null Tiia Valve-Tuovinen valittiin äänivyöryllä kirkkoherraksi – ”Pakilan vahvuus on kylämäinen yhteisö”

Tiia Valve-Tuovinen valittiin sunnuntaina Pakilan kirkkoherraksi. Kukkia on sen jälkeen riittänyt.

Tiia Valve-Tuovinen valittiin sunnuntaina Pakilan kirkkoherraksi. Kukkia on sen jälkeen riittänyt.

Tiia Valve-Tuovinen valittiin äänivyöryllä kirkkoherraksi – ”Pakilan vahvuus on kylämäinen yhteisö”

Tiia Valve-Tuovinen kertoo saaneensa seurakuntalaisilta vaalien aikana viestejä siitä, että nyt tarvitaan toivon sanomaa.

Pakilassa viidentoista vuoden ajan pappina toiminut Tiia Valve-Tuovinen valittiin selvällä äänten enemmistöllä kirkkoherraksi. Hän sai vaalissa 846 ääntä, kun vastaehdokkaana ollut Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pappi Henrik Wikström sai 147 ääntä.

Itse asiassa Valve-Tuovinen valittiin Pakilan kirkkoherraksi jo toistamiseen. Vuonna 2018 hänet valitsi virkaan seurakuntaneuvosto. Vaalista valitettiin ja se meni uusiksi. Valve-Tuovinen hoiti kirkkoherran virkaa viransijaisena ja virkaatekevänä noin kolmen vuoden ajan. Tällä kertaa hänet valittiin kansanvaalissa, jossa saivat äänestää yli 18-vuotiaat seurakuntalaiset. 10,9 prosenttia äänesti, heistä kaksi kolmesta ennakkoon.

– Vaati oman mietintänsä, lähdenkö vielä ehdolle. Sain kannustusta ja oman perheen tuen. Nyt olo on helpottunut, iloinen ja kiitollinen. Hienoa, että niin moni äänesti ja että ihmiset antoivat luottamuksensa sille työlle, jota olen saanut täällä tehdä yhteistyössä työyhteisön ja pakilalaisten kanssa.

– Kun äänestysprosentti nyt oli noin korkea, täytyy toimia sen puolesta, että  myös syksyn seurakuntavaaleihin saadaan ehdokkaita ja ihmiset lähtevät äänestämään.

Valve-Tuovinen kiittää vastaehdokastaan Wikströmiä, jonka kanssa vaalikuukausi sujui hyvässä hengessä. Hän odottaa innolla sitä, että saa palata kirkkoherran tehtävään, mikä tapahtunee joskus elokuussa. Tässä välissä on rippileiri ja kesäloma.

– Jossain vaiheessa on virkaanasettaminen, kun se piispan aikatauluihin sopii.

Seurakunnan pitää olla läsnä arjessa ja pyhässä

Pakila on Tiia Valve-Tuovisen mukaan paikka, jonka vahvuus on kylämäinen yhteisö. Alueella toimii seuroja ja yhteisöjä, joille seurakunta on luonteva yhteistyökumppani. Yhteistyöllä saadaan aikaan enemmän kuin sillä, että jokainen puurtaisi yksin. Myös seurakunnan työntekijät muodostavat yhteisön, jonka kanssa on ilo toimia.

Pakilan seurakunnassa on Helsingin korkein kirkkoon kuulumisprosentti, 66,5. Mitä seurakunta voi tehdä, jotta pakilalaiset haluavat jatkossakin kuulua kirkkoon?

– Jäsenprosenttiin vaikuttaa osaltaan ikärakenne: meillä on paljon lapsia ja nuoria. Tämä on myös alueena sellainen, että kirkkoon kuuluminen on yhä monelle luonteva osa elämää. Jotta näin olisi jatkossakin, seurakunnan pitää olla ihmisten kanssa niin arjessa kuin pyhässä ja näkyä, Valve-Tuovinen sanoo.

Alueella on kova halu pysyä itsenäisenä seurakuntana.

Pakilan seurakunnan, kuten muidenkin Helsingin seurakuntien, tulevaisuuden haaste on talous. Kun väki kirkossa on vähentynyt, on pakko miettiä, mihin muuhun kuin perustehtäviin rahat riittävät. Myös rakenneasiat, kuten seurakuntien mahdolliset yhdistymiset, tulevat lähivuosina mietintään. Valve-Tuovinen on yrittäjäperheen lapsi, joten talousasiat eivät ole hänelle outoja. Hän myös arvostaa tekemisen meininkiä.

– Alueella on kova halu pysyä itsenäisenä seurakuntana. Kuten sanoin ennen vaaleja, kaikki vaihtoehdot on joka tapauksessa tutkittava. Se tehdään yhdessä vaaleilla valittavien luottamushenkilöiden kanssa seuraavan toimintakauden aikana.

Pakilan kirkko rakennettiin alunperin vuonna 1950 pitkälti talkoovoimin. Vuonna 2002 valmistui kirkon laajennus, jolloin kirkon nimeksi tuli Hyvän Paimenen kirkko. Arkkitehti Juha Leiviskän uudistama kirkko palvelee Tiia Valve-Tuovisen mukaan hienosti Pakilaa. Kuva: Esko Jämsä

Pakilan kirkko rakennettiin alunperin vuonna 1950 pitkälti talkoovoimin. Vuonna 2002 valmistui kirkon laajennus, jolloin kirkon nimeksi tuli Hyvän Paimenen kirkko. Arkkitehti Juha Leiviskän uudistama kirkko palvelee Tiia Valve-Tuovisen mukaan hienosti Pakilaa. Kuva: Esko Jämsä

Ilman toivoa elämästä tulee näköalatonta

Jäikö vaalista jokin ajatus, jonka otat mukaasi, kun lähdet jatkamaan työtäsi?

– Sain viestejä ja palautetta, että toivon sanoma on tässä ajassa erityisen tärkeä. Toivo on tietysti hengellinen asia ja liittyy muun muassa jälleennäkemisen toivoon. Nyt se kytkeytyy hyvin vahvasti myös siihen, että ilman toivoa elämästä tulee näköalatonta ja ilotonta. Pitää uskaltaa unelmoida ja katsoa eteenpäin, vaikka valo ei nyt paistaisi, Tiia Valve-Tuovinen sanoo.

Toivoon liittyy sekin, että autetaan niitä, joiden elämästä valoa puuttuu. Pakila on omakotialuetta ja verotuloilla mitattuna keskimäärin vaurasta. Vaikka alueella ei näy ruokajonoja, se ei tarkoita sitä, ettei diakoniatyölle olisi tarvetta. Valve-Tuovisen mukaan diakonia painottuu yksinäisyyden helpottamiseen esimerkiksi ikäihmisten parissa ja nopeaan hätäapuun, kun yhteiskunnan tukiverkko repeää.

– Alueen asukkaat myös arvostavat sitä, että autetaan heikommassa asemassa olevia. Monelle pakilalaiselle tämä on iso syy olla kirkon jäsen.

Valve-Tuovisen oma tie hengellisyyteen kulki Heinolan kaupunkiseurakunnan nuorisotyön kautta. Sen Maaherrankadulla sijaitseva nuorisotila Mahis oli turvallinen ja hyväksyvä yhteisö, johon mahtuivat mukaan kaikenlaiset nuoret. Samanlaista tervetuloa sellaisena kuin olet -asennetta Valve-Tuovinen haluaa myös Pakilan seurakunnan edustavan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: