Kuva: Kansallisgalleria / Ahlströmin kokoelma / Hannu Aaltonen
Haavoittunut enkeli on Ateneumin rakastetuin maalaus
Hugo Simberg maalasi Haavoittuneen enkelin raskaan elämänvaiheen päätteeksi vuonna 1903. Maalauksen suosion salaisuus piileekin ehkä sen välittämässä myötätunnossa.
Ateneumin taidemuseossa toisen kerroksen pääsalin paraatipaikalla on museon rakastetuin ja todennäköisesti tunnetuinkin maalaus, Hugo Simbergin vuonna 1903 maalaama Haavoittunut enkeli. Juuri sen museovieras näkee ensimmäisenä.
Museon työntekijät ovat huomanneet, että Haavoittunut enkeli saa monet pysähtymään pitkäksi aikaa.
– Se koskettaa ja vetää puoleensa ihmisiä ihan kulttuurista riippumatta, kertoo erikoistutkija Anja Olavinen.
Hän itse muistaa nähneensä Haavoittuneen enkelin ensimmäisen kerran noin kymmenvuotiaana, aika lailla samanikäisenä kuin maalauksen lapset ovat.
– Muistan katsoneeni maalausta aika pitkään. Mietin, että mitähän on tapahtunut ja miksi pojat kantavat enkeliä. Maalauksen enkeli oli erilainen kuin silloinen mielikuvani enkeleistä, vailla valtaa ja voimaa.
Maalauksen voi nähdä eri lailla eri elämänvaiheissa
Anja Olavisen mukaan Haavoittuneen enkelin suosion salaisuus saattaa olla siinä, että siihen voi peilata omaa elämäänsä. Sen myös saattaa nähdä eri lailla erilaisissa elämänvaiheissa.
– Niin kuin muutkin suuret taideteokset se kestää aikaa – myös henkilökohtaista aikaa. Itse olen viime aikoina sitä katsoessani ajatellut keskustelua, jota on käyty kiusaamisesta ja koululaisten elämästä.
Toinen salaisuus saattaa olla se myötäeläminen ja empatia, joka välittyy niin Haavoittuneessa enkelissä kuin monissa muissakin Simbergin teoksissa.
– Taiteilijan katse on samastuva, ei ulkopuolinen. Luulen, että ihmiset vaistoavat sen, ja se koskettaa, Olavinen arvioi.
Simberg itse ei halunnut määritellä sitä, miten teos olisi ymmärrettävä. Kun hän asetti maalauksensa ensimmäistä kertaa esille, sen nimen paikalla oli pelkkä ajatusviiva.
– Se on aika vahva kannanotto. Ajatusviiva oli yksi tapa ilmaista, että jokainen näkee ja kokee teoksen omalla tavallaan. Samalla se oli taiteilijan lupa siihen, Olavinen sanoo.
Pikku pirut vaihtuivat pojiksi
Haavoittunut enkeli on pitkän prosessin tulos. Ensimmäiset aihiot ovat 1800-luvun lopulta. Enkeli on ollut mukana kuvassa koko ajan, mutta aluksi tummahiuksisena. Ensimmäisissä luonnoksissa pienet pirut työnsivät enkeliä kottikärryillä. Sitten kottikärryistä tuli paarit, sen jälkeen piruista ihmispoikia.
Maalaus oli taiteilijalle itselleenkin tärkeä ja valmistui raskaan elämänvaiheen päätteeksi. Simberg sairasti todennäköisesti syfilistä ja oli ollut Diakonissalaitoksella hoidettavana sairauden aktivoiduttua.
Simberg maalasi toisen version Haavoittuneesta enkelistä Tampereen tuomiokirkkoon ja käytti enkeleihin viittaavia siipiaiheita myös kirkon kattofreskoissa ja saarnatuolissa. Enkeleitä löytyy Simbergin muistakin teoksista, välillä humoristisestikin esitettyinä.
Anja Olavisen mukaan Simbergin elämänkatsomuksessa oli uskonnollinen vire.
– Hän ei ollut kirkkouskovainen, vaan hänellä oli laajempi tulokulma uskonnollisuuteen. Hän ei jakanut ihmisiä syyllisiin ja syyttömiin tai hyviin ja pahoihin vaan ymmärsi erilaisia tapoja elää maailmassa. Simberg ei tuomitse, mutta hän näyttää, että ihmisillä on vastuu teoistaan. Esimerkiksi Tienhaarassa-teoksessa piru ja enkeli kiskovat ihmistä eri suuntiin. Se panee katsojan miettimään, mihin eri valinnat johtavat.
Oletko bongannut enkelin?
Enkelihahmoja on kirkoissa ja museoissa, mutta niitä voi näkyä yllättävissäkin paikoissa arjen lomassa. Postaa näkemäsi enkelihahmo Instagramiin hashtageilla #bongaaenkeli ja #kirkkojakaupunki. Kokoamme bongattuja enkeleitä Instagram-seinällemme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helena Ruuska penkoi Hugo Simbergin elämää kahden ja puolen vuoden ajan, mutta jotkut kysymykset jäivät vastausta vaille
Hyvä elämäTaiteilija Hugo Simbergin lyhyeksi jääneeseen elämään mahtui draamaa: onnettomia rakastumisia ja vakava sairaus. Simbergin elämäkerran kirjoittanut Helena Ruuska ihastui taiteilijan topakkaan Blenda-sisareen.
