Taivaan tähden: Katsele itseäsi
Katsele itseäsi, mutta älä uppoudu itseesi.

Katsele itseäsi, mutta älä uppoudu itseesi.

Taivaan tähden: Katsele itseäsi

Katsele kaikkea itsessäsi ja ympärilläsi ikään kuin se tapahtuisi jollekin toiselle.

Punkeista on ollut helteillä vähemmän vaivaa kuin edellisenä kosteana kesänä. Silti punkkitarkastukset kannattaa tehdä.

Asia tuli mieleen, kun havaitsin että ensi sunnuntain teema kirkoissamme on itsensä tutkiminen. Punkkitarkastuksista ei ole kysymys, tietenkään. Mutta mistä?

Itseänsä voi tutkia monin eri tavoin. Useimpiin niistä liittyvät sanat. Tietoisen ajattelun sisällöt ovat ihmisellä kielellisiä, semanttisia. Kieltä ja sanoja tarvitaan paitsi sielunhoidollisissa keskusteluissa ja ripissä, myös oman sisäisen mielen äänettömässä työssä.

Sanoilla on kuitenkin huonotkin puolensa. Kun annan itsetutkistelussani ongelmilleni nimiä – esimerkiksi kateus – se muistuttaa diagnoosia. Ja seuraava askel onkin yrittää päästä eroon kateudesta. Löytämilleni nimille täytyy yrittää tehdä jotain.

Mieleemme ei koskaan juolahda, että kaikkea ei tarvitse muuttaa.

Vai täytyykö?

Intialainen jesuiittaveli Anthony de Mello käyttää ilmaisua itsehavainnointi. Se tarkoittaa hänelle itsensä katselemista. Se ei ole itseensä uppoutumista. Itsensä uppoutuminen on itsensä kanssa askartelua, jolloin ihminen huolehtii itsestään ja murehtii itseään ja yrittää päästä murheistaan eroon.

Itsehavainnointi puolestaan on sitä, että katselee kaikkea itsessään ja ympärillään niin etäältä kuin mahdollista, ikään kuin kaikki tapahtuisi jollekin toiselle. Se tarkoittaa sitä, ettei samastu siihen, mitä minussa tapahtuu. Se tarkoittaa sitä, että katsoo asioita ikään kuin itsellä ei olisi yhteyttä niihin.

Hyvä neuvo. Mieleemme ei koskaan juolahda, että kaikkea ei tarvitse muuttaa. Ei todellakaan tarvitse. Sitä kutsutaan valaistumiseksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi