Taiteilija Hannu Sillanpää haluaa antaa katsojalle meditatiivisen kokemuksen – värit liittyvät minuuteen ja pyhyyteen
Taiteilija tavoittelee sitä, että maalattujen väripintojen raja-alueille syntyy väreilevää liikettä, joka pysäyttää katsojan mielen.
Hämeenkylän seurakunnan Café Pähkinän gallerian seinille on ripustettu vantaalaisen taiteilijan Hannu Sillanpään teoksia. Näyttelyssä Jokainen valonsa mukaan on nähtävillä öljyväreillä maalattuja värien ilmiöitä.
Taiteilijan mukaan tavoitteena on ollut, että maalattujen väripintojen raja-alueille syntyy väreilevää liikettä ja että tämä optisesti sykkivä ilmiö pysäyttää katsojan mielen rauhoittumisen tilaan.
Sillanpään töissä ovat hallitsevina pyöreät ja värikkäät muodot, jotka viittaavat taivaankappaleisiin, kuten aurinkoon, kuuhun ja planeettoihin. Sillanpää sanoo, että jokainen voi tulkita töitä oman kokemuksensa kautta.
– Ihmiset ovat erilaisia, mutta kuitenkin pohjimmaltaan niin samanlaisia. Teoksiin kannattaa syventyä ja pohtia niiden synnyttämää tunnelmaa. Toivon, että työni auttaisivat hiljentymään ja että ne voisivat johdattaa myös meditatiiviseen kokemukseen.
Töissäni toistuvat paljolti samat muodot, mutta tunnelma vaihtuu täydellisesti värien avulla.
Taiteilijan tyyli on pelkistynyt vuosien mittaan. Aiemmin hän teki maalauksia, joissa oli vaikutteita naivismista ja ekspressionismista. Ne kuvasivat muun muassa ihmisiä hevosen selässä ja metsässä tanssimassa.
– Nykyään työni ovat hienoviritteisempiä, ja pyrin saamaan pienin keinoin mahdollisimman suuren tehon. Värit ovat kuitenkin korostuneet töissäni aina. Ne liittyvät minulla oman minuuden ja tietynlaisen pyhyyden kokemiseen, Sillanpää selvittää.
– Töissäni toistuvat paljolti samat muodot, mutta tunnelma vaihtuu täydellisesti värien avulla. Toistuva ympyrän muoto on toisaalta terveyden ja hyvinvoinnin symboli ympäri maailmaa. Haluankin tuottaa töilläni ilman muuta myös iloa ihmisille.
Sillanpäätä inspiroi valo. Erityisesti kevään valo antaa hänelle virikkeitä ja innostavia luontoelämyksiä. Sen sijaan vähemmän valoa sisältävä talviaika on hänelle taiteen tekemisen kannalta hieman ankeaa aikaa.
Kirjallinen ilmaisu jatkoa maalaustaiteelle
Hannu Sillanpään maalauksia on nähty näyttelyissä eri puolilla Suomea 1970-luvulta lähtien. Nykyään hän on Vantaan taiteilijaseuran kunniajäsen.
– Taiteilijaseura on tärkeä yhteisö, koska siellä voi vaihtaa ajatuksia muiden saman ammatin harjoittajien kanssa. Seuralla on Vantaalla galleria K. ja galleria Gjutars, joissa töitäni on ollut esillä silloin tällöin.
Loimaalta lähtöisin oleva Sillanpää piirsi innokkaasti pienestä pitäen. Vanhemmille oli kuitenkin pieni yllätys, että hän lähti opiskelemaan Kankaanpään taidekouluun. Sittemmin hän kävi myös Suomen taideakatemian koulun.
– Eihän tällä työllä rikastunut ole, vaikka olen saanut apurahojakin. Siksi olen toiminut myös kuvataiteen opettajana.
Koulutusta Sillanpää on pitänyt oman kehityksensä kannalta tärkeänä. Koulussa oli turvallista harjoitella eri tekniikoita tulevaa ammattia varten.
Taiteen tekemisen ohella Sillanpää on kirjoittanut runoja: hän on julkaissut neljä omakustanteista runokirjaa. Kirjallinen ilmaisu on hänen mukaansa tavallaan jatkoa hänen maalaustaiteelleen.
Runot käsittelevät elämän eri puolia, kuten ihmisyyttä, hiljaisuutta, läheisyyttä ja luopumista. Sillanpää on pohtinut myös uskon merkitystä.
Sillanpään työt esillä keskusteluillassa
Hämeenkylän seurakunnan pappi Katja-Maaria Kaskinen vastaa Café Pähkinän kuukausittaisista taidenäyttelyistä. Hän työskentelee seurakunnassa osa-aikaisena pappina ja opiskelee työn ohessa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa.
Kaskinen vetää Hämeenkylän kirkossa maaliskuussa Taide ja henkisyys -illan, jossa vieraana on Hannu Sillanpää. Kaskinen haastattelee taiteilijaa siitä, miten henkisyys ja meditatiivisuus ilmenevät hänen töissään. Sillanpään taiteen lähtökohtia käydään läpi myös hänen laatimiensa Koloristin kymmenen käskyn kautta.
– Tilaisuudessa on esillä Sillanpään töitä heijastettuina valokuvina ja konkreettisina maalauksina. Yleisö voi kiertää katselemassa niitä ja esittää niistä sen jälkeen huomioitaan. Keskustelun lomassa kuullaan myös Sillanpään kirjoittamia runoja, jotka osaltaan avaavat taiteilijan sielunmaisemaa, Kaskinen kertoo.
Mukana on muun muassa Sillanpään teos Maalaustaiteen synty vuodelta 2006. Maalaus esittää mestaria ja hänen 12 oppilastaan: teos viittaa 1600-luvun taiteen mestaripajoihin, joissa oppilaat tekivät mestarin sopimat työt ja tämä vain signeerasi valmiit työt. Samalla teokseen sisältyy vahvaa kristillistä symboliikkaa.
Kaskisen mielestä kirkossa pitäisi kuulla enemmän taiteilijoiden ääntä, koska taiteen ja uskon harjoittajissa on nähtävissä paljon samoja piirteitä.
– Taiteilija tavoittelee usein mystistä kokemusta etsimisen ja itsetutkiskelun kautta. Hän pyrkii myös siihen, että kokemus tuntuisi mahdollisimman rehelliseltä ja aidolta.
– Sakraalitaide, uskonnollinen taide ja autonominen eli taiteilijan omaa ilmaisua edustava taide voivat käydä kirkoissa ja seurakuntien tiloissa antoisaa dialogia. Tällä tavalla taiteilijat voivat peilata omaa ihmisyyttään ja henkistä polkuaan ja ehkä jopa toimia ohjaajina hiljaisuuden tielle.
Taide ja henkisyys -keskusteluilta pe 24.3. klo 18 Hämeenkylän kirkolla, Auratie 3.
Hannu Sillanpään näyttely Jokainen valonsa mukaan maaliskuun ajan ma–pe klo 10–14 Café Pähkinässä, Lammaskuja 2 A.
Hannu Sillanpää: Koloristin kymmenen käskyä
1. Minä olen väri, sinun sisältösi ja ainut totuus.
2. Jos käytät väriä väärin, sinua rangaistaan ja putoat oikealta tieltä.
3. Anna värin, sinun omatuntosi sisällön, välillä levätä.
4. Kunnioita Mestareita.
5. Älä vaivu synkkyyteen, äläkä anna värin tukehtua likaisuuteen.
6. Älä petä itseäsi.
7. Ota vaikutteet sopuisasti Mestareilta.
8. Älä moiti itseäsi tai muita taiteilijoita.
9. Vältä vääränlaiseen kilpailuasetelmaan ryhtymistä.
10. Kunnioita kollegoidesi saavutuksia, äläkä vie heiltä mikä heidän on.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taidetta vapaan pudotuksen metodilla – Marketta Nelimarkan näyttely avautui Helsingin tuomiokirkon Kryptassa
Hyvä elämäValosta valoon -näyttely kuvaa taiteilijan elämänkokemusten ääriviivoja. Rankkojen kokemusten yli on auttanut valoa kohti pyrkiminen.