Taivaan tähden: Hyvyyden raja
Elämänhallinnasta on tullut uusi, lakihenkinen uskonto.
Minuun teki koululaisena vaikutuksen uskonnonkirjassa ollut kertomus. Siinä evankelisen herätysliikkeen suurmies Hedberg yritti lohduttaa tunnontuskissa kärvistelevää nuorta tyttöä. Tyttöä vaivasi ehkä ennemmin masennus kuin sielunhätä, mutta sillä ei ole kertomuksen kannalta merkitystä. Tytön tehdessä lähtöä Hedbergin nimittäin kerrotaan sanoneen: ”Jos et voi olla iloinen, ole sitten surullinen. Jumalan lapsi olet joka tapauksessa.” Tyttö lähti kotiin keventynein mielin.
Sellaista on ihmisestä riippumaton hyvä. Se on minun, vaikka en ymmärtäisi sitä tai tuntisi sitä tai pitäisi sitä edes mahdollisena.
Toista on ihmisestä riippuva hyvä. Se nostaa rimaa jokaisen elämänhallintablogin etusivulla ja vaatii, että voidakseni hyvin minun pitää milloin sitä, milloin tätä. Se näyttää tulevaisuuteni sellaisena, miksi kykenen sen itse rakentamaan. Orjallisesta itsesäätelystä on tullut lakihenkinen uskontomme.
Armollinen hyvä ei kysy, miten onnistui dieetti tai täydellinen läsnäolo. Se käärii lohdutukseensa juuri sen, joka ei onnistunut.
Hyvyyden raja ei ole Jumalassa. Se on minussa. Minussa on monipuolinen taito katkaista hyvän ketju. Juuri siksi ainoa lohdutukseni on armollinen hyvä.
Ei ole erityisen siunattuja ihmisiä, ei rukouksen lapsia, vaikka toiset niin väittävät. Kaikki olemme erityisen siunattuja. Toisilla meistä vain on lahja nähdä se.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Puhtausriitti
Hengellisyys
Taivaan tähden: Lepattava rukous
Hengellisyys
Taivaan tähden: Jeesuksen inspiroima
Hengellisyys