Kari Uusikylä on puhunut jo pitkään inhimillisen kasvatuksen ja koulutuksen puolesta.
Tunnista oman flow’si lähde, niin löydät polun onnelliseen elämään, opastaa luovuuden ja oppimisen professori Kari Uusikylä
Professori Kari Uusikylän mukaan opiskelija tarvitsee sisäistä turvaa, henkilökohtaisen motivaation opiskella tiettyä alaa sekä kokemuksen tilasta, jota kutsutaan flow’ksi.
Luovuudessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen synnyttää jotakin sellaista, mitä ei ollut aikaisemmin olemassa. Näin kiteyttää luovuuden olemuksen kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä, joka on tehnyt elämäntyönsä luovuuden, lahjakkuuden, opetuksen ja oppimisen tutkijana.
Uusikylän mukaan tarve luovaan tekemiseen koskee ihmisen koko elämänkaarta.
– Luovan työn tulos voi olla lapsen tekemä piirros tai hiekkalinna, tai uusi tieteellinen teoria, joka on vaatinut pitkäjänteistä työskentelyä ja laajaa oman alan asiantuntemusta.
Luovuus ja opiskelun tehokkuus ovat Uusikylän mukaan parhaimmillaan silloin, kun elämä tuntuu hyvältä ja ihminen kokee olevansa turvassa. Siksi on tärkeää, että omaa alaansa kohti suunnistava opiskelija voi hyvin ja saa apua, jos elämässä on vaikeuksia.
Halun opiskella pitää tulla sisältä
Sisäinen turvallisuus tulee Kari Uusikylän mukaan siitä, että ihminen saa yrittää, erehtyä ja myös epäonnistua.
– Olosuhteiden on oltava sellaiset, että kokeileminen ja luominen on sallittua. Lisäksi tarvitaan sisäinen halu tehdä jotakin uutta omalla tavalla. Tämä halu on pohjana niin lapsen luovuudelle, kodin askareisiin liittyvälle arkiluovuudelle kuin luovalle tieteelliselle tutkimukselle.
Ihmisten elämänpolut kulkevat ihmeellisesti, kuka löytää oman tiensä ja luovuutensa milläkin tavalla.
Uusikylä painottaa, että oma luovuus ei löydy niin, että nuorelle luodaan paineita ulkopuolelta ja hänelle sanotaan, että tämä on juuri se arvokas ala, jota sinun pitää opiskella.
– Halun opiskella pitää tulla ihmisen sisältä: nuori kokee, että tämä on minun alani, jota haluan tehdä. Elämäntarinat, joissa nuori antautuu esimerkiksi lääkärin uralle vanhempiensa esimerkin velvoittamana, voivat olla traagisia. Sisäisen motivaation puuttuminen johtaa helposti opintojen viivästymiseen tai keskeytymiseen.
Luovuutta ja oppimista selitetään nykyisin usein aivotoiminnalla. Silloin luovan työn nähdään palautuvan yksilön sisäisiin ja geneettisiin ominaisuuksiin. Uusikylän mukaan luovuudessa on yksilöllisiä eroja kuten älykkyydessäkin, mutta tämä näkökulma ei hänen mukaansa riitä.
– Yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi luovaan toimintaan liittyy aina luova prosessi ja yhteisö, joka joko sallii luovuuden tai vastustaa sitä. Se, millä tavalla opiskelijan kasvua ja luovuutta voidaan parhaiten tukea, muodostuu yksilön, hänen lähiympäristönsä ja yhteiskunnan kokonaisuudesta.
Pakkosuorittaminen tappaa luovuuden
Viime vuosina Kari Uusikylä on seurannut huolestuneena tutkimuksia, joiden mukaan kasvava joukko nuoria voi huonosti, kärsii mielenterveysongelmista ja tuntee epävarmuutta tulevaisuudesta. Nuoruusvuosien hyvän mielenterveyden pohja luodaan lapsuuskodissa ja koulussa.
Uusikylän mukaan suomalaisista kouluista on kerätty jo 1990-luvulta alkaen tietoa, joka kertoo oppilaiden pahoinvoinnista kovenevan kilpailun ja vaatimusten paineessa.
Uusikylä mainitsee myös vuonna 2013 julkaistun eduskunnan raportin, jonka mukaan tulevaisuudessa jokaisen suomalaisen vauvasta vaariin pitää luovuttaa osaamisensa yhteiskunnan käyttöön. Raportin mukaan nuoren pitää erottua muista olemalla heitä parempi ja tehokkaampi.
– Näemme tällaisten arvojen seurauksia siinä, että moni lahjakas ja tunnollinen oppilas romahtaa jo lukion paineisiin, Uusikylä sanoo.
Pakkosuorittaminen, tiukka arviointi ja tulosvastuu, jossa mitataan kaiken aikaa, kelpaako ihminen ja ovatko hänen saavutuksensa riittävän hyviä, ovat Uusikylän mukaan asioita, jotka tappavat luovan oppimisen.
Hän kuvaa luovuuteen kasvamista tositarinalla kahdesta huippukirurgista, jotka tekivät potilaalle kasvojensiirtoleikkauksen. Toinen heistä oli pyrkinyt monta kertaa taidekorkeakouluun, mutta valitsi lääkärin uran, kun ei saanut haluamaansa opiskelupaikkaa. Toinen oli ollut aikaisemmin sellonsoittaja, joka kärsi ylivoimaisesta esiintymisjännityksestä.
– Ihmisten elämänpolut kulkevat ihmeellisesti, kuka löytää oman tiensä ja luovuutensa milläkin tavalla. Siinä prosessissa ihmisen sisäinen maailma on aina tärkeä, Uusikylä sanoo.
Flow-tilassa ihminen on onnellisimmillaan
Parhaaseen luovaan prosessiin tarvitaan oman motivaation ja sisäisen turvallisuuden lisäksi vielä jotakin. Tuo jokin on Kari Uusikylän mukaan flow-tila eli virtaustila, jossa ihminen on täysin uppoutunut käsillä olevaan tehtävään ja pystyy käyttämään kaikkia taitojaan. Sellaisessa tilassa ei välttämättä huomaa ajan kulua.
Uusikylän mukaan flow-tilan tunnisti ja nimesi vuonna 1990 unkarilais-amerikkalainen psykologi Mihaly Csikszentmihalyi. Hänen mukaansa ihminen on luovassa flow-tilassa kaikkein onnellisimmillaan.
– Luovan prosessin ytimessä on sen aikana koettu onnellisuuden ja tyytyväisyyden tila, Uusikylä sanoo.
Flow-tilassa pysyminen edellyttää Uusikylän mukaan sitä, että ihmisen kyvyt ja taidot ja käsillä olevan tehtävän vaativuus ovat tasapainossa.
– Flow-tilan saavuttaminen ei onnistu, jos opiskelija kokee, että hänellä ei ole tehtävään riittäviä kykyjä tai taitoja. Tällainen kokemus johtaa päinvastaiseen suuntaan: pelkoon, ahdistukseen, työn lopettamiseen ja jopa alalta pakenemiseen.
Toinen tapa menettää flow on se, että tehtävä tuntuu liian helpolta. Silloin ihminen tylsistyy ja menettää mielenkiintonsa. Lahjakkaalle opiskelijalle voi käydä niin, jos opetus toistaa hänelle jo selviä asioita.
– Paras flow syntyy siitä, että opiskelija tuntee olevansa riittävän hyvä taidoiltaan ja luovan tehtävän vaativuustaso on sopiva, ei liian vaikea eikä liian helppo.
Psykoterapeuttien odotushuoneet ovat täynnä rikkaita miehiä, jotka ovat saaneet kaiken, mutta eivät koe että mikään olisi todella arvokasta.
Flow’n voi kokea opiskelun tai työn lisäksi esimerkiksi kirjaa lukiessa, juoksulenkillä, käsityön äärellä tai keskustelussa samanhenkisen ihmisen kanssa. Uusikylä kertoo esimerkin eläkkeelle jääneestä naisesta, joka oli löytänyt oman flow’nsa.
– Hän oli ollut työssä, jossa ei saanut tehdä virheitä. Nyt hän maalaa akvarelleja ja nauttii niin, että ajan taju häviää. Hän kertoi minulle kiipeävänsä tällä tavalla joka päivä hopeareunaiseen pilveen.
Kari Uusikylä ei usko sellaiseen opetukseen, jossa nuoren pitää erottua muista olemalla parempi ja tehokkaampi.
Menestyvä ja vauras elämä voi olla onneton
Myös joukkuepeleissä voi Kari Uusikylän mukaan syntyä hetkiä, joissa koko joukkue on samanaikaisesti flow’n kaltaisessa tilassa. Silloin pelissä näkyvät pelaajien hyvät suhteet ja se, miten kukin heistä voi.
– Tosin epäilen, voiko sellaista tapahtua usein nykyaikaisessa jalkapallossa, jossa tietokoneen avulla määritetään se, missä kukin pelaaja voi juosta, sanoo jalkapalloa itsekin pelannut Uusikylä.
Oman flow’n löytämisessä on Uusikylän mukaan kyse enemmästä kuin vain onnistumisesta opiskelussa tai työssä. Ihminen voi saavuttaa omaisuutta, menestystä ja muita yhteiskunnassa arvostettuja asioita myös ilman flow-kokemusta, mutta silloin elämästä jää puuttumaan jotakin tärkeää.
– Yhdysvalloissa psykoterapeuttien odotushuoneet ovat täynnä rikkaita miehiä, jotka ovat saaneet elämässään kaiken, mutta eivät koe että mikään olisi todella arvokasta. Vaikka ihmisellä olisi kaikki maallinen mammona mutta hän eläisi arkeaan ilman flow-kokemuksia, hän olisi onneton.
Ylen uutislähetys herätti Kari Uusikylän puolustamaan peruskoulua
Professori Kari Uusikylä alkoi ottaa julkisuudessa kantaa inhimillisen kasvatuksen ja koulutuksen puolesta 1980-luvun lopulla. Hän on käsitellyt näitä teemoja myös useissa kirjoissaan, kuten Vastaiskuja (PS-Kustannus 2010) ja Luovuus kuuluu kaikille (PS-Kustannus 2012).
Alkusysäyksen julkiselle vaikuttamiselle antoi hänen mukaansa Ylen uutislähetys vuonna 1988. Siinä uutisankkuri Arvi Lind kertoi kansalaisille, että peruskoulu tuottaa aloitekyvyttömiä keskinkertaisuuksia, joilta puuttuu luovuus. Lehdistö alkoi toistaa väitettä, jonka taustalla oli Uusikylän mukaan elinkeinoelämän tilaama puolivillainen tutkimus.
– Lasten ja nuorten välille haluttiin tehdä erottelu niin, että paremman väen lapset ja rupusakin lapset kävisivät eri kouluja. Kun sanoin, että uutinen ei pidä paikkaansa, se herätti valtavaa raivoa, ja sain kuulla olevani koulutuksen kehittämisen este.
Uusikylän mukaan kritiikki hiljeni joksikin aikaa, kun kansainvälisen Pisa-vertailun tulokset osoittivat suomalaisen peruskoulun onnistuvan tehtävässään erinomaisesti.
– Pisa-tulosten ansiosta peruskoulua ei tuhottu silloin kertaheitolla. Sen jälkeen monenlaiset konsultit ovat yrittäneet saada peruskoulun maineesta itselleen kaiken mahdollisen hyödyn.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Omien haaveiden seuraaminen ja vertaistuki auttavat opiskelijaa jaksamaan – ”On käsittämätöntä, että pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan”
Hyvä elämäMusiikkikasvatusta ja orkesterin johtamista opiskeleva Heidi Hämäläinen ja sosionomin tutkintoa suorittava Julius Silvennoinen kertovat, miten ovat löytäneet oman opintopolkunsa ja mistä he saavat voimia opiskeluun.
