Syöpäläinen: Älä luule, että hallitset suunnitelmillasi tosiasioita
Odotettu lepoloma Kreikassa olikin oksentelua ja pahoinvointia. Viikon aikana esiin nousi viisi tärkeää asiaa.
Matkustin syyskuun alussa Kreikkaan. Kaivattu loma lämpimissä vesissä odotti, ja kreikkalainen ruoka herätti uteliaisuuden. Paljon oli jaksettu ja kestetty, jotta yhteinen viikko ystävän kanssa olisi silkkaa lepoa ja nautintoa.
Tulopäivän lounaan jälkeen oksensin kaksi päivää. Yön lepo oli hatara. Voimat valuivat ulkoistetun ruuan kanssa viemäriin. Kolmantena aamuna tuli kreikkalainen lupsakka lääkäri ja toi pahoinvointipillereitä: Huolta ei olisi, kunhan kaasut pääsivät kulkemaan. Rouva lepää nyt vaan.
Soitin syöpäklinikalle. Jos nyt selviäisin Helsinkiin, riittäisivätkö muuttuneen vointini tulkitsemiseen jo ennen matkaa määrätyt laboratoriokokeet ja koko vartalon TT-kuvaus? Oman lääkärin tapaisin vasta 19.9. Hän vakuutti, että jos kuvauksissa olisi jotain hälyttävää, radiologi ottaisi heti yhteyttä.
Lakkasin vähitellen oksentamasta. Nälkä ja ruokahalu katosivat, tuli kahdeksan päivän ummetus. Kävelin kylmin silmin notkuvien herkkupöytien ohi, eikä mikään viisari värähtänyt. Söin lähinnä keittoja ja melonia sekä hiukan jäätelöä.
Jos olisin ollut raskaana, olisin ollut melko rauhallinen. Mutta minussa ei kasvakaan uusi elämä, vaan sairaus.
Ikimuistoinen viikko ei suinkaan ollut hukka-aikaa. Elämään kuului muutakin kuin pahoinvointi ja kivun kanssa taiteilu, esimerkiksi lämpimän illan tuoksu ja aaltojen tyyni rytmi. Jos olisin ollut raskaana, olisin ollut melko rauhallinen. Mutta minussa ei kasvakaan uusi elämä, vaan sairaus, joka joskus ottaa minusta voiton.
Tämä viikon pituinen kertausharjoitus nosti esiin viisi asiaa:
Ensiksikin: Älä luule, että hallitset suunnitelmillasi tosiasioita. Voit toki suunnitella vaikka miten paljon, mutta lisää mielessäsi aina ”jos elämä suo”.
Toiseksi: Älä kuvittele, että voimasi riittävät siihen, mihin tahtosi. Olet hyvin fyysinen olento. Kun fysiikka pettää, ajatuksetkin horjuvat. Silloin parhaallakin tahdolla on taipumus lopahtaa.
Kolmanneksi: Älä unohda, ettei sinun tarvitse suoriutua tästä elämänvaiheesta reippaasti, kaikessa pärjäten ja voitettujen koettelemusten hehku poskilla. Tämä ei ole mukavaa eikä sitä tarvitse valehdella muuksi. Saa kiukuttaa ihan vapaasti.
Neljänneksi: Elämä muuttuu 70-vuotiaalla harvemmin missään asiassa helpommaksi. Pahempia aikoja on todennäköisesti edessä. Ei pidä yllättyä, kun ne aikanaan osuvat kohdalle.
Viidenneksi: Jotain hyvin arvokasta on silti joka päivä jäljellä. Nautin pienestä onnen hetkestä, kun kipulääke tehoaa, ruoka pysyy sisällä, jalkojen paleleminen lakkaa, pääsen teatteriin, pidän sylissäni lupaavia kirjoja, virkkaan vauvan peittoa, ystävä tulee käymään ja taksi tuo palstalta pöydän, tuolin ja aurinkovarjon. Muistin jopa ottaa työkalulaatikosta ne vihoviimeiset kesäkurpitsatkin.
Elämä on. Kello raksuttaa jäljellä olevaa aikaa. Asioilla on taipumus selvitä tavalla tai toisella.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka sairastaa parantavan leikkaushoidon ulottumattomiin levinnyttä vatsasyöpää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Syöpäläinen: Kysymys minuudesta säilyy läpi elämän
PuheenvuorotKuusivuotias kysyi tiedepalstalla, miksi minä olen minä. Kaikissa elämänvaiheissa yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, mikä on tärkeää.