Taivaan tähden: Kun näkymätön näyttäytyy

Taivaan tähden: Kun näkymätön näyttäytyy

Tiedän enkelistä vähän. Ainakin jos vertaa Serafim Seppälään, ortodoksiseen pappismunkkiin ja Itä-Suomen yliopiston systemaattisen teologian ja patristiikan professoriin. Hän on kirjoittanut kirkosta ja enkelien teologiasta vuonna 2016 kirjan Taivaalliset voimat. Se on tutkimusmatka maailmaan, joka ei koostu vain siitä mitä näemme. Maailmaan, johon Nikean uskontunnustuksen mukaan tunnustamme uskomme sanoessamme: "Uskon taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan".

Näkyvä ja näkymätön maailma. On olemassa sellaista tietoa ja todellisuutta, jota me ihmiset emme voi luoda tai hallita. Joka vain on, meistä riippumatta.

Kun jotain tästä näkymättömästä näyttäytyy, ihmisen osa on hämmästyä ja ihmetellä. Oikeastaan pelästyä. Niin kuin nyt enkeleitä tavatessa.

Johannes Kastajan isä, pappismies Sakarias pelästyi niin, että muuttui mykäksi. Jeesuksen äiti Maria hämmentyi sydänjuuriaan myöten. Puhumattakaan paimenista kedolla jouluyönä. Tuskin enkelit pelottavia olivat. Pelottavaa oli se, että näkymättömästä maailmasta otettiin yhteyttä.

Jotain niin outoa meille aikuisille.

Itse uskon enkeleihin, niin kuin muuten puolet suomalaisista. Uskon niin kuin kirkko opettaa, että jokainen syntyvä lapsi saa suojelusenkelinsä. Rukoilen aamuru­kouksessani niin kuin Martti Luther opettaa: ”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Amen”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi