Pappi Kaisa Kariranta uskoo, että jotkut paikat ovat ohuita. Yksi sellainen paikka on Muutosten kallio, joka sijaitsee junaradan varrella Keravalla.
Järkevät nykykristityt eivät usko ihmeisiin, mutta Kaisa Kariranta uskoo ja kirjoitti aiheesta kirjan
Pappi Kaisa Kariranta on päättänyt uskoa ihmeisiin. Elämä ja usko tuntuvat silloin kivemmilta.
Kun Kaisa Kariranta lukee Raamattua, hän tuppaa selittelemään Jeesuksen ihmeitä pois.
Jeesus parantaa sairaita, antaa sokeille näkökyvyn ja herättää kuolleita. Joopa joo.
– Uskon, että melkein kaikki teologiaa opiskelleet kaverini joutuvat ongelmiin, kun vastaan tulee ihmekertomuksia, Kariranta sanoo.
Kariranta on luterilaisen kirkon pappi ja emeritapiispa Irja Askolan entinen erityisavustaja. Hänestä tuntuu, että kukaan järkevänä itseään pitävä kristitty ei enää usko ihmeisiin.
Eikö muka?
– Ainakin minun kaveripiirissäni tuntuu olevan niin.
Mutta Karirantapa ei ole järkevä kristitty. Hän uskoo ihmeisiin, ainakin tavallaan.
– Kyllä uskon ihmeisiin, ehdottomasti. Mutta älä kysy, mikä on ihme, koska se on maailman vaikein kysymys.
Se on kysymys, jonka selvittämiseksi Kariranta teki monta ulkomaanmatkaa ja kirjoitti kirjan, Ihmeellisen matkakirjan, joka julkaistiin äskettäin.
En edelleenkään tiedä, mikä on ihme, mutta tämän prosessin aikana olen kokenut ihmeitä.
Luterilainen ihme on karkki taskunpohjalla, mutta maailmalla on toisin
”Olen ajatellut, että luterilainen ihme on se hetki, kun löydät karkin taskunpohjalta juuri silloin, kun on ihan hillitön karkkinälkä”, Kaisa Kariranta kertoi videolle viime vuoden maaliskuussa. ”Mutta näin ei ole maailmalla. Ihmeiden perässä matkustaa eri puolille Eurooppaa ihan mielettömät määrät ihmisiä.”
Kariranta lähti matkalle eurooppalaisiin pyhiinvaelluskohteisiin, joissa on ihmeitä tekeviä ikoneita, lähteitä ja patsaita – tai ikoneita, lähteitä ja patsaita, joiden jotkut uskovat tekevän ihmeitä.
Kariranta kuvasi kahdesta matkastaan videopäiväkirjoja, jotka julkaistiin Kirkko ja kaupungin nettisivuilla. Hyvä ihme -sarjan voi katsoa täältä ja Ohuet paikat -sarjan täältä.
Sitten Kariranta palasi Suomeen, mietti kokemaansa ja kirjoitti kirjan.
– Lähdin kirjoittamaan kirjaa, koska halusin selvittää, mikä on ihme. Nyt kirja on valmis, enkä edelleenkään tiedä, mikä on ihme – mutta tämän prosessin aikana olen kokenut ihmeitä, Kariranta sanoo.
– Eikö se ole ihan hyvä kiertomuotoilu?
Ihmeet voi selittää pois, jos haluaa. Kaisa Kariranta haluaa mieluummin uskoa, että ihmeet ovat mahdollisia.
Martti Luther ja valistus vetivät mattoa ihmeuskon alta
Kaisa Karirannan mukaan vanhassa kristikunnassa ihmeet olivat itsestäänselvyys. Totta kai niihin uskottiin.
Luterilaisen maailman nihkeä suhtautuminen ihmeisiin juontaa Martti Lutheriin. Luther uskoi kyllä ihmeisiin, mutta kritisoi pyhäinjäännöksiin ja pyhiinvaelluksiin liittyviä uskomuksia ja bisnestä.
Nykysuomalainenkin luterilainen tuppaa ajattelemaan, että yksi paikka on ihan yhtä pyhä kuin toinen. Ei tarvitse lähteä Roomaan tai Jerusalemiin, jos haluaa kohdata Jumalan. Voi mennä vaikka lenkille.
Valistusajattelun myötä ihmeitä alettiin karsastaa kaikkialla Euroopassa. Sillä tiellä ollaan yhä.
Kristitty voi ajatella, että koko olemassaolo on Jumalan ihme, mutta aika harva uskaltaa uskoa, että Jumala vastaisi rukouksiin mittatilausihmeillä – tai ainakaan sitä ei myönnetä.
Kaisa Karirannan mielestä se on sääli.
– Uskonnosta katoaa kokonaan se toisenpuoleinen aspekti. Meillä korostetaan, että ei tarvitse uskoa enkeleihin, ei tarvitse ajatella sitä eikä tätä. Jumala jää silloin hirveän kauas.
Kaikki kristityt eivät ole yhtä niuhoja. Ortodoksisessa ja katolisessa maailmassa ihmeisiin uskotaan avoimemmin. Karirannan vierailemat pyhiinvaelluskohteet olivat nimenomaan kahden vanhan kirkkokunnan pyhäkköjä.
– Jotkut ajattelevat, että kun matkustat paikkaan B ja teet siellä riitit C ja D, niin Jumala tottelee. Se on se mekanistinen malli ihmeistä, Kariranta selittää.
– Mutta vaikka minä matkustin paikkaan B ja tein riitit C ja D ja minulla oli sellainen olo, että Jumala kuuli, ihmettä ei kuitenkaan tapahtunut mekanistisen mallin mukaisesti. Se oli jotain vielä enemmän.
Tosi härö kertomus Lourdes'ista
Tämän kertominen tuntuu Kaisa Karirannasta tosi häröltä, mutta kun nyt puhutaan ihmeistä, Kariranta kertoo, mitä hänelle tapahtui Lourdes’issa Ranskassa.
Lourdes on yksi suosituimmista katolisista pyhiinvaelluskohteista Euroopassa. Kerrotaan, että Bernadette-niminen teini-ikäinen tyttö näki ilmestyksessä valohahmon, joka oli neitsyt Maria. Ilmestys neuvoi tyttöä kaivamaan maata, ja paikalta löytyi lähde. Lähteen veden kerrotaan parantavan sairauksia.
Katso Karirannan video Lourdes'ista:
– Olin pyörinyt Lourdes’issa jo pidemmän aikaa. Viimeisenä iltana olin saanut kyllikseni ja harhailin pyhäkköalueella. Ajattelin, että tämä paikka on jo nähty, Kariranta kertoo.
Sitten hänelle tuli olo, jota hän kuvailee magneettiseksi. Tuntui, että pitää kävellä tiettyyn suuntaan. Välillä Kariranta pysähtyi ostamaan tuohusta, mutta olo tuli uudestaan.
– Se ikään kuin sanoi, että ei saa pysähtyä.
Olo vei Karirannan sille luolalle, jossa Maria oli ilmestynyt tytölle.
– Siellä ei tapahtunut mitään. Oli pimeä maaliskuun ilta. Siellä oli ulkokappeli, valtava kynttiläkruunu ja valaistu Maria-patsas, jollaisia joku tehdas tuottaa joka puolelle maailmaa, Kariranta kertoo.
– Istuin penkissä hetken ja kuuntelin, kun amerikkalaiset resitoivat ruusukkorukousta. Sitten lähdin pois.
Kariranta jäi miettimään, miksi hänet vietiin luolalle. Hän ei tiedä. Sellaisen hän kuitenkin sai kokea.
Lopulta kyse on päätöksestä
Kaisa Kariranta ajattelee, että ihmeet voi selittää pois. Voi ajatella, että johdatusolot ovat psykologista kikkailua. Voi ajatella, että ihmeparantumiset eivät ole ihmeellisiä vaan luonnollisia.
Lopulta kyse on päätöksestä. Kariranta on päättänyt uskoa ihmeisiin. Elämä ja usko tuntuvat silloin kivemmilta. Voi ajatella, että vastaan tulevat asiat ovat ihmeellisiä lahjoja.
Ja vaikka Kariranta onkin yliopistossa teologiaa opiskellut suomalainen luterilainen, hän uskoo, että jotkut paikat ovat ohuita. Joissain paikoissa pyhyys tuntuu vahvemmin kuin toisissa. Hän uskoo, että rukoukset tarttuvat seiniin. Suomalainen kaipuu saattaa tosin helpommin tarttua mökkisaunan tummiin lauteisiin kuin betonisiin luterilaisiin lähiökirkkoihin.
Ihmematka myös muutti Karirannan ajattelua.
– Lähdin matkaan ajatellen, että Jumalan luomistyö on ihme ja että me saamme katsella ihmettä koko ajan, hän kertoo.
– Nyt tiedän yhä selkeämmin, että Jumalan luomistyö on ihme ja että me saamme katsella ihmettä koko ajan – ja että se koskee minua erityisesti. Tämä viimeinen on se, mikä muuttui.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uushengelliset nuoret naiset harrastavat nyt kiviä, mutta niillä on ollut merkitystä uskonnoissa kautta aikojen – tunnettuja kiviä löytyy Stonehengestä, Saudi-Arabiasta, Suomesta ja Raamatusta
HengellisyysOnko kivissä voimaa? mietti pappi Kaisa Kariranta ja kokeili. Samalla hän kertoo, minkälaisia merkityksiä kivillä on ihmisille eri aikoina ollut.
Elämän tarkoitus ja pari muuta pikku juttua – pappien videosarja hyppää syvään päähän YouTubessa
Ajankohtaista Hyvä elämä
