Pappi kastaa Jussi Ketolan perheeseen syntyneen pojan Ikitie-elokuvan kolhoosissa.
Syvintä pimeyttä edeltää Ikitie-elokuvassa ehtoollinen
Ikitiessä pappi on yhteisön mukana syntymästä kuolemaan.
Ennen kuin Neuvostoliiton valtiollisen poliisin NKVD:n autot saapuvat yön pimeydessä tuhoamaan amerikansuomalaisten kolhoosin, elokuvassa Ikitie on kohtaus, jossa nautitaan ehtoollista. Päähenkilö Jussi Ketola, jota esittää Tommi Korpela, polvistuu metsikössä pellon laidalla vastaanottamaan Kristuksen ruumiin ja veren. Hänen rinnallaan on kolhoosissa perustettu uusperhe. Suomessa miestä pidetään kuolleena.
Siirtymä valosta pimeyteen on täydellinen. Totalitaarinen järjestelmä paljastaa todelliset kasvonsa kaikessa rumuudessaan. Ne kasvot ovat kuoleman kasvot. Samanlaiset kuin kasvot, jotka Ketola kohtasi, kun häntä niin ikään yön pimeydessä muilutettiin kommunistina Suomesta Neuvostoliittoon. Lapuanliikkeen sijasta nyt on asialla kuitenkin valtiollinen väkivaltakoneisto, ja jälki on sen mukaista.
Antti Tuurin romaaniin perustuva AJ Annilan Ikitie on humaani elokuva unohdetusta aiheesta. Sosialistista paratiisia rakentamaan lähti Yhdysvalloista ja Kanadasta työläisiä, joiden joukossa oli 6000 amerikansuomalaisia. Heistä ainakin 2000 tapettiin Stalinin vainoissa. NKVD:n tapa teloittaa oli kuljettaa ihmiset metsään ja ampua luoti niskaan. Niin myös Ikitiessä tapahtuu.
Annilan elokuvan humaania tarinaa tukee sen vahva ja konstailematon hengellisyys. Osa viime vuosisadan alun työväenliikkeestä oli paitsi sosialistista myös kristillistä. Hopea-kolhoosissa hengellisyydessä on sekä suomalaisia että amerikkalaisia mausteita. Amerikkalaiseen tapaan ruokarukous rukoillaan Ketolan perheessä käsi kädessä.
Kolhoosissa tehdään uudelle tulijalle heti alusta selväksi, että papilla ja uskolla on siinä paikkansa. "Ei ole sosialismia ilman Kristusta", Ketolalle vakuutellaan. Yhteisössä on oma paikkansa papilla, joka kastaa lapsia, vihkii aviopareja ja jakaa ehtoollista. Usko on arkisen luontevaa, ei päälle liimattua. Pappia esittää virolainen näyttelijä Hendrik Toompere.
Jussi Ketolan perhe rukoilee ruokarukouksen amerikkalaiseen tyyliin.
Pappi on mukana myös vankilassa, jossa NKVD:n vangitsemat ja pahoinpitelemät miehet odottavat kohtaloaan. Pappi valmistaa heitä edessä olevaan kuolemaan ja tuo toivoa uudesta elämästä. Sitä ennen teloitettavien on kuitenkin kuljettava helvetillisen pahuuden läpi syytettyinä teoista, joita he eivät ole tehneet. Neuvostojärjestelmän karmeutta korostaa se, että uhrit pakotetaan allekirjoittamaan tunnustus, vaikka tuomio oli jo etukäteen langetettu.
Sosialistista yhteiskuntaa rakentamaan muutti Suomesta itsenäisyyden ensi vuosikymmeninä melkein 30 000 ihmistä. Suurin osa heistä lähti vapaaehtoisesti, mutta pieni osa muilutettiin "ikitielle" eli kyyditettiin kommunisteina itärajalle.
Kaikkiaan suomensukuisia tapettiin Stalinin vainoissa 1930-luvulla 25 000–30 000. Kymmeniätuhansia inkerinsuomalaisia karkotettiin kotiseudultaan. Papit vangittiin, tapettiin tai karkotettiin. Kirkot otettiin muuhun käyttöön tai tuhottiin.
Ikitien ehtoolliskokous:
Korjattu 11.10. "kristillisyyttä" > "sosialismia" virkkeessä "Ei ole sosialismia ilman Kristusta"
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Toimittajalta: Sata vuotta, sata miljoonaa uhria – lokakuun vallankumouksen saldo on synkkä
PuheenvuorotKommunismista ei tullut ihanteensa mukaista utopiaa, vaan sen irvikuva.
