null Augustuksen aikana, Daavidin kaupungissa – mistä jouluevankeliumi oikeastaan kertoo ja miten sitä pitäisi lukea?

Augustuksen aikana, Daavidin kaupungissa – mistä jouluevankeliumi oikeastaan kertoo ja miten sitä pitäisi lukea?

Miksi Maria ja Joosef maksoivat veroja? Millaisten eläinten keskelle Jeesus syntyi? Uuden testamentin uutta suomennosta tekemässä olleet Niko Huttunen ja Anni Pesonen selittävät, mitä jouluevankeliumi (Luuk. 2:1–20) meille kertoo.

1. Keisari Augustus (63eKr.–14jKr.) oli Rooman ensimmäinen keisari, jonka valtiomies Julius Caesar oli adoptoinut ja nimennyt seuraajakseen. Augustus johti eräänlaista lumetasavaltaa: hän säilytti Rooman tasavallan muodot ja tavat mutta keskitti vallan itselleen. Hänen jälkeensä nimestä Caesar johdettiin arvonimi keisari. Myös Augustus-nimestä tuli korkea-arvoista tarkoittava arvonimi.

2. Quirinius (51 eKr.–21 jKr.) oli roomalainen aristokraatti ja senaattori, joka hallitsi Syyriaa Rooman keisarin nimissä.

3. Tekstistä välittyy mahtipontisuus, ”kaikkien maailman ihmisten piti ilmoittautua”. Roomalaiset sanoivat mielellään, että he olivat valloittaneet koko maailman ja hallitsivat sitä. Uuden testamentin ulkopuolella ei ole tietoa koko Roomaan määrätystä veroluetteloinnista, mutta veroja kyllä kerättiin ja väestöstä pidettiin kirjaa. Varoja tarvittiin hallitsijan ja armeijan tarpeisiin sekä infrastruktuuriin kuten teihin ja vesijohtoihin. Lisäksi Rooma keräsi erilaisia tullimaksuja. Veronkanto-oikeuksia myös myytiin eteenpäin.

4. Daavid (n. 1040–970 eKr.) oli Israelin kuningas, josta kerrotaan paljon Vanhassa testamentissa. Hän oli kotoisin Betlehemistä, joka oli pieni kylä Juudeassa. Daavidin suvun dynastia päättyi 500-luvulla eKr. Sen jälkeen alkoi elää myytti siitä, että hänen suvustaan nousee vielä Messias. Uuden testamentin mukaan Joosef oli Daavidin sukua.

5. Uudessa käännöksessä ei enää puhuta kihlatusta, jottei syntyisi mielikuvaa siitä, että Maria ja Joosef olisivat käyneet ostamassa sormukset. Niin se ei mennyt, vaan alkutekstissä on passiivimuotoinen verbi: Maria on jonkinlaisen toimenpiteen kohteena, luvattu vaimoksi. Avioliitto ei tuolloin ollut vain kahden kauppa, vaan siitä olivat sopimassa myös vanhemmat. Tyypillisesti miehet avoituivat noin 25–30-vuotiaana, ja naiset noin kymmenen vuotta nuorempina. Marian ja Joosefin suhteesta tiedetään vain se, mitä Uusi testamentti kertoo.

6. Sana ”seimi” on jäänyt uudesta käännöksestä pois, sillä nykyään sitä ei enää käytetä eläinten ruokinnasta puhuttaessa. Käännöksen taustalla on kreikan sana fatnē, joka tarkoittaa eläinten ruokintapaikkaa, eläinsuojaa tai astiaa, josta eläimet söivät. Eläinten suojat saattoivat olla asuinrakennuksen yhteydessä tai erikseen. Lisäksi eläimiä pidettiin luolissa. Suojissa oli yleensä vetohärkiä, aaseja, hanhia ja ankkoja. Vuohet ja lampaat olivat laitumella.

7. Esikoispojan syntymä oli tuolloin erityinen ilon ja kiitoksen aihe. Vanhan testamentin lain mukaan esikoispoika peri puolet kaikesta omaisuudesta, ja muut jakoivat keskenään sen, mitä jäi. Toisaalta esikoispojat olivat myös vastuussa vanhemmistaan. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus ennen kuolemaansa siirtää vastuun äidistään oppilaalleen.

8. Paimenet olivat köyhiä maatyöläisiä, joilla oli suuri vastuu. Lammas- ja vuohilaumat olivat isoja, ja paimenten tehtävä oli pitää laumat erillään ja pedot loitolla. Työ saattoi viedä paimenet pois kotoaan pitkäksi aikaa, sillä kuiviksi kesäkausiksi vuohet ja lampaat vietiin vuorilaitumille. Paimen oli myös kuninkaan ja Jumalan metafora. Kuningas Daavidinkin kerrotaan olleen nuorena paimenessa.

9. Enkelit ovat Raamatussa tärkeitä hahmoja, jotka opastavat, johdattavat, tuovat viestejä ja ylistävät Jumalaa. Raamatun kertomuksissa ihmiset pelästyvät kohdatessaan enkelin. Kreikan sana angelos tarkoittaa viestinviejää. Raamatussa enkelit ovat myös hyvin militaarisia hahmoja, taivaallista sotajoukkoa.

10. Pelastaja eli sotēr oli arvonimi, jota kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät hallitsijoista. Kristus eli khristos tarkoittaa voideltua ja liittyy kuninkaisiin: kuninkaat voideltiin öljyllä. Herra, kýrios, taas oli yleinen arvostava nimi.

11. Raamatussa on useita kertomuksia, joissa joku saa tuntomerkit ja tehtäväkseen etsiä jotakin. Eläinten suojaan syntyneen lapsen löytäminen ei todennäköisesti ollut paimenille kovin vaikea tehtävä, sillä Betlehem oli muutaman sadan asukkaan pikkukylä.

12. Miehet eivät yleensä olleet läsnä synnytyksessä, sillä sen ajateltiin tuovan huonoa onnea. Marialla saattoi hyvinkin olla synnytyksessä apunaan muita naisia, ja kun paimenet tulivat, he saattoivat näin ollen kohdata muitakin kuin Marian ja Joosefin, johon ”kaikki” viittaa. Se, että Marialle ja Joosefille ei ollut tilaa majapaikassa, kertoo siitä, että he olivat tavallisia, köyhiä ihmisiä. Yhteiskunta oli hyvin hierarkkinen: rikkaille olisi varmasti järjestetty jostakin eläinsuojaa parempi paikka.

13. Kreikankielisessä alkutekstissä on sana symballó, joka tarkoittaa sananmukaisesti ”heittää yhteen”. Tästä tulee käännös, jonka mukaan Maria etsii asioiden yhteyttä. Mietittävää Marialla olikin: Luukkaan evankeliumissa kerrotaan esimerkiksi siitä, kuinka enkeli Gabriel oli ilmoittanut Marialle, että hän tulee saaman pojan, jolle hän antaa nimen Jeesus.


Niko Huttunen on teologian tohtori, Helsingin yliopiston dosentti ja UT2020‑käännöksen eksegeettinen asiantuntija. Anni Pesonen on UT2020-ohjausryhmän jäsen, teologian tohtori, Nurmijärven seurakunnan pappi ja toinen Arkielämää Raamatun aikaan (Kirjapaja2010) kirjan kirjoittajista.

Jouluevankeliumia ei kannata lukea kuin historiankirjaa

– Ei ole mikään ihme, että juuri tätä luetaan kaikkialla. Olihan Luukas jäätävän hyvä, Anni Pesonen toteaa.

Jeesuksen syntymästä kerrotaan kahdessa evankeliumissa, Matteuksen ja Luukkaan, mutta Luukkaan evankeliumista tuli se, jota joulukirkoissa luetaan. Tiiviissä tekstissä yhdistyvät arkinen ja taivaallinen, vaatimattomuus ja mahtipontisuus, kirkkautta loistavat enkelit ja arkisessa työssään olevat paimenet sekä eläintensuojaan syntyvä erityinen lapsi.

Matteus ja Luukas kirjoittavat paitsi hieman eri tyylillä myös osittain eri asioista.

– Yhteisiä tekijöitä ovat esimerkiksi vanhempien nimet, Maria ja Joosef, ja se, että Jeesuksen syntymä on jotenkin ihmeellinen asia ja että siihen liittyvät enkelit. Myös se yhdistää näitä kahta evankeliumia, että Jeesus syntyy Betlehemissä. Matteuksen evankeliumissa ei kuitenkaan puhuta Nasaretista ennen kuin vasta sitten, kun Herodes alkaa vainota poikalapsia, Jeesuksen perhe pakenee Egyptiin ja asettuu sieltä tultuaan Nasaretiin, Pesonen kertoo.

Entäs sitten se kuuluisa Betlehemin tähti, josta usein puhutaan?

– Se on sitä Matteus-juttua, kuten myös tietäjät, Niko Huttunen kertoo.

Yhteistä Matteukselle ja Luukkaalle on se, että kumpikin sijoittaa Jeesuksen syntymän tiettyyn historialliseen aikaan. Tässä tarkka lukija törmää kuitenkin ongelmaan: Matteus sijoittaa Jeesuksen syntymän Herodes Suuren aikaan ja Luukas Quiriniuksen valtakaudella tapahtuneeseen veroluetteloon ilmoittautumiseen. Jälkimmäinen tapahtuma on ajoitettu historiankirjoituksessa vuoteen 6 jKr., jolloin Herodes Suuri ei enää ollut edes elossa. Hänen kuolinvuotenaan pidetään vuotta 4 eKr. Toisaalta antiikin ajan ihmisten synnyin- ja kuolinvuosiin pitää ylipäätään suhtautua varauksella, eikä jouluevankeliumia kannata muutenkaan lukea kuin historiallista faktaa.

– Tuon ajan historiankirjoitus oli vähän kuin me tekisimme historiallista kirjaa tai elokuvaa. Taiteelliset ja sisällölliset päämäärät ovat olleet kirjoittajille tärkeämpiä kuin se, miten yksityiskohdat menivät. Olennaisinta on se, että kirjoittajat ovat halunnut yhdistää Kristuksen syntymän maailmanhistoriaan, Anni Pesonen selittää.

Uuden testamentin tänä vuonna ilmestyneen uuden suomennoksen pohjana on kreikankielinen alkuperäisteksti, ei edellinen vuoden 1992 suomennos. Pesosen ja Huttusen mukaan Luukkaan evankeliumin kreikankielinen alkuperäisteksti on tyyliltään juhlallista. Luukas selvästi jäljittelee siinä tuntemaansa Vanhan testamentin tyyliä. Tämä näkyy esimerkiksi “Ja tapahtui, että…” ja “Aika täyttyi” -tyyppisinä ilmauksina ja siinä, että puhutaan koko maailman kattavasta verollepanosta.

– Jouluevankeliumissa kristillinen ja roomalainen propaganda on pantu yhteen. Augustus määrää, että kaikki ihmiset ilmoittautuvat veroluetteloon. Kirjoittaja selvästi suhtautuu Roomaan myönteisesti, Huttunen toteaa.

Juhlavaa tyyliä oli hieman karsittu jo vuoden 1992 Uuden testamentin suomennoksessa ja nyt sitä karsittiin vielä hieman lisää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi