun hänen ensimmäinen avioliittonsa päättyi. Sisäinen matka on ollut myös matka luontoon.
