Toimittaja Kata-Riina Heinonen-Tricarico halusi suunnitella itselleen hautakiven. Yrittäjä Nina Åbergin mukaan vain harva miettii hautakiveään, vaikka niin kannattaisi tehdä.
Toimittaja suunnitteli itselleen hautakiven – ”Nykyään hautakivikin saa olla söpö”
Hautakiven halutaan kuvaavan vainajan elämää ja persoonaa.
Täytän marraskuussa 50 vuotta, ja ajattelen kuolemaa yhä useammin. Kun saan tehtäväkseni kirjoittaa jutun hautakivistä, innostun leikittelemään ajatuksella, että hankkisin itselleni sellaisen.
Otan yhteyttä helsinkiläiseen perheyritykseen, Kiviveistämö Levanderiin. Sen omistaa veljensä kanssa Nina Åberg, joka lupaa opastaa minua hautakiven valinnassa.
Hän kertoo, että ennen hautakiven ostoa minun on hankittava itselleni hautapaikka. Sen koko määrittää, millaisen hautakiven voin ostaa.
Opin, että jokaisella hautausmaalla on omat sääntönsä, jotka kertovat, minkä kokoinen ja mallinen hautakivi saa olla. Eroja saattaa olla myös saman hautausmaan sisällä alueen mukaan.
Asun Koillis-Helsingissä, joten ajattelen, että minut olisi järkevää haudata Malmin hautausmaalle. Päätän, että ruumiini tuhkataan. Malmin hautausmaan uurnahaudoilla hautakivi saa olla 60 senttimetriä leveä ja 60–80 senttimetriä korkea. Hautakiven koko uurnahaudoilla on aina sama riippumatta siitä, kuinka monta ihmistä hautaan haudataan.
Kysyn puolisoltani, haluaisiko hän samaan hautaan kanssani. Hänestä se on ihan hyvä ajatus, joskaan hän ei ole samaa mieltä paikasta. Meillä on kaksi lasta, mutta en laske heitä mukaan, sillä en voi tietää, missä päin maailmaa he tulevat elämäänsä elämään ja kenen kanssa he hautaan haluavat.
Vanhat hautakivet ovat osa kulttuuriperintöämme. Niissä näkyy muun muassa se, millaisia arvoja ja käsityötaitoja on aiemmin arvostettu. Kuva on Malmin hautausmaalta.
Hautapaikan saa vain kuoleman yhteydessä
Todellisuudessa en voisi hankkia itselleni hautapaikkaa, vaikka haluaisinkin. En ole kuollut (onneksi!), eikä suvullani ole sukuhautaa. Kirkkolain mukaan hautapaikkaa ei luovuteta elävälle henkilölle. Kuolemantapauksen yhteydessä hautaoikeus voidaan kuitenkin luovuttaa myös vainajan omaisille. Lisäksi kirkkoneuvosto voi erityisestä syystä päättää luovuttaa hautaoikeuden myös muissa tapauksissa.
Joitakin vuosikymmeniä sitten oli toisin. Ihmiset saattoivat varata itselleen ja puolisolleen hautapaikan hyvissä ajoin. Kovin tavallista se ei silloinkaan ollut. Nina Åberg muistaa toimittaneensa hautakiven eräälle pariskunnalle Itä-Suomeen 1990-luvulla.
– He hoitavat nyt hautausmaalla hautapaikkaansa, jossa on iso kivi ja kukkaistutukset.
Aiemmin oli myös mahdollista kaiverruttaa nimensä valmiiksi hautakiveen puolison kuoleman yhteydessä. Tämäkään ei ole enää sallittua.
Vain rikkaiden haudalla oli hautakivi
Suomen vanhimmat hautakivet ovat peräisin 1200–1300-luvuilta. Kivisen hautamuistomerkin saaneet vainajat ovat todennäköisesti olleet arvostetussa asemassa ja varakkaita.
Tavallisten ihmisten hautamuistomerkit valmistettiin yleensä puusta. 1800-luvun puoliväliin asti ne olivat usein valkoisiksi tai mustiksi maalattuja ristejä tai pystyjä hautalautoja. Tavanomaisia olivat myös kyläseppien tekemät keppien päähän kiinnitetyt peltilevyt. Vuosisadan loppupuolella yleistyivät erimuotoiset valurautaiset muistomerkit, joista ristit olivat suosituimpia. Niiden suosio säilyi pitkälle 1900-luvulle.
Kiviset hautamuistomerkit alkoivat yleistyä kaupungeissa kivilouhimoiden lisääntymisen myötä. Maaseudulla hautakivet olivat harvinaisia vielä 1800-luvun lopulle saakka.
Sukuhaudat ja sukuhautamuistomerkit olivat tavallisia vielä 1950-luvulla. Sen jälkeen niiden tilalle alkoi tulla laatikkomaisia, suorakaiteen muotoisia, mustia kiviä.
– Niissä oli kiiltävät sivut ja kullattu tai hopeoitu teksti sekä risti. Vanhat hautausmaat ovat edelleen täynnä näitä hautakiviä, Nina Åberg kuvailee.
Muutos sukuhaudoista pienempiin hautoihin heijasteli yhteiskunnallista kehitystä: suvun merkitys väheni ja ydinperheen merkitys kasvoi.
Åberg tuli alalle 1990-luvulla. Silloin suosittuja olivat vaaleanharmaasta kotimaisesta kivestä lohkotut hautakivet.
Vanhoissa hautakivissä on usein kauniita kuva-aiheita, kuten mänty tai enkeli.
– Niillä tavoiteltiin luonnonkiven näköä. Usein kivessä oli peiliksi kutsuttu syvennys ja mustat tekstit. Ne olivat kauniita mutta vaikeita pitää puhtaina.
Saman vuosikymmenen lopulla hautakivet muuttuivat värikkäämmiksi. Moni halusi omaisensa hautakiveksi Mäntsälän punaisesta graniitista valmistetun muistokiven tai vihreän kiven.
Sukuhautojen hautakivillä on tunnearvoa
Tällä hetkellä omaiset haluavat, että hautakivi muistuttaa ja kertoo vainajan persoonasta ja elämästä.
– Sen halutaan olevan enemmänkin muistokivi kuin hautakivi, Nina Åberg sanoo.
Hautakivenä voi toimia esimerkiksi luonnonkivi, joka on peräisin vainajalle tärkeästä paikasta, kuten mökkipihasta tai merenrannalta. Luonnonkivestä haaveilevan on syytä muistaa, että jos kiven hakee muualta kuin omalta tontilta, sen ottamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Minulla ei ole mökkiä tai paikkaa, josta voisin noutaa itselleni luonnonkiven hautakiveksi. Sen sijaan minua on monen muun tavoin alkanut kiinnostaa kierrätetty hautakivi. Syy siihen on kierrätetyn kiven ekologisuus.
”Kallion muodostuminen on hyvin hidas ja pitkä prosessi, johon kuluu miljoonia tai jopa miljardeja vuosia. Tuntuu maapallon luonnon kannalta järjettömältä, että kallioista pitäisi louhia uusia [hauta]kiviä, kun vanhoja olisi runsain mitoin käytettävissä”, pohti Kirkko ja kaupungin toimittaja Satu Pajuriutta vuodentakaisessa kolumnissaan.
Vuosittain hautausmailta poistetaan tuhansia vanhoja hautakiviä, joista iso osa päätyy kivimurskeeksi tienpohjiin.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Kellonummen hautausmaa Espoossa lokakuussa 2026.
Kellonummen hautausmaa Espoossa lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa Helsingissä lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa Helsingissä lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Ekologisuuden lisäksi vanhat hautakivet ovat osa kulttuuriperintöämme. ”Niissä näkyy, miten olemme eri aikoina muistaneet läheisiämme ja millaisia arvoja ja käsityötaitoja olemme vaalineet”, tuusulalainen kivialan yrittäjä Rainer Saukko kirjoitti Kirkko ja kaupungissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Malmin hautausmaan ylipuutarhuri Paula Niemelä on Saukon kanssa samaa mieltä.
– Vanhoissa hautakivissä on usein kauniita kuva-aiheita, kaiverruksia ja hienoja veistettyjä kuvioita, kuten mänty tai enkeli. Olisi hienoa saada ne kiertämään, Niemelä sanoo.
Hautakivien uusiokäyttöä voi kuitenkin hankaloittaa se, että osa hautakiviliikkeistä ei halua edistää kierrätettyjen hautakivien käyttöä. Seurakuntayhtymä taas ei voi myydä kiviä, koska kirkon toiminta ei ole voittoa tavoittelevaa.
Myös Åberg on huomannut, että vanhat hautakivet kiinnostavat omaisia. Hän kertoo, että kiinnostus hautakivien kierrätykseen näkyy heillä ennen kaikkea niin, että sukuhautojen vanhat hautakivet halutaan pitää käytössä jatkossakin.
– Sukuhautojen hautakivillä on tunnearvoa, koska joku esi-isä on joskus hankkinut kyseisen hautakiven.
Metallisista nimilaatoista on tullut todella suosittuja
Saan Nina Åbergilta mukaani kaksi vihkosta, joita selaamme puolisoni kanssa kotona. Toisessa niistä esitellään erimuotoisia ja värisiä hautakiviä. Hautakiven ulkonäköön voi vaikuttaa myös erilaisilla viimeistelyillä. Reunat voidaan esimerkiksi hioa kiiltäviksi tai lohkoa epätasaisiksi luonnolliseen tyyliin.
Suomessa eniten käytetty kivilaatu on graniitti, koska se kestää parhaiten sääolosuhteitamme. Etelä-Euroopassa yleinen valkoinen marmori, joka on mielestäni kaunista, rapistuu suomalaisessa säässä nopeasti.
Katselemme puolisoni kanssa myös kirjaimia ja fontteja, joilla nimemme voitaisiin kaivertaa suoraan hautakiveen tai siihen kiinnitettävään metallilaattaan. Pidämme enemmän suoraan hautakiveen kaiverretuista nimistä.
Kellonummen hautausmaa Espoossa lokakuussa 2026.
Kellonummen hautausmaa Espoossa lokakuussa 2026.
Kellonummen hautausmaa Espoossa lokakuussa 2026.
Kellonummen hautausmaa Espoossa lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa, Helsinki. Kuvattu lokakuussa 2026.
Kellonummen hautausmaa Espoossa, kuvattu lokakuussa 2026.
Nimilaatat ovat yleistyneet samaa vauhtia tuhkausten kanssa. Tämä johtuu siitä, että uurnia mahtuu hautaan huomattavasti enemmän kuin arkkuja, ja laatoilla on mahdollista saada hautakiveen mahtumaan suurempi määrä nimiä.
– Metallilaatoista on tullut niin suosittuja, että erään talven aikana meille kertyi puolen vuoden aikana yli 400 kiinnitettävää laattaa, Åberg kertoo.
Metallilaatan voi kiinnittää myös yksilölliseen luonnonkivestä tehtyyn hautakiveen.
Talvisin laattoja ei voi kiinnittää hautakiviin.
Vuonna 2023 helsinkiläisistä vainajista jo 87 prosenttia, espoolaisista 86 prosenttia ja vantaalaisista 77 prosenttia tuhkattiin. Määrä on edelleen kasvamaan päin.
Vielä 10–20 vuotta sitten tilanpuute hautakivessä saatettiin ratkaista niin, että vanhempien sukupolvien nimet hiottiin kokonaan pois ja uusien vainajien nimet kaiverrettiin niiden tilalle.
– Näin ei enää saa toimia, vaan kaikkien haudassa olevien vainajien nimet on löydyttävä hautakivestä, Åberg kertoo.
Romanit toivovat hautakiveen usein Raamatun lauseen
Vainajan persoonaa on hautakivessä helppo tuoda esiin erilaisilla koristeilla, kuten teksteillä. Periaatteessa hautakiveen voidaan kaivertaa mikä vain kirjoitus, kunhan se on asianmukainen.
– Romanit toivovat usein hautakiveen jonkin Raamatun lauseen. Muslimeille kaiverretaan kiveen usein jokin Koraanin lause. Muuten tekstien kaivertaminen on harvinaista.
Maailmalla monissa hautakivissä on vainajan valokuva. Luterilaisilla tämä on edelleen harvinaista.
– Meillä valokuvia hautakivissä käyttävät ortodoksit. Myös maahanmuuttajilla, jotka ovat aika iso ryhmä, on tapana kaivertaa kasvokuva suoraan kiveen. Vaihtoehtoisesti kuva voidaan painaa keramiikkaan, jolloin se muistuttaa kehyksissä olevaa valokuvaa.
Risti on edelleen suosittu hautakiven koriste luterilaisten hautakivissä, joskin sitä käytetään vähemmän kuin ennen.
– Aiemmin ristin poisjättäminen olisi herättänyt pahennusta.
Nykyään ristin puuttumisesta ei Åbergin mukaan voi päätellä, että henkilö ei olisi ollut hengellinen.
Yleisiä koristeita hautakivissä ovat myös erilaiset luonnonelementit, kuten kukat ja puut. Hahmoista suosituimpia ovat enkelit. Koristeet voivat olla kiveen kaiverrettuja tai erikseen kiinnitettyjä pronssisia figuureja.
Enää hautakiven ei tarvitse olla synkkä tai liian vakava.
– Nykyään hautakivikin saa olla ”söpö”, Nina Åberg sanoo.
Vielä 1900-luvun alussa hautakiviin kaiverrettiin vainajan ammatti tai naisten kohdalla hänen asemansa perheessä eli vaimo tai äiti. Nykyään ammattia ei juurikaan haluta mainita.
Koristeilla voi kertoa myös vainajan harrastuksesta. Musiikkia rakastavalle puolisolleni voisi sopia esimerkiksi nuottiavain tai sähkökitara. Vaihtoehtoisesti hän voisi valita vaikka moottoripyörän.
Malmin hautausmaa, Helsinki. Kuvattu lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa, Helsinki. Kuvattu lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa, Helsinki. Kuvattu lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa, Helsinki. Kuvattu lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa, Helsinki. Kuvattu lokakuussa 2026.
Malmin hautausmaa, Helsinki. Kuvattu lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Honkanummen hautausmaa Vantaalla lokakuussa 2026.
Eläinkoristeitakin löytyy runsaasti linnuista lemmikkieläimiin.
Åbergilla on ollut lemmikkinä koiria ja hevosia.
– Minulla on pihallani kuutionmuotoinen hautakivi. Sen yhdessä sivussa ovat pronssiset, makaavat mäyräkoirat ja toisessa sivussa on kultainennoutaja. Tällä hetkellä minulla on berninpaimenkoira, jonka kuva saa aikanaan mennä kolmannelle sivulle. Neljäs sivu jää sitten hevosille.
Hautakivien koristeleminen erilaisilla kuvilla ei ole mikään uusi asia. Raision kirkosta on löydetty kaksi varhaiskeskiajalta peräisin olevaa hautakiveä.
Toinen niistä on koristeltu ristipäisellä sauvalla, ja toiseen on tehty suuri auringonpyörä, ympyräristejä, eläinhahmoja ja muita epäselvempiä kuvioita. Eläinhahmojen on ajateltu esittävän lintua ja jotain nelijalkaista eläintä, kuten koiraa tai leijonaa.
Hautausmaan ylläpitäjä hyväksyy hautakivisuunnitelman
Aiemmin ihmisillä oli tapana säästää rahat omia hautajaiskulujaan varten. Nykyään näin ei enää ole.
– Moni viettää viimeiset vuotensa hoivakodissa, joten varat menevät siihen, Nina Åberg sanoo.
Hautakiven hintaan vaikuttavat kivilaatu, koko, muotoilu ja se, miten kivi on hiottu. Lisää hintaa tuovat kaiverrukset, irralliset metallikirjaimet, laatat, metallikoristeet ja kiveen tehty kynttiläholvi, joka on yleistynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.
Åberg kertoo, että omaiset käyttävät hautakiveen keskimäärin 1500–2000 euroa. Kierrätetty hautakivi tulee jonkin verran edullisemmaksi, mutta suurta eroa ei hinnassa Åbergin mukaan ole. Hautakivi voi olla myös yksilöllinen veistos, jolloin hintahaarukka on laaja.
Kun hautakivisuunnitelma on valmis, se pitää vielä hyväksyttää hautausmaan ylläpitäjällä.
Hautakivestä voi tehdä yksilöllisen muun muassa pronssikoristeilla.
Metalliset nimilaatat hautakivissä ovat yleistyneet uurnahautausten myötä.
Kovinkaan moni ei Åbergin mukaan suunnittele omaa hautakiveään. Hänen mielestään niin kannattaisi kuitenkin tehdä, koska se helpottaa omaisten tilannetta. Hautakiven hankkiminen on aikaa vievää puuhaa, ja siihen liittyvä byrokratia yllättää monet.
– Omasta hautakivestä voi tehdä suunnitelman vaikka ihan vain ruutupaperille. Mitään virallista dokumenttia ei tarvita.
Hautakivitoiveen voi kirjata myös hautajaissunnitelmaan.
Sekä Åberg että hänen puolisonsa ovat molemmat tehneet työuransa hautakivien parissa. Nyt he ovat osittain eläkkeellä. Ovatko he tehneet omat hautakivisuunnitelmansa valmiiksi?
Åbergia naurattaa.
– No emme ole. Emme ole päättäneet edes sitä, mihin meidät haudataan.
Oma hautakivisuunnitelmani näyttää nyt tältä: uurnahauta, kierrätetty kivi, jossa ajankulku saa näkyä, kaiverrettu nimi/kaiverretut nimet, metalliset kiiltävät perhoset 1–3 kpl:tta, puolisolle nuottiavain.
Kuvien persoonalliset hautakivet on kuvattu Malmin, Kellonummen ja Honkanummen hautausmailla.
Lähteet: Finlex, Kivi ry, Muistojen puutarha, Vähähiilisen krematorion hankintaselvitys ja kalmistopiiri.fi .
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hautausmaat ovat Sirpa Kähköselle tärkeitä paikkoja – ”Suru vaatii tilaa ja rauhaa, surun aitoa kokemista”
Hyvä elämäKirjailija Sirpa Kähkönen ymmärsi jo lapsena, että jokaisen hautakiven alla on kokonainen ihmiselämä.
