null Toimittaja Tapani Ruokanen oppi Äiti Teresalta rakkauden voiman – ”Journalisti parantaa maailmaa kertomalla totuuden näkemästään”

Tapani Ruokanen toimi kahteen otteeseen Kotimaa-lehden päätoimittajana ja vuosina 1996–2014 Suomen Kuvalehden päätoimittajana. Hän oli vuosina 1989–1993 Suomen Yhdyspankin viestintäjohtaja. Sydämeltään hän kertoo olevansa uutistoimittaja. Kuva: Esko Jämsä

Tapani Ruokanen toimi kahteen otteeseen Kotimaa-lehden päätoimittajana ja vuosina 1996–2014 Suomen Kuvalehden päätoimittajana. Hän oli vuosina 1989–1993 Suomen Yhdyspankin viestintäjohtaja. Sydämeltään hän kertoo olevansa uutistoimittaja. Kuva: Esko Jämsä

Hyvä elämä

Toimittaja Tapani Ruokanen oppi Äiti Teresalta rakkauden voiman – ”Journalisti parantaa maailmaa kertomalla totuuden näkemästään”

Tapani Ruokanen kertoo olleensa niin hyvyyden voiman kuin pahan verkkojen silminnäkijä. Hän on tavannut urallaan niin rauhan lähettiläitä kuin veren tahrimia diktaattoreita.

Kaikki alkoi lehmästä. Se makasi kuolleena maantiellä. Siihen törmännyt Mosse oli keula lytyssä ojassa. Tuleva reportteri haistoi skuupin, jutussa oli etusivun ainekset. Matka serkkujen luo Muonioon oli pakko keskeyttää, ottaa kuvia ja haastatella asianosaisia eli lehmän omistajaa, auton kuljettajaa ja paikalla ollutta kyläläistä.

Toimittaja Tapani Ruokasen 15-vuotispäivänä Lapin Kansa julkaisi etusivullaan jutun ja hänen ottamansa kuvan. Siitä alkoi ura, joka vei hänet muun muassa kristillisen Kotimaa-lehden ja Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi, lehden historian pitkäaikaisimmaksi.

73-vuotias Ruokanen on kirjoittanut urastaan kertovan kirjan Silminnäkijänä (Docendo 2024). Mitä kirjan nimi kertoo journalistin roolista ja tehtävästä?

– Journalisti on lukijan palveluksessa. Toimittajan tehtävä ei ole julistaa jotakin sanomaa, ideologiaa tai poliittista ohjelmaa, vaan kertoa siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu ja luottaa omiin aisteihinsa. Vaikka jokainen ihminen näkee vain osan todellisuudesta, pyrkimyksen totuuteen pitää olla journalismin ytimessä ihan riippumatta siitä, onko toimittaja sitoutumattoman, poliittisen, aatteellisen tai uskonnollisen lehden palveluksessa, Ruokanen kiteyttää.

Pahin synti medialle on valehdella tietoisesti.

Journalisti voi Ruokasen mukaan parantaa maailmaa, mutta ei propagandistisilla keinoilla, vaan kertomalla totuuden siitä, mitä näkee maailmassa tapahtuvan. Jos ja kun ihmisillä on geeni, jota omatunnoksikin kutsutaan, totuuden näkeminen vetoaa siihen. Uutisissa ei paasata, kolumnit ovat sitten asia erikseen. Niissä mielipide kuuluu asiaan.

– Elämme nykyisin valheiden kattilassa, jossa meihin pyritään vaikuttamaan valehtelemalla ja menemme välillä harhaan. Silti ihminen on ainoa olento, joka pystyy arvioimaan sitä, mikä on totta ja mikä ei. Lukijat luottavat mediaan, siksi pahin synti medialle on valehdella tietoisesti, Ruokanen sanoo.

Emme rakasta tarpeeksi

Silminnäkijänä journalisti kohtaa monenlaisia ihmisiä ja tuo heidän tarinansa lukijoille. 26-vuotiaana Tapani Ruokanen oli kristillisen Sana-lehden toimittaja, joka matkusti Suomen ulkoministeriön tuella yhdessätoista Aasian maassa tutustumassa kansalaisjärjestöjen työhön. Hän nukkui lähetystyöntekijöiden nurkissa ja oli menettää henkensä myrskyssä Etelä-Kiinan merellä. Hän tapasi myös yhden uransa vaikuttavimmista ihmisistä.

–  Äiti Teresan haastattelu oli kova juttu minulle. Hän ei ollut silloin vielä saanut Nobelin rauhanpalkintoa, se tuli vasta kaksi vuotta myöhemmin. Olin aika haavoittuneessa tilassa, ensimmäistä kertaa kehitysmaissa ja ensi kertaa näkemässä näin todellista, absoluuttista köyhyyttä.

Tapani Ruokasen ottama kuva Äiti Teresasta. Paavi Franciscus julisti hänet pyhimykseksi syyskuussa 2016.

Tapani Ruokasen ottama kuva Äiti Teresasta. Paavi Franciscus julisti hänet pyhimykseksi syyskuussa 2016.

Ruokanen näki vakavasti sairaita ihmisiä Kalkutan kaduilla kerjäämässä ja monia, jotka oli kannettu Äiti Teresan Rakkauden lähetyssisarien luo odottamaan kuolemaa.

– Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten he yhdistivät käytännön auttamisen ja hengellisen elämän. Kysyin Äiti Teresalta, miten hän ja sisaret luulevat saavansa jotakin aikaan, kun tilanne vaikuttaa täysin toivottomalta.

Pienikokoinen nainen hymyili kauniisti ja vastasi Ruokaselle matalalla, sointuvalla äänellä. Hän sanoi, että maailmassa on niin paljon kärsimystä sen takia, että me emme rakasta tarpeeksi. Vaikka kaikkia ei voi auttaa, yhtä ihmistä voi ja useampaakin.

– Toisin sanoen ongelmat täytyy pilkkoa sen kokoisiksi, että ne voi ratkaista. Samaa periaatetta sovelsi presidentti Martti Ahtisaari rauhantyössään.

Oma teologiani tulee maailman roskalaatikoista.

Äiti Teresan opetukset eivät jääneet siihen. Hän kertoi Ruokaselle, että auttajan on hyvin tärkeää muistaa, ettei se, että hän auttaa toisia, tee hänestä muita parempaa ihmistä.

– Hän kertoi minulle, että he rukoilevat joka aamu, että Jumala tekisi heistä sen arvoisia, että he voivat auttaa köyhyydessä eläviä sisaria ja veljiä niin, että he voivat nousta ja kulkea itse. Emme me ole köyhien ja sairaiden yläpuolella, voimme oppia heiltä. Kun olen sanonut, että oma teologiani tulee maailman roskalaatikoista, se tarkoittaa tätä, Ruokanen, joka on myös pappi, kertoo.

Nykyhetken maailma voisi Ruokasen mukaan oppia Äiti Teresalta toisen ihmisen ihmisyyden kunnioittamista riippumatta siitä, mikä ihmisen usko, vakaumus, sukupuoli tai suuntautuminen missäkin asiassa on.

– Äiti Teresa lähti siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Me kohtaamme Jumalan, kohtaamme Kristuksen köyhissä ihmisissä, niin kuin Jeesus itse on sen sanonut: ”minä oli alaston ja minä olin nälkäinen”. Tästä huomiosta lähtee sellainen ihmisten solidaarisuus, joka estää pahan tekemistä, Ruokanen pohtii.

Kenraali Wojciech Jaruzelski kaappasi vallan ja julisti Puolaan sotatilan 1981. Hän toimi Puolan valtionpäämiehenä vuoden 1990 loppuun, jolloin Puolan presidenttinä aloitti Lech Walesa. Walesa perusti ammattiyhdistysliike Solidaarisuuden ja oli merkittävin oppositiojohtaja kommunistivallan loppuaikoina. Walesa sai Nobelin rauhanpalkinnon 1983. Kuva: Wojtek Radwanski/AFP/Lehtikuva

Kenraali Wojciech Jaruzelski kaappasi vallan ja julisti Puolaan sotatilan 1981. Hän toimi Puolan valtionpäämiehenä vuoden 1990 loppuun, jolloin Puolan presidenttinä aloitti Lech Walesa. Walesa perusti ammattiyhdistysliike Solidaarisuuden ja oli merkittävin oppositiojohtaja kommunistivallan loppuaikoina. Walesa sai Nobelin rauhanpalkinnon 1983. Kuva: Wojtek Radwanski/AFP/Lehtikuva

 Paha voi kutoa ihmisen verkkoonsa

Tapani Ruokanen kertoo nähneensä maailmassa sekä suurta hyvyyttä että käsittämätöntä pahuutta. Usein taustalla on hybris, ihmisen ylpeys ja usko siihen, että juuri hänellä on oikeus päättää jopa toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta, milloin milläkin perusteella. Vladimir Putin perustelee sitä vääristyneellä historialla.

Ruokasen mukaan paha voi kutoa ihmisen verkkoonsa, vaikka tällä olisi mielestään hyvät tarkoitusperät. Kenraali Wojciech Jaruzelski kaappasi Puolassa vallan joulukuussa 1981 ja perusteli toimintaansa sillä, että vallankaappaus esti Moskovan sotilaallisen väliintulon. Kommunistidiktaattori pani kovalla kädellä kuriin Solidaarisuuden ja muun opposition.

Ruokasen mukaan Jaruzelski oli kommunistiylimys, älykäs ja hyvin kurinalainen ihminen, joka oli lapsena käynyt katolista koulua. Hän oli kommunisti, vaikka käytti mustia laseja sen vuoksi, että hänen näkönsä oli vaurioitunut Stalinin vankileireillä Siperiassa.

– Jaruzelski on esimerkki siitä, että diktaattori voi oikeasti vilpittömästi uskoa ajattelevansa hyvää ja toimivansa oikein. Hän yritti mielestään hallita pahaa ottamalla vallan sotilaille, mutta tästä seurasi paljon pahaa, toisinajattelijoiden vaino ja murhia. Pahuus on verkko, josta on hirveän vaikea pyristellä eroon, kun siihen tarttuu, Ruokanen sanoo.

Häntä kuljetti paha.

Toinen diktaattori, josta Ruokanen kirjassaan kertoo, ei edes yrittänyt pyristellä. Irakin Saddam Husseinia kiiteltiin hänen uransa alkuaikoina sekä idässä että lännessä. Hänestä kehittyi diktaattori, jonka valtakauden aikana arviolta miljoona ihmistä menetti henkensä.

– Jaruzelski antoi haastattelun, mutta Saddam Husseinin kanssa olin oikeastaan vain samassa huoneessa. Hän vastasi toimittajien ennakolta antamiin kysymyksiin antamatta meille yhtään suunvuoroa. Vähän aiemmin hän oli raivopäissään ampunut yhden ministerinsä. Häntä kuljetti paha, Ruokanen luonnehtii.

Tuleva apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan ensimmäinen presidentti Nelson Mandela ja arkkipiispa Desmond Tutu juhlivat Mandelan vapautumista 27 vuotta kestäneestä vankeudesta. Kuva: Alf Kumalo/Africanmediaonline/Lehtikuva 

Tuleva apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan ensimmäinen presidentti Nelson Mandela ja arkkipiispa Desmond Tutu juhlivat Mandelan vapautumista 27 vuotta kestäneestä vankeudesta. Kuva: Alf Kumalo/Africanmediaonline/Lehtikuva 

Toinen valitsi rohkeasti, toinen pelkäsi liikaa

Hyvän valitseminen vaatii poikkeuksellisissa tilanteissa poikkeuksellista rohkeutta. Tällaista osoitti Etelä-Afrikan anglikaanisen kirkon arkkipiispa Desmond Tutu, jonka Tapani Ruokanen tapasi useaan otteeseen. Tutu ja Nelson Mandela olivat siitä poikkeuksellisia ihmisiä, että he uskoivat, että rotusortojärjestelmä apartheid voidaan kukistaa ilman verilöylyä. Juuri kukaan muu ei siihen enää uskonut, mutta niin tapahtui.

– Tutu toimi ensin opettajana, eikä hän voinut työssään mitenkään hyväksyä koulujen apartheidia. Se ei kerta kaikkiaan ollut hänestä oikein. Hän alkoi lukemaan papiksi, koska arveli saavansa sitä kautta enemmän vaikutusvaltaa.

– Hän toimi rohkeasti vakaumuksensa mukaisesti ja meni mielenosoituksissa poliisin ja mielenosoittajien väliin estääkseen väkivallan. Vanha sanonta kuuluu, että pahimpia ovat ne, jotka ovat hiljaa ja katsovat epäoikeudenmukaisuutta sivusta. Tutu ei tosiaankaan ollut hiljaa.

Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja PLO:n johtaja Jasser Arafat allekirjoittivat vuonna 1993 Oslon sopimuksen, jossa Israel tunnusti PLO:n palestiinalaisten edustajaksi ja PLO tunnusti Israelin valtion. Heidän kättelyään seuraa Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton. Kuva: Universal Images Group/Lehtikuva

Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja PLO:n johtaja Jasser Arafat allekirjoittivat vuonna 1993 Oslon sopimuksen, jossa Israel tunnusti PLO:n palestiinalaisten edustajaksi ja PLO tunnusti Israelin valtion. Heidän kättelyään seuraa Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton. Kuva: Universal Images Group/Lehtikuva

Tutun ja Mandelan ponnistelut johtivat rauhaan entisen vihollisen kanssa. Sama mahdollisuus oli Palestiinan vapautusarmeijan PLO:n johtajalla Jasser Arafatilla, joka vuosikymmenien vihollisuuksien jälkeen allekirjoitti Israelin pääministerin Jitzhak Rabinin kanssa Oslon sopimuksen. Pysyvä rauhantila jäi kuitenkin saavuttamatta.

–  Arafat oli pelkuri. Oli momentum, jossa Rabin ja hän olisivat olleet valmiita rauhaan, mutta molemmilla oli vastustusta omiensa joukossa. Arafat ei uskaltanut ottaa viimeistä askelta, jonka Egyptin presidentti Anwar Sadat otti. Sadat lensi Israeliin ja piti Knessetissä rauhan puheen, joka on maailmanhistoriaa ja johti rauhaan.

Ruokasen mukaan Arafat ei valitettavasti kyennyt samaan. Rabin olisi kyennyt, mutta hänet murhattiin. Ruokanen kertoo tavanneensa jokin aika sitten Arafatin kannattajan, joka puhui pitkään oikeutetusta taistelusta miehittäjää vastaan.

– Taistelu voi olla oikeutettu, mutta se ei ole rauha, vaan taistelu. Rauha tehdään diplomatialla vihollisten kesken. Vaikka tilanne on kauhea, rauha on mahdollinen myös Lähi-idässä. Siihen tarvittaisiin uusia, rauhaan uskovia ihmisiä.

YK:n Namibian erityisedustaja Martti Ahtisaari esittelee Namibian vaalijulistetta, joka kertoo siitä, että maassa pidetään ensi kertaa vapaat vaalit ja rotuerottelu jää taakse. Vuosi on 1989. Kuva: Martti Kainulainen/Lehtikuva

YK:n Namibian erityisedustaja Martti Ahtisaari esittelee Namibian vaalijulistetta, joka kertoo siitä, että maassa pidetään ensi kertaa vapaat vaalit ja rotuerottelu jää taakse. Vuosi on 1989. Kuva: Martti Kainulainen/Lehtikuva

Kovia valintoja rauhan puolesta

Rauhan puolesta monissa mahdottomilta näyttäneissä tilanteissa kamppaili Martti Ahtisaari, josta Tapani Ruokanen on Katri Merikallion kanssa kirjoittanut elämäkerran nimeltä Matkalla vuonna 2011. Ruokanen kannatti Ahtisaarta presidentiksi, koska hän oli tutustunut tähän jo silloin kun tämä toimi rauhanvälittäjänä Namibiassa.

– Tutustuin Ahtisaareen vuonna 1980, kun olin ensimmäistä kertaa eteläisessä Afrikassa. Hämmästyin, miten suomalainen virkamies on siellä suuri puheenaihe ja otsikoissa koko ajan. Tajusin, että hän on toivon merkki sekä eteläafrikkalaisille että ennen kaikkea namibialaisille. Hän oli YK pääsihteerin erityisedustaja Namibiassa ja keskeinen henkilö Namibian itsenäistymisen taustalla.

Ahtisaari uskalsi panna kaiken peliin pysyvän rauhan puolesta äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Kun vapautusliike Swapon joukot alkoivat ennenaikaisesti siirtyä Angolasta Namibiaan, Ahtisaari antoi Etelä-Afrikan joukoille luvan ajaa ne pois. Päätös maksoi satoja ihmishenkiä, joukossa Ahtisaaren tuttavien poikia, mutta rauhan vuoksi se oli pakko tehdä.

– Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että hänestä voisi tulla Suomen presidentti. Jos hänellä on noin kova luonto, hän pystyy kyllä panemaan venäläisillekin hanttiin.

Ruokasen mukaan Ahtisaari oli Suomen historian siihen asti kansainvälisin presidentti, jopa kansainvälisempi kuin Mannerheim. Hän edusti aivan uudenlaista ajattelua niin länsisuhteissaan kuin vaikkapa kotimaan työllisyysryhmässään.

Suomettumisen aika vaikutti vielä niin, että Ahtisaarta ei mediassa ymmärretty. Häntä jopa julmasti pilkattiin. Kansansuosiosta huolimatta oma puolue ei suostunut asettamaan häntä suoraan ehdolle toiselle presidenttikaudella. Hän ei sopinut silloisen Suomen poliittiseen kulttuuriin, jota Ruokanen kuvaa sanoilla ”isänmaan puolesta omaa etua unohtamatta”. Kyseisestä kulttuurista ei Ruokasen mukaan ole vieläkään päästy eroon.

– Toisaalta Ahtisaari sanoi minulle, että jos hän olisi jatkanut presidenttinä, hän ei olisi saanut Nobelin rauhanpalkintoa. Nyt hän saattoi keskittyä rauhantyöhön.

Tapani Ruokanen kertoo kirjassaan myös matkoistaan Venäjälle, jossa hän tapasi silloisen metropoliitta Kirillin 1990. Tuolloin hän ajatteli, että Kirill edustaa muutoksen tuulia, uutta mahdollisuutta Venäjän ortodoksiselle kirkolle. Toisin kävi, Kirillistä tuli Vladimir Putinin kumppani. Ruokasen mukaan raha ja valta, ihmisen kaksi perkelettä, korruptoivat hänet. Kuva: Esko Jämsä

Tapani Ruokanen kertoo kirjassaan myös matkoistaan Venäjälle, jossa hän tapasi silloisen metropoliitta Kirillin 1990. Tuolloin hän ajatteli, että Kirill edustaa muutoksen tuulia, uutta mahdollisuutta Venäjän ortodoksiselle kirkolle. Toisin kävi, Kirillistä tuli Vladimir Putinin kumppani. Ruokasen mukaan raha ja valta, ihmisen kaksi perkelettä, korruptoivat hänet. Kuva: Esko Jämsä

Uskotko itse Ahtisaaren tavoin, että rauha on mahdollinen ihan mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa ja neuvoteltavissa pahojen ihmisten kanssa?

– Autuaita ovat rauhantekijät ja heitä pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Se on tietyllä lailla uskon asia mutta, jos ei sitä uskoa ole, niin ei ole myöskään ihmisyyttä. Meillä ei ole oikeastaan vaihtoehtoa. Mutta meidän täytyy olla ovelia kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset, jotta löydämme oikean tien. Rauha vaatii aikaa.

Ihmisen vastuu on suunnaton.

Ruokanen lisää, että rauhan saavuttaminen on ihmiskunnan ja koko maapallon kannalta olennaista. Ehkä laajemminkin, sillä entä jos koko maailmankaikkeudessa ei olekaan muuta elämää kuin se, joka on tällä yksinäisellä sinisellä planeetalla.

– Silloin ihmisen vastuu on suunnaton. Meille on annettu suuri tehtävä. Jos Jumala on ajatellut, että tämä maapallo on hänen luomistyönsä hedelmä, kuinka joku uskaltaa uhata ydinsodalla ja kaiken elämän tuhoamisella, Ruokanen sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Patriarkka Kirillistä tuli sodan aikana Putinin nöyrä alttaripoika

Ajankohtaista

Ennen sotaa Venäjän ortodoksisella kirkolla ja Moskovan patriarkka Kirillillä oli vielä itsenäistä liikkumatilaa. Nyt patriarkan kohtalo on sidottu hallitsijaan.





Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.