Taivaan tähden: Hiuksenlähtö
Huolenpito voi olla myös huolenpidon puutetta.
Minulla on ristiriitainen suhde Jumalan huolenpitoon. Elämässäni on tapahtunut paljon sellaista, miltä olisin halunnut varjeltua. Toisaalta juuri se on vienyt minut siihen, missä nyt olen.
Voiko huolenpito olla siis myös huolenpidon puutetta?
Voi. Kun lapsen on aika itsenäistyä, hänen vanhempansa on uskallettava antaa hänen kokeilla itse. Vastuuseen kasvaa vain virheistä oppimalla. Kun koiravauvan on aika viettää osa päivästä yksin, sen edestä on suljettava ovi, vaikka itku särkisi sydäntä. Tuhoisaan umpikujaan ajautuneessa suhteessa kirkas ja selkeä päätös on vitkuttelua parempi, vaikka rakkauttaan surevan on sitä vaikea uskoa.
Rakkaus ei sido toista omaan kylkeen vaan vahvistaa toisen omaa tilaa. Suojeleminen ei luo turvallisuutta vaan voimattomuutta. Omien pelkojen väistämisen sijaan terveeksi tekee se, että huomaa selviytyvänsä peloistaan huolimatta.
Siksi minusta tuntuu vaikealta ajatus Jumalasta, joka silottaa tieni ja vastaa pikkutarkasti yksityiskohtaisiin pyyntöihini. Jumala ei jaa opintopaikkoja eikä täytä lompakkoani. Jumala ei sumenna rekrytoijan silmää, jotta saisin unelmieni työn.
Mutta siitä mielikuvasta en luovu, että Jumala katselee kaikkea lempeästi. Minusta on lohdullista ajatella, ettei päästäni irtoa yhtä ainoaa hiusta hänen tietämättään. Se ei kuitenkaan estä hiuksiani irtoamasta.
Kirkon kalenterissa sunnuntain 24.9. aihe on Jumalan huolenpito.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Ylienkeli Mikaelin haastattelu
Hengellisyys
Taivaan tähden: Kiittää vai valittaa?
Hengellisyys