”Kaikissa perheissä ja suvuissa on puhumattomia asioita. Lapset perivät sen, mistä aikuiset eivät pysty puhumaan. Niiden asioiden kanssa me aikuisina askartelemme ja mietimme, mistä mahtoi olla kysymys”, Sirpa Kähkönen sanoo.
Hautausmaat ovat Sirpa Kähköselle tärkeitä paikkoja – ”Suru vaatii tilaa ja rauhaa, surun aitoa kokemista”
Kirjailija Sirpa Kähkönen ymmärsi jo lapsena, että jokaisen hautakiven alla on kokonainen ihmiselämä.
Tulevan pyhäinpäivän iltana 31. lokakuuta kirjailija Sirpa Kähkönen kertoo Honkanummen hautausmaan kappelissa Helsingissä kirjoistaan ja kirjailijantyöstään.
Kähköselle hautausmaat ovat olleet tärkeitä lapsesta asti. Pienenä tyttönä hän käveli usein isoisänsä kanssa Kuopion Isolla hautausmaalla. Isoisä oli kokenut vaikeita asioita ja menetyksiä, joista hän ei osannut puhua. Hän oli menettänyt Neuvostoliittoon lähteneet kaksi veljeään ja entisen kihlattunsa, jotka katosivat Stalinin vainoissa jälkiä jättämättä. Isoisä oli itse ollut kahdesti poliittisena vankina Tammisaaren pakkotyölaitoksessa.
– Painava ja surullinen tunnelma vuoti kävelyihimme. Isoisä oli minulle tärkeä ja läheinen ihminen ja aistin hänen surunsa lapsena, Kähkönen kertoo.
Kuopion Iso hautausmaa oli kaunis paikka. Se oli lähellä kotia ja siellä oli paljon vanhoja puita ja istutuksia. Isoisä ja pieni tyttö kävivät sukulaisten haudoilla, mutta jälkikäteen Kähkönen on ymmärtänyt, että isoisä muisteli hautausmaalla myös heitä, joilla ei ollut hautapaikkaa missään.
– Kaikissa perheissä ja suvuissa on puhumattomia asioita. Lapset perivät sen, mistä aikuiset eivät pysty puhumaan. Niiden asioiden kanssa me aikuisina askartelemme ja mietimme, mistä mahtoi olla kysymys, Kähkönen sanoo.
Suruun ja ongelmiin tarjottiin nopeaa laastaria
Sirpa Kähkönen oli 7-vuotias, kun isoisä kuoli. Aikuiset sanoivat, että pitää olla iloinen, kun ukilla ei ole enää kipuja. Sillä tavalla Kähkösen sukupolven surut ja ongelmat kohdattiin. Niihin tarjottiin nopeaa laastaria.
Sodan aikana syntyneet ja suuret ikäluokat olivat pyrkineet ohittamaan vaikeat tunteet, sillä heille ei ollut annettu yksilöllistä tilaa suremiselle.
– He olivat lapsikollektiivi, jota luotsattiin nopeasti eteenpäin. He eivät saaneet vaivata ketään eikä olla kenenkään tiellä. Suru oli yksi vaikeista tunteista, joka piti suorittaa äkkiä tai kärsiä hiljaisuudessa. Piti pyrkiä olemaan mahdollisimman vaivaton ihminen.
Vasta nuoremmat sukupolvet ovat oppineet sanoittamaan, miltä tuntuu, vaatimaan tilaa surulle, pettymykselle ja muille vaikeille tunteille.
Jos surua pelkää, jää vaille inhimillistä peruskokemusta.
Juutalaisessa traditiossa vainaja haudataan pian, minkä jälkeen lähiomaisilla on seitsemän päivän suruaika. Silloin ei mennä töihin eikä poistuta kotoa.
– Siinä on jotain kaunista. Suru vaatii tilaa ja rauhaa, surun aitoa kokemista, Kähkönen sanoo.
Surua ei hänen mukaansa pidä pelätä. Vastuusta ja sitoutumisesta seuraa aina surua, kun toinen ihminen jonain päivänä lähtee pois tai kuolee.
– Jos sitä surua pelkää, jää vaille inhimillistä peruskokemusta.
Aloitettuaan suntio-opinnot Honkanummen hautausmaasta tuli Sirpa Kähköselle harjoittelu- ja työpaikka.
Menetyksen kokeminen on raskasta, ja se voi viedä jopa toimintakyvyn. Jos joku tulee silloin käymään, keittää kahvia, tuo pullaa ja istuu hetken juttelemassa, sillä voi olla valtava merkitys.
– Surevalla päivät ja yöt ovat todella pitkiä. Ei haittaa, jos siellä on joku joskus mukana.
Kun korona-aika ja kulttuurialan kriisi saivat Sirpa Kähkösen aloittamaan suntio-opinnot, Honkanummen hautausmaasta tuli hänelle harjoittelu- ja työpaikka. Puutarhatöissä hautausmaalla täytyy huomioida surevat ihmiset, jotka tulevat haudoille muistelemaan omaisiaan.
Honkanummella hyvin vaikuttava paikka on lasten muistolehto.
Kähkösen kokemuksen mukaan varsinkin vanhemmat ihmiset keskustelevat mielellään hautausmaan työntekijän kanssa. Keskustelun tarve saattoi verhoutua kukkien hoito-ohjeiden pyytämiseen tai kysymykseen siitä, mistä sitä kasteluvettä saikaan.
Joku käy ehkä puolisonsa haudalle, joku vanhan työtoverin, naapurin tai vaikka äitinsä haudalla. Kähkönen ymmärsi jo lapsena isoisänsä kanssa hautausmaalla kulkiessaan, että jokaisen hautakiven tai ristin alla on kokonainen ihmiselämä.
– Se voi olla hyvin lyhytkin elämä. Honkanummella hyvin vaikuttava paikka on lasten muistolehto. Kohtaamiset siellä ovat erityisen herkkiä, hän kertoo.
Suntiot ovat lattiatason kirkonpalvelijoita
Suntio-opinnot ovat tauolla kirjailijan työn kiireiden vuoksi, mutta joskus tulevaisuudessa Sirpa Kähkönen voisi ajatella työskentelevänsä tuntisuntiona. Suntion työhön kuuluu paljon erilaisia tehtäviä, hautajaisten lisäksi muun muassa ihmiselämän iloisia solmukohtia kuten häitä ja kasteita sekä jokaviikkoisten messujen järjestelyä.
– Suntiot ovat lattiatason kirkonpalvelijoita. Se on mielestäni todella kaunis ajatus, Kähkönen sanoo.
Häntä kiinnostaa suntion työssä nimenomaan ikiaikainen vainajien saattamisen kulttuuri ja kaikki, mikä siihen liittyy.
Sirpa Kähköstä kiinnostaa suntion työssä nimenomaan ikiaikainen vainajien saattamisen kulttuuri ja kaikki, mikä siihen liittyy.
Kähkösen omaan pyhäinpäivän perinteeseen kuuluu hautausmaalla käynti. Hänellä on tapana käydä sytyttämässä kynttilä ex-puolison vanhempien haudalle ja viedä kynttilä muualle haudattujen vainajien muistomerkille.
Kuopion Isolla hautausmaalla on Kähkösen suvun vanha sukuhauta, johon liittyy traagisia kohtaloita. Hauta on hankittu 1920-luvulla, jolloin perheestä kuoli nuoria aikuisia. Sinne on haudattu myös kaksi pientä vauvaa. Kähkönen on ajatellut sukuhaudan viimeiseksi leposijakseen. Se on hyvässä paikassa ja siellä on paljon tilaa. Iso sukuhauta on ainaisella sopimuksella ostettu.
– Minun kohdallani se on eniten maata, mitä on omistuksessa, Kähkönen sanoo.
Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoo kirjoistaan, jotka käsittelevät surua ja hautausmaata pyhäinpäivänä la 31.10. kello 19 Honkanummen hautausmaalla Vantaalla.
Muistojen puutarha -tapahtumat 31.10. Helsingin hautausmailla
Muistojen puutarhat -tapahtuma järjestetään pyhäinpäivänä 31.10. Hietaniemen, Honkanummen, Malmin, Kulosaaren ja Östersundomin hautausmailla sekä Maunulan uurnalehdossa. Hautausmailla on paikalla pappeja, seurakuntien lastenohjaajia sekä muita työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Lapsille on tarjolla toiminnallinen enkelipolku useammalla hautausmaalla. Ota mukaan oma taskulamppu sekä hautakynttilä ja tulitikut. Pukeudu säänmukaisesti ja lämpimästi.
Pyhäinpäivän viikonlopun aikaan Helsingin hautausmaiden portit ovat avoinna ympäri vuorokauden torstaista 29.10. klo 7 alkaen maanantaihin 2.11. klo 22 asti. Tapahtumiin on vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispa Mari Leppästä ja kirjailija Sirpa Kähköstä yhdistää kaipuu hitaaseen ajatteluun – heidän kirjeenvaihdostaan koostettiin kirja
Hyvä elämäKirjailija Sirpa Kähkönen ja piispa Mari Leppänen ovat kirjoittaneet toisilleen kirjeitä muun muassa yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, naisen asemasta ja ylisukupolvisuudesta. Nyt kirjeenvaihdosta on koostettu kirja.
