Oikeusprosessin katolista kirkkoa vastaan käynnistänyt Alexandre (Melvil Poupaud) on kokemastaan hyväksikäytöstä huolimatta yhä harras katolilainen. Kuva: Cinema Mondo/Kinghill
Tämä kolahti: Jumalan armosta -elokuva kuvaa riipaisevasti katolisen papin hyväksikäytön uhreja
Katolinen kirkko yritti estää tositapahtumiin perustuvan elokuvan ensi-illan keväällä Ranskassa.
Ranskan Lyonissa on jo useamman vuoden ajan puitu oikeudessa partiojohtajana toimineen katolisen papin hyväksikäyttötapauksia. Ne sijoittuvat 1980- ja 1990-luvuille. Partiopoikien hyväksikäytöstä syytetty isä Preynat ja häntä suojellut Lyonin kardinaali Barbarin ovat myös molemmat saaneet tuomion.
Francois Ozonin ohjaama Jumalan armosta -elokuva kuvaa oikeusprosessin etenemistä. Prosessi alkaa siitä siitä, kun Alexandre, yksi hyväksikäytön uhreista, kuulee isä Preynatin työskentelevän yhä lasten parissa. Alexandre saa tietoonsa myös pari muuta papin uhria, Francoisin ja Emmanuelin. He alkavat yhdessä vaatia pappia tilille teoistaan. Kun oikeusprosessista tulee julkinen, ilmaantuu sen seurauksena vielä lisää uhreja.
Ozon kuvaa riipaisevasti, mitä vaietun ja häpeällisen asian tuominen päivänvaloon aiheuttaa miehissä. He tuntevat helpotusta, mutta samalla trauman purkaminen saa aikaan vihaa ja ahdistusta. Ristiriitaa aiheuttaa myös joidenkin miesten sukulaisten suhtautuminen jutun käsittelyyn julkisuudessa. Osa heistä tuntee hämmennystä ja syyllisyyttä, osa taas ei hyväksy vanhojen asioiden penkomista.
Paria poikkeusta lukuun ottamatta pedofiilin uhrit tuntuvat selviytyneen melko hyvin elämässä, mikä ehkä osaksi joutuu vakaasta perhetaustasta. Miehiä esittävät näyttelijät tekevät roolinsa niin uskottavasti, että välillä on vaikea muistaa, etteivät nämä ole oikeasti niitä poikia, jotka joutuivat kantamaan synkkää salaisuutta aikuisikään asti.
Elokuvassa nähdään välillä myös takautumia siitä, miten isä Preynat houkutteli partiopoikia mukaansa. Ozon kuvaa kammottavia tilanteita hienovaraisesti.
Koko oikeusjupakka ja siitä tehty elokuva ovat olleet sen verran kova pala katoliselle kirkolle, että se yritti estää Ozonin ohjaustyön ensi-illan viime keväänä. Tuomioistuin ei kuitenkaan suostunut kirkon vaatimuksiin.
Berliinin elokuvajuhlilla palkittu Jumalan armosta antaa toivoa siitä, että lapsiin kohdistuviin seksuaalisiin rikoksiin voi saada oikeutta, vaikka vastapuolena olisi kirkollinen mahti. Hienoa olisi, jos elokuva toimisi kaiken kaikkiaan lasten hyväksikäyttöä ehkäisevästi.
Toimittajan fiilikset:
Francois Ozonin Jumalan armosta -elokuvan ensi-ilta on 15.11.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Kaksi paavia -elokuva on sovinnollinen satu, jossa veteraaninäyttelijät saavat loistaa
Hyvä elämäOlipa kerran paavi, joka ei enää halunnut olla paavi, ja niinpä sitten valittiin toinen paavi. Fernando Meirelles teki aiheesta lämminhenkisen elokuvan.
