Syöpäläinen: Kalenteri antaa mukavan tunteen elämänhallinnasta

Syöpäläinen: Kalenteri antaa mukavan tunteen elämänhallinnasta

Elämä tuntuu jatkuvan ainakin vuodenvaihteen yli, mutta enää kalenterimerkintöjä ei uskalla tehdä mustekynällä.

Ostin uuden vuosikalenterin. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä jatkuvan ainakin vuodenvaihteen yli. Samalla silmäilin muutamia viime vuosien vanhoja kalentereitani. Hymyilytti aika tavalla, sillä suhteeni aikaan näytti muuttuneen. Pari vuotta sitten rakensin tulevaisuutta huolettomasti. Käytin merkintöihin mustekynää, sillä mikä nyt voisi estää suunnitelmiani. Tahdoin, valitsin ja toteutin. Varataan vaan matka ensi keväälle, mennään elokuviin huomenna ja vietetään hauskaa saunailtaa, kun sinulle ensi kuussa kerran sopii. 

Kalenteriin tuli runsaasti merkintöjä, sillä olen halukas näkemään, tapaamaan, kokemaan ja elämään – joskus suorastaan hävyttömän ahne. Piirtelin kalenteriin myös luppopäiviä, jolloin olisi aikaa hissutella kotona kaikessa rauhassa. Niitäkin tiesin tarvitsevani.
Kalenteri antoi mukavan tunteen elämänhallinnasta, varsinkin vielä töissä ollessani. Katsoin vain viikonloppuna, mitä tulevalla viikolla olisi tiedossa. Täydeltä näytti, mutta ei hätää, kyllä siihen lomaan vielä jotain uuttakin mahtuisi. Toki tiesin, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa. Tieto painui kuitenkin taka-alalle, kun lähdin sukkuloimaan kalenteriin suunnitellun viikon tapahtumiin.

Tämä meno muuttui viime syksynä, kun syöpädiagnoosini selvisi. Alkoi toinen aika ja tavallaan toinen elämä. Mahdollisuuksien mukaan pidin kiinni entisestä, mutta jokaisen kalenterimerkinnän kohdalla käteni alkoi epäröidä. Amerikkalainen professori ja kirjailija Joseph Campbell on sanonut: ”Meidän tulee olla valmiita hylkäämään elämä, jonka olemme suunnitelleet voidaksemme elää elämän, joka meitä odottaa.” Ajatus ei nykyisin jätä minua rauhaan.

On pakko hyväksyä, että suunnitelmat murenevat, väsymys yllättää ja sairaus vaatii nopeitakin liikkeitä.



Jotta onnistuisin hylkäämisessä, minun on ensin pakko katsoa silmiin eteeni tulevia tosiasioita. On pakko hyväksyä, että suunnitelmat murenevat, väsymys yllättää ja sairaus vaatii nopeitakin liikkeitä. Teatteriliput jäävät käyttämättä, matka tekemättä. Kun itse jaksaisin lähteä palstan syystöihin, sataakin kaatamalla. Ei ole helppoa olla valmis hylkäämään elämä, jota on suunnitellut.

Mutta kyllä se menee myös toisin päin. Minun pitää olla myös valmis hylkäämään itsesääli ja vetäytyminen, joihin tunnen välillä houkutusta. Tavallinen arki saa uuden hohteen, kun ystävä soittaa ja ehdottaa tapaamista, tulee lounaskutsu uuteen paikkaan tai uskallan itse heittäytyä juuri käsillä olevan iloon. Vaikka vain hetken kestävään. Silloin pitää ravistautua liikkeelle ja tarttua siihen hyvään, mikä avautuu elettäväksi tällä hetkellä vastoin omia odotuksiani. Ikinä ei kannata tarrautua siihen, mikä on ohi. Kannattaa sen sijaan olla onnellinen kaikesta, mikä on edelleen mahdollista. Uuteen kauniiseen kalenteriini tulen merkitsemään edelleen tapahtumia, mutta nyt käytän vain lyijykynää.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka sairastaa parantavan leikkaushoidon ulottumattomiin levinnyttä vatsasyöpää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi