Tämä kolahti: Kimmo Räisäsen valokuvakirja itkettää
Kimmo Räisänen kuvasi vanhempiaan yli 30 vuoden ajan.

Kimmo Räisänen kuvasi vanhempiaan yli 30 vuoden ajan.

Tämä kolahti: Kimmo Räisäsen valokuvakirja itkettää

Kuvien tuntemattomat ihmiset ovat niin tunnistettavia, että katsoja liikuttuu.

Suurimman osan elämäänsä sitä elää kehällä, jolla tietyt asiat toistuvat. Vuodenajat vaihtuvat, arki kulkee aamukahvista illan joutilaaseen hetkeen. Päivät ovat ihan hyviä, tavallisia. Kehä rikkoutuu, kun kokee jotain suurta tai menettää paljon – kun jokin muuttuu peruuttamattomasti. Muuttumattomuuden illuusiota haluaa vaalia myös suhteessa läheisiin: minä kyllä muutin kotoa pois ja minun elämässäni tapahtuu kaikenlaista, mutta lapsuudenkoti ihmisineen pysyy aina samana. Onhan tässä aikaa.

Valokuvaaja Kimmo Räisänen kuvasi vanhempiaan ja sisartaan lapsuudenkodissaan yli 30 vuoden ajan. Hetkeen ei ollut mitään -kirjan kuvissa käydään kalassa ja saunassa, hoidetaan puutarhaa, ollaan kaikessa rauhassa. Jossain näiden pienten hetkien takana vuodet kuluvat. Ihmiset vanhenevat, joku ottaa päiviä pois yhden kerrallaan. Ja sitten ne loppuvat. Hiekkamaahan kaivetaan hauta.

Räisänen on kuvannut myös sellaista, mitä perhealbumeihin ei ole ollut tapana tallentaa. Hän näyttää valokuvissaan lempeästi sen, miten avuttomaksi ihminen muuttuu, kun suru on suuri. Ja miten hauraaksi kuoleva käy. Räisäsen vanhempia ja sisarta ei enää ole. Tai on. Suomen kielessä on hieno verbi ilmaisemaan sitä, mitä valokuvaaja tekee: ikuistaa.

Toimittajan fiilikset: 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi