Marketta Nelimarkka esitteli Valosta valoon -teossarjaan kuuluvia töitään kotonaan ennen näyttelyn pystyttämistä.
Taidetta vapaan pudotuksen metodilla – Marketta Nelimarkan näyttely avautui Helsingin tuomiokirkon Kryptassa
Valosta valoon -näyttely kuvaa taiteilijan elämänkokemusten ääriviivoja. Rankkojen kokemusten yli on auttanut valoa kohti pyrkiminen.
Taiteilija Marketta Nelimarkka arvostaa abstraktin ekspressionismin mestareita Mark Rothkoa ja Antoni Tàpiesta. Näiltä kahdelta ammennetut vaikutteet näkyvät myös hänen omissa töissään.
Nelimarkka esittelee kolmiulotteista Maria-teostaan, jonka huulet on tehty akryylimassasta. Työmetodia, jolla Maria-hahmo sai huulet, Nelimarkka kuvaa ”vapaaksi pudotukseksi”.
– Otin massaa, länttäsin taulun huulten kohdalle ja sanoin, että kiitos Herra. Toistin sen kolme kertaa. Huuliin ei ole hipaistukaan sen jälkeen. Massa on itsestään asettunut huulten muotoon, Nelimarkka kertoo.
– Töissäni on kerroksia kerrosten päällä. Niitä ei ole suunniteltu eikä jäsennelty etukäteen mitenkään. Vähän vastaava juttu kuin jos ihminen joutuisi kaatumaan taaksepäin ja luottamaan, että joku ottaa kiinni.
Myös omassa elämässään Nelimarkka kokee joutuneensa ikään kuin vapaaseen pudotukseen, useammankin kerran.
Raju onnettomuus 30 vuotta sitten
Vuonna 1993, 28-vuotiaana, hän joutui autokolariin, jonka seurauksena hänelle tuli vaikeusasteeltaan keskivaikea tai vaikea aivovamma. Tuolloin päähän kohdistuneita iskuja ei osattu tutkia tai hoitaa kovin hyvin. Ei myöskään ymmärretty, kuinka päällisin puolin näkymättömät vammat voivat vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn.
– Olen jo monta vuotta halunnut tulla kaapista tämän asian kanssa. Ulospäin näkymätön vammani on vuosien varrella aiheuttanut minulle paljon häpeää, pelkoa, ahdistusta ja yksinäisyyttä, mutta olen iloinen, että nykyään tällaisista asioista puhutaan julkisesti ja tehdään tärkeää työtä.
Vamman kanssa eläminen on vaatinut Nelimarkaltakin opettelua. Erityisesti fatiikki, aivojen kuormituksesta, keskittymisestä ja pienestäkin ponnistelusta seuraava voimakas uupumustila on pakottanut kehittämään selviytymiskeinoja arjen hallintaan.
– Nykyään vain lepään, jos minun täytyy levätä. Fatiikkia ei voi mitenkään verrata tavalliseen väsymykseen. Se on niin totaalista ja kaiken nielevää. Terveet ihmiset, jotka eivät ole itse omakohtaisesti kokeneet sitä, eivät ymmärrä siitä yleensä yhtään mitään.
Pitkä tie taiteilijaksi
Näkymättömistä, mutta todellisesta neurologisista vammoista kärsiviä on usein myös helposti leimattu. Vammat saattavat esimerkiksi heikentää työ- ja opiskelukykyä. Onnettomuuteen joutumisen jälkeen Nelimarkka yritti opiskella useampaakin tutkintoa. Lopulta hän valmistui hierojaksi ja elätti hierojana sekä itsensä että tyttärensä.
– Sain Opetus ja kulttuuri -ministeriöstä stipendin, jonka turvin opiskelin HEO:ssa Kuvataiteen ja urbaanin kuvan linjalla vuoden. Se on korkeakouluun valmistava koulu. Vammani vuoksi en ole kuitenkaan jaksanut pyrkiä korkeakouluun tai vastaavaan. Taide asuu ja kulkee vapaana sielussani.
Oma luovuus nousee omasta sisäisestä valosta.
Vuonna 2009 Nelimarkka sairastui myös rintasyöpään.
– Jouduin tosi pitkiin leikkauksiin. Sain sytohoitoja neljä vuotta.
Rankoista kokemuksista huolimatta Nelimarkan Valosta valoon -näyttelyssä ei kuitenkaan ole kyse mistään sairauskertomuksesta, vaan kunnianhimoisesta ja määrätietoisesta taiteen tekemisestä.
– Kun katsoo jotain väriä, tajuaa, kuinka se alkaa liikutella. Oma luovuus nousee omasta sisäisestä valosta, Nelimarkka kertoo ja osoittaa punaista väriä töissään.
– Teoksissani tämä puna kuvaa tuskaa ja verta, sitä polkua, jota ole käynyt.
Marketta Nelimarkan Valosta valoon -sarjassa on kokemus- ja elämänrenkaita.
Hänen teossarjassaan Seitsemän rukousta on seitsemää eri väriä. Sarjan työt alkavat krusifiksilla.
– Kaikissa on minun elämäni puu, se elämän puu, joka minulle on annettu. Sama maisema, mutta eri värit. Sarja alkaa täysin mustasta, eli hiljaisuudesta ja päättyy seitsemänteen, Ylistykseen.
Siinä säihkyy ja kimaltelee glitteri.
Seitsemää rukousta seurasi Nelimarkan teossarja Viisi naista. Yksi niistä, Äiti Maria, oli esillä Pihlajamäen kirkossa Marian päivänä. Näiden jälkeen syntyi Nelimarkan viimeisin teossarja, eli abstrakti, täysin ekspressionistinen Valosta valoon.
– Vaikka tässä on kolme eri teossarjaa, niin aiemmat teossarjani ovat johdattaneet minut tähän Valosta valoon -sarjaan. Siinä on kokemus- ja elämänrenkaitani.
Mustista pyörteistäkin on löytynyt valoa
Marketta Nelimarkka kokee, että valo on kulkenut hänen mukanaan koko ajan. Tummissa virroissa ja mustissa pyörteissäkin on ollut valoa, joka on lohduttanut ja parantanut.
– Töissäni on glitteriä, mustia viuhkuroita ja pyhää purppuraa, mutta viimeinen työni on pelkkä valo. Puhun rukouksesta, Jumalasta. Pimeinä talviöinäkin ja sairauksien keskellä valo on ollut aina mukanani. Jos katsoja valaisee glitteriä sisältäviä teoksia taskulampulla, hän näkee heijastuksen.
– Se kuvaa sitä, kuinka tarvitsemme toisia ihmisiä loistaaksemme ja voidaksemme hyvin.
Nelimarkka kertoo rukoilevansa joka päivä.
– Nyt teoksissani on kaikki kokemani tuska menneistä. Voimattomuuden, pienuuden ja hiljaisuuden kautta on tullut nykyinen identiteettini ja persoonani. Minua eivät määrittele sairaudet, vaikka ne ovatkin herkkiä asioita, jotka vaikuttavat elämään. En kuitenkaan ole sairauksieni tai muidenkaan elämänkokemusteni summa, vaan vihdoinkin, 59-vuotiaana, oma itseni.
Marketta Nelimarkan näyttely Helsingin tuomiokirkon Kryptassa su 9.6. asti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kotona olemista ja johonkin kuulumista voi tänä kesänä pohtia useammassakin näyttelyssä – uusi Valituskuoro jakaa kotoisia harmeja
Hyvä elämäMitkä asiat tekevät olosta kotoisan? No, vaikkapa arjen pienet harmit, sukupolvelta toiselle siirtyvät neuvot ja esineet, yhteiset ateriat, vapaus ja rentous.
