”Hiljaisuuteen vetäytyminen kuuluu hengelliseen perinteeseen jo kirkon alkuajoilta”, Tiina Palmu sanoo.
”Retriitillä voi kuulostella itseä, kehoa ja omaa jumalasuhdetta”, sanoo hiljaisuuden retriittejä ohjaava pappi Tiina Palmu
Hiljaisuuteen vetäytyvän kannattaa jättää työt ja kehittävät lukemiset kotiin, suosittelee Tiina Palmu.
Vantaalainen tapa tehdä töitä seurakunnassa sopii pappi Tiina Palmulle. Hän työskenteli lähes 25 vuotta Hakunilan seurakunnassa ja aloitti Vantaan seurakuntien johtavana kasvatustyön pappina tämän vuoden toukokuussa.
Seurakuntalaisten parissa työtään tehnyt pappi arveli ennakkoon uuden työn olevan enimmäkseen toimistotyötä, ja siksi ehkä yksinäistä.
– Oli positiivinen yllätys, että saan tässäkin työssä olla paljon tekemisissä sekä muiden työntekijöiden että seurakuntalaisten kanssa, Palmu sanoo.
– Minulle on tärkeää, että saan pappina toteuttaa myös hengellisen ohjauksen tehtävää.
Hiljaisuuden retriittejä ja miniretriittejä
Nykyisessä työssään Tiina Palmu suunnittelee toimintaa aikuisille. Hän tapaa seurakuntien vapaaehtoistyön kehittäjiä ja koordinoijia sekä aikuisrippikoulun vastaavia. Palmu koordinoi työnohjausta, ja toimii myös itse työnohjaajana. Hän on kasvatuksen tiimin esihenkilö.
– Tiimissäni kirkon työtä tehdään muualla kuin kirkon seinien sisällä. Tiimiini kuuluvat oppilaitostyöntekijät, työpaikkapapit ja kasvatuksen asiantuntija.
Palmu myös suunnittelee, minkälaisia retriittejä vantaalaisille tarjotaan. Lisäksi hän ohjaa niitä.
– Tikkurilan kirkossa ohjaamani Hiljaisuuden illat ovat miniretriittejä. Pääasiassa järjestämme viikonlopun kestäviä hiljaisuuden retriittejä.
Samaa laulua toistetaan ja toistetaan
Ensimmäisiin hiljaisuuden retriitteihin Tiina Palmu itse osallistui jo opiskeluaikanaan. Kun hän meni Hakunilan seurakuntaan töihin, siellä työntekijöiden työotteeseen kuului hiljaisuuden viljely. Palmu oppi sitä heiltä ja heidän kanssaan.
– Hiljaisuuden viljely on syvästi hengellistä. Siinä rukoillaan koko ajan. Taizé-laulutkin ovat rukousta. Niissä voidaan laulaa vaikka ”Kristus, anna meille rauhasi” tai ”Sinun käsiisi annan henkeni”.
– Kun samaa laulua toistetaan ja toistetaan, koen sen vahvasti hengellisesti hoitavana.
Hiljaisuuden viljelyyn kuuluvassa meditatiivisessa rukouksessa viivytään raamatuntekstissä ja rukouksessa ja annetaan niiden vaikuttaa.
– Asioita ei tuoda tähän päivään tai käännetä nykykielelle, Palmu kertoo.
Viime kesänä Palmu osallistui pyhiinvaellukseen Helsingissä. Elokuussa hän ohjasi Pyhän Laurin vaelluksen Vantaalla.
– Pyhiinvaellus on vähän kuin retriitti, mutta kävellen. Kävellessä mieleeni alkaa syntyä rukousta. En tiedä, onko siinä edes sanoja. Mieleeni tulee rauha, Jeesus tai säe jostain laulusta tai rukouksesta.
Rauha jää vaikuttamaan arkeen
Hiljaisuuden retriitissä vetäydytään arjesta hiljaisuuteen. Tiina Palmu sanoo, että silloin on mahdollisuus kuulostella, mitä itselle kuuluu ja mitä keho tuntee.
– Voi myös kuunnella omaa jumalasuhdetta. Sen ei ole tarkoitus olla aktiivista pohtimista, vaan retriitin vaikutuksessa voi vain olla.
– Uskon, että retriitin rauha jää vaikuttamaan meihin vielä arjessa niin, ettei sitä tarvitse itse mitenkään yrittää.
Palmu suosittelee retriittiin osallistujaa jättämään työt sekä kehittävät ja tiedolliset lukemiset kotiin.
– Retriitti voi olla myös lepoa. Silloin ei tarvitse huolehtia arkisista asioista. Siksi on tärkeää järjestää huolenpidolliset asiat niin, että joku muu hoitaa ne sillä aikaa, kun itse on retriitissä.
Hiljaisuuden retriitissä ei puhuta, mutta jos siihen tulee pakottava tarve, ohjaajan luo voi mennä juttelemaan.
– Esimerkiksi silloin, jos elämässä on menossa jokin siirtymäaika tai tulossa valinnan paikka ja haluaa vaihtaa ajatuksia toisen kanssa, sanoo Palmu.
”Minulle on tärkeää, että saan pappina toteuttaa myös hengellisen ohjauksen tehtävää”, sanoo Tiina Palmu.
Virikepuhe voi olla ikonin katselua
Tiina Palmun ohjaamissa hiljaisuuden retriiteissä ollaan sellaisten perusasioiden äärellä kuin hengittäminen, katseleminen ja käveleminen.
Retriitissä vietetään rukoushetkiä säännöllisesti monta kertaa päivässä. Niissä lauletaan ja rukoillaan yhdessä ääneen.
– Viikonlopun aikana myös syödään ja saunotaan yhdessä, mutta ei puhuta. Toiset huomioidaan silti. Vaikka ei puhuta, oleminen toisten kanssa on erilaista kuin yksin ollessa.
Retriitissä ollessa jokin voi alkaa ärsyttääkin.
– Mutta siitä huolimatta itselle voi olla hyväksi, että siellä on juuri sellaista kuin on, Palmu sanoo.
Viikonloppuretriitissä osallistujille on omaa aikaa sekä ohjattuja hetkiä ja virikepuheita.
– Virikepuhe on pieni puhe, joka liittyy retriitin aiheeseen. Virikepuhe voi olla hyvin monimuotoinen, esimerkiksi ohjaajan lausuma raamatunlause tai ikonin katselua.
Löytyisikö lempeä katse?
Luonnossa oleminen on Tiina Palmun mukaan iso osa hiljaisuuden retriittejä. Usein ne järjestetään paikoissa, joissa on lähellä metsää, kävelypolkuja tai rantaa. Retriittiin osallistumisessa ei ole tavoitteita. Se vain tapahtuu.
– Jospa retriitistä voisi löytää sen, että alkaisi katsella itseä, toisia ja Jumalan luomaa maailmaa lempeästi ja nähdä, että se on hyvä, Palmu sanoo.
Miniretriitti-illat keskiviikkoisin 28.1., 25.2., 25.3. ja 15.4. klo 18 Tikkurilan kirkolla, Asematie 12 a.
Hiljaisuuden retriittejä keväällä 2026
Koko kehoni rukoilee – Hiljaisuuden retriitti 27.2.–1.3. Nilsasgårdenissa Sipoossa. Hinta 200 e. Ohjaajina Tiina Palmu ja Natasa Stambej.
Osoita minulle tie – Palmusunnuntain retriitti 27.–29.3. Nuottakodon leirikeskuksessa Vihdissä. Hinta 200 e. Ohjaajina Tiina Palmu ja Liisa Pietilä.
Sydämen puhetta Jumalan kanssa – Kevätretriitti 8.–10.5. Sääksjärven rannalla Nurmijärvellä. Hinta 200 e. Ohjaajina Tiina Palmu ja Margit Hakamäki.
Hiljaisuuden retriitteihin ilmoittautumiset ja lisätietoja: vantaanseurakunnat.fi/sielunlatauspiste
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Koko Jeesuksen salaisuus on hiljaisuudessa” – Hengellinen ohjaaja Lauri Maarala antaa vinkkejä hiljentymiseen
HengellisyysPysähtyminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa. Jos on jatkuvasti tarjolla olevien yllykkeiden vietävänä, saattaa tulla tunne, että on jotenkin hukassa omassa elämässään.
