Taivaan tähden: Samassa pöydässä

Taivaan tähden: Samassa pöydässä

Voit myös kuunnella tekstin:

-:- / -:-
Kristittyjen laumassa on välillä ihan orpo olo. Tuntuu siltä, että on kadonnut itseltään ja muilta ja ulisee onttoon pimeään jossain kaukana kallionkielekkeellä. Omin avuin yritän saada ulkopuolisuuden koloon juuttunutta jalkaani irti, mutta uhkana on pudota samoin tein koko hengellisen todellisuuden yli.

Erillisyys voi olla itse valittua tai toisten aiheuttamaa. Joskus vain tarvitsee avaran, aution niityn. Tahaton erillisyys etenee kuin parantumaton tauti. Epävarmuus, masennus tai epäonnistuminen hidastavat seuraan liittymistä. Mitä lujemmin lyöty aita, sitä vaikeampi sen läpi on päästä.

Monella on kokemus, että kateissa on myös Jumala itse. Tuossahan hän juuri oli, kun toisten häntä etsivien kanssa katselimme samaan suuntaan. Sitten pään täytti kaikki muu kohina, ja sydämen lepo oli tiessään.

Mikä synnyttää läheisyyttä? Rehellisyys. Tarvitseminen.

Jos kaikilla on kiire pitää kulissinsa reunasta kiinni, kohtaaminen jää valjuksi. Mutta kun sanon asian niin kuin se on, toisetkin vapautuvat sanomaan omansa. Ihmisyytemme istuutuu samaan pöytään kenenkään kaunistelematta. Haarukoimme rohkeaa elämää ja lusikoimme toisillemme lempeyttä.

Siksi toivon, että olisit minulle kuin se Jeesus, josta sanottiin: tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi