Neitsyt Maria ja Jeesus viattomien lasten ympäröimänä. Yksityiskohta Peter Paul Rubensin taulusta, jonka arvioidaan olevan vuodelta 1618. Louvren kokoelmat.
Tiesitkö, minkä vuoksi viattomien lasten päivää vietetään? – Espanjankielisissä maissa synkkätaustaiseen päivään liittyy hassuttelua
Viattomien lasten päivän juuret ovat Matteuksen evankeliumissa ja vallanhimoisessa kuninkaassa.
Joulukuun 28. päivä myös Suomessa vietetään viattomien lasten päivää niiden poikalasten muistoksi, jotka kuningas Herodes Matteuksen evankeliumin mukaan surmautti. Suomessa ja Ruotsissa päivä oli vuoteen 1774 asti neljäs joulupäivä, jolloin sai vielä olla tekemättä töitä. Espanjankielisissä maissa päivään liittyy yhä perinteitä, jotka ovat varsin hilpeitä päivän synkkään taustaan nähden.
Mutta kuka oikeastaan oli Tiernapojistakin tuttu kuningas Herodes, jolle Knihti ilmoittaa ”tappaneensa ja virtaan heittäneensä” Betlehemin poikalapset? Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka itämaan tietäjät saapuvat Jerusalemiin kysymään tietä Betlehemiin ja ”juutalaisten kuninkaan” luo. Kuningas Herodes pelästyy moisesta tiedosta. Hän kehottaa tietäjiä ottamaan asiasta selvää ja jakamaan sitten tietonsa, jotta hänkin voisi mennä kumartamaan lasta.
Herodeksen juoni ei kuitenkaan onnistu. Unessa Jumala kieltää tietäjiä palaamasta enää Herodeksen luo, eivätkä he mene samaa reittiä takaisin. Joosef taas näkee unessa enkelin, joka kehottaa häntä viemään perheen Egyptiin, sillä Herodes aikoo surmata lapsen.
Viattomien joukkomurha, Peter Paul Rubensin teos 1600-luvun alusta.
Kun Herodes huomaa, että tietäjät eivät enää palaa, hän raivostuu. Hän antaa käskyn, että kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset Betlehemissä ja sen lähellä on surmattava. Egyptiin paenneet Joosef, Maria ja Jeesus ovat kuitenkin turvassa ja palaavat vasta, kun Herodes on jo kuollut. Varmuuden vuoksi Joosef palaa Galilean Nasaretiin eikä Juudeaan, sillä hän kuulee, että alueella hallitsee Herodeksen jälkeen tämän poika.
Ainoastaan Matteuksen evankeliumi sijoittaa Jeesuksen syntymän Herodeksen valtakaudelle. Tällä viitataan todennäköisesti Herodes Suureen, joka tosin oli Juudean kuningas vuodesta 73 eKr. vuoteen 4 eKr. – siis ennen Jeesuksen syntymää. Vuonna 2007 löydettiin mitä ilmeisemmin hänen hautansa.
Sen sijaan lastensurman todenperäisyys on epävarmempi. Historioitsija Josephus (37–100 jKr.) kirjoitti juutalaisten historiasta ja Herodeksesta, mutta ei maininnut Betlehemin lastensurmaa. Tätä on toisaalta selitetty sillä, että kyse oli syrjäisestä paikasta ja pienestä väkimäärästä, olihan Betlehemissä vain joitakin satoja asukkaita.
Kauhutarina sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä Herodes Suuresta muuten tiedetään.
Toisaalta kauhutarina sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä Herodes Suuresta muuten tiedetään. Häntä on kuvattu vallanhaluiseksi ja vainoharhaiseksi hallitsijaksi, joka tapatti ihmisiä, myös omia perheenjäseniään. Hänen kerrotaan surmauttaneen esimerkiksi kolme poikaansa, setänsä, anoppinsa ja yhden kymmenestä vaimostaan. Toisaalta hänet muistetaan myös monien suurten rakennushankkeiden ideoijana ja läpiviejänä.
Oli miten oli, viattomien lasten päivässä näkyvät sekä lasten muistaminen että se, että tietäjät ikään kuin naruttivat Herodesta. Espanjankielisissä maissa 28.12. vietettävänä El Día de los Santos Inocentesinä eli viattomien pyhien päivänä kaikkia saa vähän lapsettaa. Päivään kuuluvat erilaiset kepposet ja toisten huijaaminen. Myös hassut asut ja naamarit ovat osa juhlintaa.
Meksikossa huijaamiseen osallistuu myös media, vähän kuin Suomessa aprillipäivänä. Huijatuille on olemassa aivan oma sanonta, jonka voi sanoa onnistuneen kepposen jälkeen: ”Inocente palomita que te dejaste engañar en este Día de los Inocentes, que en nadie debes confiar” eli “Sinä viaton kyyhkynen, annoit huijata itseäsi tänä Viattomien pyhien päivänä, jolloin kehenkään ei pitäisi luottaa”.
Ibin kaupungissa Espanjassa Viattomien lasten päivänä jauhot ja munat lentävät. Kyseessä on yli 200-vuotinen perinne. Kuva: Jaime Reina / AFP / Lehtikuva
Joissakin maissa viattomien lasten päivään on sekoittunut myös muuta kuin suoranaisesti kristinuskosta lähtevää perinnettä. Venezuelassa 28.12. mustat muistavat juuriaan ja juhlivat myös orjien vapautumista. Espanjalaisessa Ibin kaupungissa vietetään samana päivänä Els Enfarinats -festivaalia, johon kuuluvat ruokasota ja rahan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen. Ihmiset pukeutuvat sotavarusteisiin ja näyttelevät ”vallankumousta”. Siihen kuuluu sakkojen kerääminen ihmisiltä, jotka eivät suostu noudattamaan uusia sääntöjä. Asukkaat ja vallankumoukselliset käyvät taistelua heittämällä jauhoja ja kananmunia. Päivän nimen voikin kääntää “jauhotetuiksi”.
Naamiaisasut, naamiot ja kasvomaalaukset kuuluvat Viattomien lasten päivän viettoon Etelä-Amerikassa. Kuva Viattomien lasten päivän paraatista Cuencasta Ecuarodista vuodelta 2018. Kuva: Iryna Kurilovych / Getty Images / Istock
Hieman hillitympää ja alkuperäiselle merkitykselle uskollisempaa päivän vietto on El Salvadorissa, missä Antiguo Custalánin kaupungin kirkko on nimetty Pyhien viattomien lasten kirkoksi. 28. joulukuuta perheet tuovat vauvoja kirkkoon siunattavaksi, jotta lapset olisivat turvassa kaikelta pahalta ja vaaroilta. Kirkkoihin tuodaan myös nukkeja, jotka muistuttavat Jeesus-lapsesta. Erilaiset seremoniat jatkuvat kirkossa neljä päivän ajan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Joulun kertomus on joka vuosi erilainen, koska elämäkin on, sanoo pappi Minna Ruuttunen
HengellisyysKristus syntyy myös siellä, missä on kuolemaa ja epätoivoa, muistuttaa pappi Minna Ruuttunen. Siksi jouluyötä voisi viettää hautausmaalla.
.jpg)