Surukukat muistuttavat usein vainajan persoonasta ja hänen mieltymyksistään.
Hautajaiskukkiin haetaan inspiraatiota vainajan persoonasta, luonnosta ja julkkisten hautajaisista
Yhä useammin hautajaiskukkana on yksi ruusu. Seurakunnat kannustavat omaisia tekemään omannäköisiä valintoja.
Ruusut, liljat ja neilikat ovat vuodesta toiseen suosituimpia hautajaiskukkia.
– Tykättyjä ovat myös kaikki kukat, jotka löytyvät luonnosta tai ”mummon puutarhasta”, kertoo HOK-Elannon hautauspalvelun vastaava floristi Anna Salomaa.
Syksyllä erityisen haluttuja ovat gladiolukset ja daaliat, talvella taas havut ja tulppaanit. Keväällä kysytään orvokkeja tai kieloja ja kesällä niittykukkia, ruiskukkia, hajuherneitä, pioneja sekä pelargoneja.
Hautajaiskimput, -vihkot ja arkkukoristeet ovat yleensä kaksivärisiä. Toinen väreistä on tyypillisesti valkoinen. Perinteinen väri valkoisen rinnalla on sininen. Viime vuosina myös murretut sävyt, kuten liila ja persikka, ovat kasvattaneet suosiotaan. Lisäksi punainen ja vaaleanpunainen ovat pidettyjä vaihtoehtoja.
Kalla on hieman kohdun muotoinen, ja siten siinä on hieno viittaus uudestisyntymiseen.
Vuodenajat vaikuttavat paitsi siihen, mitä kukkia on saatavilla, myös hautajaiskukkien väritykseen.
– Syksyllä valitaan usein ruskan sävyjä. Talvella, kun ulkona on valkoista, saatetaan haluta tosi pirteitä värejä. Keväällä moni etsii herkkiä pastellisävyjä, Anna Salomaa sanoo.
Inspiraatiota hautajaiskukkiin haetaan luonnon lisäksi suurhenkilöiden hautajaisista.
– Kun Englannin kuningatar oli kuollut, monessa hautajaiskukkatilauksessa toivottiin kieloja ja puutarharuusuja, eli samoja kukkia, joita hänen arkullaan oli ollut.
– Martti Ahtisaaren hautajaisissa perhe laski arkulle kokovalkoisen kukkalaitteen. Seuraavina viikkoina myös meiltä tilattiin kokovalkoisia hautajaiskukkia, Salomaa kertoo.
Monet haluavat myös, että hautajaiskukat ovat vainajan maun mukaiset ja muistuttavat hänestä.
Pisaranmuotoiset hautavihkot olivat aiemmin yleisiä, mutta nyt suositaan hautakimppuja.
Hautajaiskukkien pitkä historia
Kukkakimppuja on käytetty hautajaisissa jo ainakin 10 000 vuotta sitten Lähi-idässä Syyrian ja Siinain alueella. Antiikin kreikkalaiset puolestaan valmistivat kukista vainajille kruunuja. Roomalaiset taas peittivät ruumiita kukilla ja rakensivat hautojen ympärille pieniä puutarhoja.
Iankaikkiseen elämään uskovat varhaiset kristityt kielsivät kukkien käytön haudoilla, koska kukat lakastuivat ja symboloivat siten kuolemaa. Lisäksi he kokivat, että tapa oli pakanallinen.
Nykyinen hautajaiskukkakulttuurimme on peräisin 1800-luvun Ranskasta, jossa alettiin tuolloin valmistaa hautajaisiin kukkakransseja.
– He ajattelivat, että mitä isompi ja näyttävämpi kranssi hautajaisiin hankittiin, sitä suurempi suru oli kyseessä. Suurmiesten ja -naisten hautajaisissa oli lopulta kokonaisia kärryjä, jotka olivat täynnä kukkia, kertoo symbolitutkija ja kirjailija Liisa Väisänen.
Joskus pieni lapsi on tuonut hautajaisiin mukanaan nallen, joka on laskettu hautajaisissa vanhemman tai isovanhemman arkulle, Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattsson kertoo.
Hautajaiskukkiin liittyy myös monenlaista symboliikkaa.
– Esimerkiksi ranskalaiset veivät ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaatuneiden sotilaiden haudoille keltaisia krysanteemeja. Kullankeltainen väri viittaa Jumalan valoon, josta ihminen voi löytää lohtua.
Suomessa suosittu hautajaiskukka on ollut kalla.
– Kalla on hieman kohdun muotoinen, ja siten siinä on hieno viittaus uudestisyntymiseen, Väisänen sanoo.
Uudestisyntymistä symboloivat myös käpy ja sen ”uuden elämän” siemenet.
Persoonallisia valintoja
Pisaranmuotoiset hautavihkot olivat aiemmin yleisiä, mutta nyt suositaan hautakimppuja.
– Hautavihkoissa on muovinen pohja ja sieni, joten ekologisten arvojen myötä hautakimput ovat yleistyneet etenkin Etelä-Suomessa, Anna Salomaa kertoo.
Yhä useammmin hautajaisvieraita pyydetään tuomaan vain yksi kukka. Usein se on ruusu.
Hautajaisissa arkun päädyssä voi olla esimerkiksi kaksi korkeaa maljakkoa, joihin kukat laitetaan.
Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattsson arvelee, että muutos voi johtua taloudellisista syistä: hautajaisista tulee joka tapauksessa paljon kuluja.
– Voidaan myös ajatella, että kukat annetaan läheiselle silloin, kun hän on elossa, ja hautajaisissa hyvästellään pienimuotoisemmin yhdellä kukalla.
Lisäksi syynä voi olla tuhkausten yleistyminen. Ei ole enää hautapaikkaa, minne kukat jätettäisiin.
– Harva haluaa viedä hautajaiskranssia tai -kimppua omaan kotiinsa. Jos ei ole sukuhautaa, minne kukat viedään, voi olla helpompaa, että jokainen vieras tuo yhden kukan, joista sitten kootaan kimppu muistotilaisuudessa, Mattsson sanoo.
Hautajaiskimput ja -kukkalaitteet ovat usein kaksivärisiä. Sääntöjä ei kuitenkaan ole, ja omaiset voivat valita mieleisensä värit hautakukkiin.
Yhden kukan tuomisen yleistyttyä moniin seurakuntiin on hankittu maljakoita niitä varten.
– Hautajaisissa arkun päädyssä voi olla esimerkiksi kaksi korkeaa maljakkoa, joihin kukat laitetaan.
Kukan voi myös laskea arkun päälle.
Seurakunnat eivät aseta rajoitteita sille, millaisilla kukkalaitteilla omaiset voivat vainajia muistaa. Päinvastoin seurakunnissa halutaan tukea ja rohkaista ihmisiä tekemään omannäköisiä valintoja.
Myös muut muistoesineet kuin kukat ovat tervetulleita.
– Joskus vanhempaa tai isovanhempaa on ollut saattamassa pieni lapsi mukanaan nalle, joka on sitten asetettu arkun päälle, Mattsson kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Varjopaikkaan verenpisara, paahteeseen samettikukka” – Puutarhuri Eeva Säilän mielestä hautakukat pitää valita paikan mukaan
Hyvä elämäPensasta ei sovi haudalle istuttaa, ja lobeliat ovat aliarvostettuja, neuvoo Eeva Säilä.
