Tämä kolahti: Adel Abidinin näyttelyssä saattaa tulla paha mieli, ja se on hyvä
Adel Abidinin Al-Warqaa-teos on esillä Ateneumin pääsaalissa Suomen taiteen merkkiteosten keskellä.

Adel Abidinin Al-Warqaa-teos on esillä Ateneumin pääsaalissa Suomen taiteen merkkiteosten keskellä.

Tämä kolahti: Adel Abidinin näyttelyssä saattaa tulla paha mieli, ja se on hyvä

Adel Abidinin teokset kysyvät, miten siedämme erilaisuutta ja omaa kipuamme ja syyllisyyttämme.

Olisiko parempi, jos emme muistaisi kaikkea sitä ikävää ja tuskallista, mitä olemme kokeneet? Tai jos voisimme olla tietämättä kaikista hirveyksistä, joita maailmassa on tapahtunut ja koko ajan tapahtuu?

Muistin hauraus ja historian tulkinnanvaraisuus ovat keskeisiä teemoja irakilaissyntyisen taiteilijan Adel Abidinin History Wipes -näyttelyssä Ateneumissa. Samannimisessä videoteoksessa vihreillä kumikäsineillä suojatut kädet pyyhkivät puhtaaksi häpeällisiä tahroja menneisyydestä.

Näyttelyn teokset, jotka käsittelevät muun muassa sotaa, väkivaltaa ja viranomaisten vallankäyttöä, eivät ole helposti sulavaa nähtävää ja koettavaa, mutta ei niiden pidäkään olla. Toisaalta ne eivät myöskään saarnaa tai osoittele itsestäänselvyyksiä. Katsojalle jää tilaa tehdä omia tulkintojaan. Välillä joutuu nieleskelemään epämukavuutta, kun kauniilta näyttävä paljastaa julmuutensa.

Esimerkiksi Sinfonia-teoksen taustalla on vuonna 2012 Irakissa tapahtunut joukkomurha. Tuolloin 90 opiskelijaa kivitettiin kuoliaaksi, koska heidän pukeutumistaan ja hiuksiaan pidettiin liian länsimaisina. Videoteoksessa on siipiään räpytteleviä kyyhkyjä, eläviä sieluja, jotka kuitenkin ovat naruilla kiinni vainajissa eivätkä pääse pois. Ajatus kiinni sidotusta sielusta toistuu myös Al-Warqaa-teoksessa, jossa jättimäinen kyyhkysen luuranko on narulla kiinni kivessä.

Välillä joutuu nieleskelemään epämukavuutta, kun kauniilta näyttävä paljastaa julmuutensa.

Alun perin Abidinin näyttelyn lähtökohtana oli Suomen sisällissota, joka jäi aikalaistaiteessa lähes käsittelemättä, mutta vaikenemisen ja vaientamisen teemat ovat yleisinhimillisiä. Mistä tahansa kulttuurista tuleva pystyy kokemaan sen kauhun, jonka esimerkiksi ”Tulimme tappamaan isäsi” -repliikin kuuleminen herättää. Siitä muistuttaa museon pääportaikkoon sijoitettu valoteos.

Toimittajan fiilikset:

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi