Syöpäläinen: Itselleni en osaa pyytää ihmettä, joka ottaisi syövän pois
Vieressä istuva nainen tuli kirkkoon kiittämään ihmeestä, ettei hänen keuhkoissaan olekaan syövän etäpesäkkeitä. Kuuntelin hiljaa häntä ja maistelin kakkua. Seuraavana aamuna syöpähoitoni alkoivat uudelleen.
Viime viikolla istuimme iltamessun jälkeen seurakuntasalissa kahvilla. Vieressäni istuva nainen korotti äänensä sorinan yli ja kertoi meille syyn kirkolle tuloonsa. Hän oli juuri saanut tietää, ettei hänen keuhkoissaan ollutkaan syövän etäpesäkkeitä, vaikka thorax-kuvien perusteella niin oli epäilty. Tarkempi tietokonetomografia oli antanut vapauttavan tuloksen.
– Halusin tulla tänne kiittämään. Uskon rukouksen voimaan ja kiitän tästä ihmeestä, nainen sanoi.
Minä myös olin saanut samana aamuna uutisia. Minun tietokonetomografiani kertoi, että viiden ja puolen kuukauden mittainen tauko syöpähoidoissa oli tuottanut tulosta. Vaikka heinäkuun lopussa oli jo pieniä merkkejä syövän uudelleen heräämisestä, oli tilanne nyt muuttunut ja hoidot alkaisivat välittömästi. Jatkettaisiin entisellä hyväksi havaitulla hoitolinjalla ja tähdättäisiin yhtä moneen sytostaattikierrokseen kuin talvellakin. Hoito alkaisi heti seuraavana aamuna.
Istuin pöydässä hiljaa ja maistelin tarjolle pantua syntymäpäiväkakkua. En sanonut mitään. Kakku oli ihmeen hyvää.
Jälkeenpäin olen miettinyt taas kerran ihmeen olemusta. En ikinä veisi keneltäkään ihmeen toivoa tai luottamusta rukoukseen. Kaikki, mikä lisää toivoa ja mielenrauhaa, lienee ihmiselle hyväksi. Omalla kohdallani olen vain hyvin huono pyytämään ihmeitä.
Kun moni kertoo tavatessamme muistavansa minua, tieto on lämmin kosketus. En ole yksin. Joku muistaa. Olen olemassa hänelle – ihmeellistä.
Viimeinen matkani on alkanut jo vuosi sitten, mutta aikataulutus ja reitti ovat tuntemattomat. Olen kuitenkin vielä täällä."
Kun kuulen kynttilän syttyneen puolestani Santiagossa tai ihan vieraan ihmisen ajattelevan minua maailman toisella puolella, se tuntuu kutovan todellisuuden halki näkymätöntä verkkoa kaukana toisistaan olevien ihmisten välille. Silloin minunkin on helppo kantaa ajatuksissani ja Facebookin viesteissäni ihmistä, jonka tiedän joutuneen leikkaussaliin ja pian odottavan sydän syrjällään tietoa tulevaisuudestaan. Facebook on myös suuri lämmön, myötätunnon ja osallisuuden mahdollistaja. Ihmeellinen juttu.
Mutta itselleni en osaa rukoilla sellaista ihmettä, joka ottaisi syövän pois. Viimeinen matkani on alkanut jo vuosi sitten, mutta aikataulutus ja reitti ovat tuntemattomat. Olen kuitenkin vielä täällä.
Älä luule, että olisin synkällä mielellä. Tämä ihanan lämmin syksyinen viikko tekee sydämelle hyvää. Hoidot luovat toivottavasti uutta lisäaikaa. On ihmeellinen onni saada sairastaa Suomessa ja vielä kävelymatkan päässä Syöpätautien klinikasta.
Jos olen jostakin erityisen kiitollinen, niin siitä, että tosiasoiden tunnustaminen onnistuu yhä. Ei toki kivuttomasti. Tämän syöpäläisen mieli on levollinen ja hän on iloinen siitä, että on ylipäätänsä saanut elää oman elämänsä, joka jatkuu yhä.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka sairastaa parantavan leikkaushoidon ulottumattomiin levinnyttä vatsasyöpää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Syöpäläinen: Kuusi tärkeää sanaa vuoden sairastamisen jälkeen
PuheenvuorotTuntuu, että minun on syytä tehdä pieni inventaario menneestä vuodesta. Tartun kiinni sanoihin, jotka nousevat juuri nyt mieleen.