Anthony Hopkins ja Jonathan Pryce ovat pääosissa Kaksi paavia -elokuvassa.
Tämä kolahti: Kaksi paavia -elokuva on sovinnollinen satu, jossa veteraaninäyttelijät saavat loistaa
Olipa kerran paavi, joka ei enää halunnut olla paavi, ja niinpä sitten valittiin toinen paavi. Fernando Meirelles teki aiheesta lämminhenkisen elokuvan.
Fernando Meirellesin elokuva Kaksi paavia alkaa enteellisesti. On vuosi 2005. Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio (Jonathan Pryce) saarnaa avoimen taivaan alla Franciscus Assisilaisesta, joka sai ilmestyksessä Jumalalta käskyn korjata kirkkoa. Samaan aikaan tulee tieto pitkäaikaisen paavin Johannes Paavali II:n kuolemasta.
Elokuvan lopussa eletään vuotta 2013. Bergogliosta tulee paavi Franciscus, ja hän saa johdettavakseen kirkon, jossa on paljon korjattavaa, esimerkiksi lasten hyväksikäyttöä ja sen peittelyä sekä taloudellisia väärinkäytöksiä. Moni toivoo hänen myös korjaavan kirkkoa niin, että se olisi lähempänä tämän ajan ihmisiä ja heidän todellisia kysymyksiään.
Elokuvan keskeiset tapahtumat sijoittuvat muutamaan päivään Franciscuksen edeltäjän, paavi Benedictus XVI:n (Anthony Hopkins) kaudella, kun miehet tapaavat Castel Gandolfossa ja Vatikaanissa. Kohtaaminen ei ala kovin lupaavasti. Bergoglio haluaisi eläkkeelle, mutta paavin mielestä se tulkittaisiin hänen vastustamisekseen. Teologisesti eri linjoilla olevat miehet kinaavat ja sanailevat. He ovat myös ihmisinä hyvin erilaisia: toinen vaikuttaa varautuneelta ja autoritääriseltä, toinen helposti lähestyttävältä ja vaatimattomalta.
Suurin syy siihen, että tarinan taika toimii, ovat loistavat näyttelijät.
Lähtökohdat yhteisymmärryksen löytämiseen eivät ole lupaavat, mutta niin vain nämä kaksi haparoiden rakentavat keskusteluyhteyttä ja yllätyksenä itselleenkin ystävystyvät. Silti Bergoglio ei saa lupaa jäädä eläkkeelle, sillä paavi paljastaa omat eläkesuunnitelmansa ja sen, että muutaman päivän aikana hän on alkanut toivoa tästä köyhiä puolustavasta ja tangoa tanssivasta argentiinalaisesta arkkipiispasta seuraajaa itselleen.
Jos on yhtään seurannut uutisointia katolisen kirkon skandaaleista, Kaksi paavia tuntuu hyväntahtoiselta sadulta. Siinä seikkailee kaksi karismaattista vanhempaa kirkonmiestä, toinen korkeasti oppinut, toinen elämän viisastama. On Vatikaanin mykistävää loistoa. Kaiken taustalla soi The National -yhtyeestä tutun Bryce Dessnerin lempeä ja melankolinen musiikki.
Elokuvaa katsoessaan saattaa unohtaa seuraavansa taiten kirjoitettua fiktiota, sillä kyseessä ei todellakaan ole dokumentti siitä, mitä vallan takahuoneissa – Sikstuksen kappelin sakastissa tai paavin kesäasunnolla – on tapahtunut. Suurin syy siihen, että tarinan taika toimii, ovat loistavat näyttelijät. Jonathan Pryce on näköispainos Franciscuksesta. Anthony Hopkins ei ole yhtä hauras kuin Benedictus XVI jo eläkkeelle jäädessäänkin oli, mutta hän tuo hienosti esiin norsunluutorniinsa eristäytyneen paavin yksinäisyyden ja turhautumisen.
Toimittajan fiilikset:
Kaksi paavia 13.12. alkaen elokuvateattereissa ja 20.12. alkaen suoratoistopalvelu Netflixissä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Nomadland on kiehtova tarina nykypäivän nomadista – elämä tien päällä on aineellisesti niukkaa mutta henkisesti avartavaa
Hyvä elämäElokuvassa nähdään Frances McDormandin hieno roolisuoritus leskinaisena, joka työttömäksi jäätyään lähtee kiertämään pakettiautolla Yhdysvaltoja.
