Taivaan tähden: Jeesuksen inspiroima
Usko on vastaanottamista ja hengittämistä.
Mitä eroa on uskolla ja uskomuksella? Uskomisella ja uskottelulla? Näistä puhutaan ensi sunnuntaina kirkoissa. Teema on: Jeesus herättää uskon.
Mihin uskoon Jeesus herättää? Apostoliseen uskontunnustukseenko? Oppirakennelmiin perisynnistä, Raamatun erehtymättömyydestä, naispappeudesta?
Ei tietenkään. Äsken mainitut ovat esimerkkejä uskomuksista, eikä niillä ole mitään tekemistä sen uskon kanssa, jota Jeesus tuli julistamaan.
Uskon ydin on inspiraatiossa. Usko on vastaanottamista – niin kuin me automaattisesti imemme hengityksessä sisäämme elämälle olennaista happea.
Mitä me hengitämme Jeesuksen herättämässä uskossa? Luottamusta.
Usko liikkuu paremminkin tunne- kuin havaintotasolla. Jeesuksen herättämän uskon luja luottamus perustuu rakkauden tunneperäiseen kokemiseen, antautumiseen ja kiitollisuuteen. Neurobiologisesti ajatellen usko alkaa lapsen luottamuksesta eroitkuun: uskon siihen, että jos kaadun ja alan itkeä, joku nostaa minut ylös.
Se joku on sanoinkuvaamaton. Kaikki yritykset sanoinkuvaamattoman nimeämiseksi tekevät uskosta vain uskomuksen. Jumalasta ei voi eikä saa tehdä kuvaa – ei edes nimeä.
Mutta Jeesus teki tästä meille, jotka emme ole mystikoita, vähän ymmärrettävämmän. Hän antoi meille yhden mielikuvan sanoinkuvaamattomasta. Hän sanoi, että kutsukaa Jumalaa isäksi.
Uskoa itsensä isän haltuun on helpompaa kuin antautua sanoinkuvaamattomalle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taivaan tähden: Ilmestysten ketju
HengellisyysUsko alkaa Jeesuksen kohtaamisesta, vaikka emme uskaltaisi käyttää sanaa ilmestys.
Taivaan tähden: Lepattava rukous
Hengellisyys
Taivaan tähden: Hyvyyden raja
Hengellisyys
Taivaan tähden: Arvojohtajan linjapuhe
Hengellisyys
Taivaan tähden: Luottotyyppi
Hengellisyys