Heidi Hämäläistä ärsyttää, kun opiskelijoita kehotetaan menemään töihin. ”Me teemme jo paljon töitä puutteellisella sosiaaliturvalla, freelancer-ehdoilla ja määräaikaisissa sijaisuuksissa”, hän muistuttaa.
Omien haaveiden seuraaminen ja vertaistuki auttavat opiskelijaa jaksamaan – ”On käsittämätöntä, että pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan”
Musiikkikasvatusta ja orkesterin johtamista opiskeleva Heidi Hämäläinen ja sosionomin tutkintoa suorittava Julius Silvennoinen kertovat, miten ovat löytäneet oman opintopolkunsa ja mistä he saavat voimia opiskeluun.
Heidi Hämäläinen, 28, valmistuu ensi keväänä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta musiikkikasvatuksen linjalta. Musiikinopettajaksi hän ei kuitenkaan aio ryhtyä.
– Minulla ei ole harjoitteluista tai sijaisuuksista pahaa sanottavaa. Tavallaan rakastan musaopen työtä, Hämäläinen muotoilee.
– Olen kuitenkin tosi omistautunut musiikille, ja minun on vaikea tehdä kuusikymmentäprosenttisesti sellaista, mistä tykkään. Olenkin ollut koulussa työskentelyn jälkeen ihan tosi väsynyt.
Suojapanssarin kasvattanut on turvassa iskuilta, mutta ei pysty luomaan taidetta.
- Heidi Hämäläinen
Muutama vuosi sitten Hämäläinen alkoi käydä musiikkikasvatuksen opintojen ohessa kapellimestarikursseilla, jotka hän maksaa itse.
– Teen kapellimestarin töitä jo nyt, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus suuntautua yhä enemmän ammattikentälle, hän sanoo.
Epäasiallisen käytöksen salliminen omalla alalla tekee kyyniseksi
Heidi Hämäläinen kasvoi Jyväskylässä Puuppolan kylässä, ”josta tulee kaikki Suomen rallikuskit”. Viisivuotiaana hän katsoi kotona Popstars-ohjelman finaalilähetystä ja ilmoitti äidilleen, että hänkin haluaa laulaa televisiossa.
Alakouluikäisenä Hämäläinen aloitti laulamisen seurakunnan kuorossa sekä opinnot konservatoriossa, jossa hän osallistui bändikouluun sekä opiskeli laulua ja musiikin teoriaa.
Lukion jälkeen hän aloitti musiikinopinnot kansanopistossa ja muutti pääkaupunkiseudulle, jossa oli kovin erilaista kuin Puuppolassa, missä hän juoksi pienenä paljain jaloin metsässä.
– Täällä ei uskalla kävellä paljain jaloin edes nurmikolla, eikä täällä ole koskaan hiljaista.
Hämäläinen kertoo kärsineensä huijarisyndroomasta ja epäilleensä, kelpaavatko hänen klassiset työnsä muille, oma tausta kun on enemmän kevyen musiikin puolella.
Hän ajattelee, että voisi tulevaisuudessa työskennellä yhtyeen, kuoron tai orkesterin johtajana. Niihin tehtäviin hän haluaa viedä musiikkikasvattajan osaamistaan: keskustelevaa kulttuuria, pedagogiaa ja demokratiaa.
Ovet Sibelius-Akatemiaan aukesivat neljännellä kerralla. Hämäläinen on huomannut, että musiikkikasvatuksen opetus ei aina vastaa lainkaan sitä, mitä oikean elämän luokkahuoneissa tapahtuu. Flow-kokemuksia hän on tuntenut laulutuntien turvallisessa ilmapiirissä ja kapellimestarikurssilla, jolloin aika orkesterin edessä tuntui kiitävän.
Hämäläinen on toiminut luottamustehtävissä muun muassa Taideyliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittisena vastaavana. Luottamustehtävissään hän on törmännyt epäasialliseen käytökseen ja vallankäyttöön. Hän toivoo, että alalla otettaisiin tiukempi linja demokraattisen musiikkielämän puolesta.
– Epäkunnioittavan käytöksen salliminen kyynistää. Suojapanssarin kasvattanut on turvassa iskuilta, mutta ei pysty luomaan taidetta.
”Minun on vaikea tehdä kuusikymmentäprosenttisesti sellaista, mistä tykkään”, Heidi Hämäläinen sanoo.
Arkitason onnellisuutta hullussa maailmassa
Heidi Hämäläinen iloitsee siitä, että musiikkikasvatuksen linjalla vallitsee keskusteleva ilmapiiri. Opiskelijan arkea kannattelee myös lukuisten ystävien joukko. Hämäläinen kokee olevansa siunattu, sillä hänen ympärillään on paljon rakastavia ihmisiä.
– Etunenässä pikkusisko, jonka kanssa voi puhua aina kaikesta, hän toteaa.
Kaikki mielenkiinnon kohteet ruokkivat luovuutta.
- Heidi Hämäläinen
Opintojen rinnalla Hämäläinen on tehnyt töitä, mutta joutunut myös nostamaan opintolainaa. Häntä ärsyttää, kun opiskelijoita kehotetaan menemään töihin.
– Me teemme jo paljon töitä puutteellisella sosiaaliturvalla, freelancer-ehdoilla ja määräaikaisissa sijaisuuksissa koulun ohessa.
Hämäläisen mukaan taidealan opiskelijoiden on pakko tehdä koulun ohella töitä, jotta opiskeluaikana ehtii verkostoitua eikä valmistuessaan putoa tyhjän päälle. Taidealan opiskelijat myös lisäkouluttautuvat pärjätäkseen kovenevalla alalla ja koska opintolinjoja ja niiden sisältöjä supistetaan.
– Kaikki mielenkiinnon kohteet ruokkivat luovuutta. On käsittämätöntä, että pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan, Hämäläinen sanoo.
Hänen johtamansa tamperelainen opiskelijoiden puhallinorkesteri Akateeminen Henkäys esiintyi taannoin Tampere-talon Pienessä salissa, jonka lähes 500 paikkaa oli loppuun varattu.
Hämäläinen jännitti valtavasti. Konsertin jälkeen yleisö osoitti suosiotaan seisten.
– Maailma on menossa ihan hulluksi, mutta arkitasolla olen älyttömän onnekas. Saan toteuttaa itseäni ja laittaa kiinnostuksen kohteeni hyötykäyttöön, hän sanoo.
Mutkikas matka haaveiden opiskelupaikkaan
Kun Julius Silvennoinen, 23, tekee opiskelutehtäviä yhdessä kaveriporukan kanssa, hänestä on mukavalla tavalla haastavaa miettiä, miten tehtävän voisi tehdä vielä paremmin.
– Samalla mieli inspiroituu. Se on uskomaton tunne, Silvennoinen sanoo.
Silvennoinen aloitti tänä syksynä sosionomin opinnot Laurea-ammattikorkeakoulun Otaniemen kampuksella. Hänen matkansa tutkinto-opiskelijaksi on ollut pitkä. Alkuvuodesta Silvennoinen aloitti Laureassa polkuopiskelijana ja haaveili opiskelupaikasta. Hän oli innokas ja toiveikas, mutta hankaluuksiakin oli.
– Minun piti opetella pitkien esseiden kirjoittamista. Minulla on puheentuottamisen sairaus nimeltä dysfasia, jonka vuoksi lauseiden tuottaminen on hankalaa ja sanavarastoni on välillä yksinkertaista.
Opiskeluporukan hyvä ilmapiiri kantaa Julius Silvennoista sosionomin opinnoissa. Silvennoinen kuvattiin Laurean Otaniemen kampuksella.
Haave sosionomin opinnoista syntyi, kun Silvennoinen oli 19-vuotias. Kotikaupungin nuorisotilassa työskenteli nuoriso-ohjaaja, joka toimi myös bändissä soittajana. Silvennoinen ajatteli, että hänkin voisi tehdä nuoriso-ohjaajan töitä bändihommien ohessa.
Lukion jälkeen edessä oli puolen vuoden mittainen varusmiespalvelus. Sitä seurasivat työt kiinteistönhuoltohommissa, Postissa ja hampurilaisravintolassa. Silvennoinen suoritti polkuopintoja kansanopistossa ja myöhemmin avoimen ammattikorkeakoulun verkkokursseja. Hän haki monta kertaa opiskelemaan, mutta ei saanut opiskelupaikkaa.
Oli hauska laittaa Instagramiin tieto opiskelupaikasta niin kuin nuoriso nykyään tekee.
- Julius Silvennoinen
Kun Silvennoinen tämän vuoden alussa aloitti Laureassa sosionomin polkuopinnot, tarkoitus oli hakea vuoden mittaisten opintojen jälkeen tutkinto-opiskelijaksi. Sitten selvisi, että aiempien opintojen ansiosta hänellä oli mahdollisuus hakea opiskelupaikkaa jo aiemmin.
Kun Silvennoinen sai sähköpostiin tiedon hänelle myönnetystä opiskelupaikasta, hetki oli tunteellinen.
– Se oli jäätävän suuri helpotus. Oli hauska laittaa Instagramiin tieto opiskelupaikasta niin kuin nuoriso nykyään tekee, hän kertoo.
Opiskelukavereiden kanssa voi puhua niin hyvistä kuin huonoista asioistakin
Arki helpottui opiskelupaikan myötä. Nyt Julius Silvennoinen on oikeutettu saamaan opintotukea. Koska hänen ei enää tarvitse tavoitella opiskelupaikkaa, ei haittaa, jos joku kurssi sujuu vähän heikommin. Tarvittaessa Silvennoinen voi myös nostaa opintolainaa.
Toistaiseksi lainalle ei ole ollut tarvetta, sillä hän tekee opiskelun ohella vuoropäällikön töitä hampurilaisravintolassa.
Silvennoinen on puhunut opiskelukavereidensa kanssa jaksamisesta. Hänen mielestään on tärkeää, että opiskelijat puhuvat avoimesti niin hyvistä kuin huonoista asioista ja siitä, miten opiskeluiden kanssa menee.
Näen tulevaisuuden hyvin positiivisena. En malta odottaa, mitä seuraavien vuosien aikana tapahtuu.
- Julius Silvennoinen
Silvennoiselle tärkeitä voimavaroja ovat musiikki, positiivinen asenne sekä kaverit, joita hänellä on niin opiskelun, työn kuin musiikin parista. Jaksamisen kannalta tärkeää on myös säännöllinen ruokarytmi, liikunta ja opiskeluhommien järkevä jaksottaminen.
Perhe ja suku ovat tärkeitä tukijoita.
– Minulla on tosi rakastava perhe, joka on kasvattanut minut hyvin elämää varten, Silvennoinen sanoo.
Auttamisen halu yhdistää eri-ikäisiä opiskelijoita
Julius Silvennoisen tavoitteena on nyt valmistua sosionomiksi keväällä 2027. Toiveiden työpaikka olisi lasten ja nuorten parissa koulussa tai vaikka nuorisotilassa.
Toiveissa on myös, että kolmen vuoden päästä bändihommat olisivat astetta isommalla. Silvennoinen laulaa Terromania-nimisessä metalliyhtyeessä, jonka ensimmäinen albumi julkaistiin viime vuonna. Bändiltä on tulossa uutta musiikkia lähivuosina.
Jossain horisontissa on myös haave avioliitosta ja perheen perustamisesta.
– Sitten kun on oikea hetki. Ihan ehdottomasti sitten, kun elämään tulee joku ihminen, jonka kanssa haluaa miettiä perheen perustamista, Silvennoinen sanoo.
Julius Silvennoisen toiveiden työpaikka olisi lasten ja nuorten parissa esimerkiksi koulussa tai nuorisotilassa.
Hän kehuu oman opiskeluporukan ilmapiiriä. Joskus joku tekee ryhmätöissä enemmän kuin muut ja joku toinen vähemmän ja siitä on keskusteltu, mutta keskinäistä kilpailua hän ei ole kokenut.
Opiskelukavereita yhdistää halu työskennellä sosiaalialalla ja auttaa ihmisiä. Eri ikäisiltä ja eri elämänvaiheissa olevilta opiskelijoilta kuulee erilaisia näkemyksiä. Vertaistuki on vahvaa.
– Näen tulevaisuuden hyvin positiivisena. En malta odottaa, mitä seuraavien vuosien aikana tapahtuu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tunnista oman flow’si lähde, niin löydät polun onnelliseen elämään, opastaa luovuuden ja oppimisen professori Kari Uusikylä
Hyvä elämäProfessori Kari Uusikylän mukaan opiskelija tarvitsee sisäistä turvaa, henkilökohtaisen motivaation opiskella tiettyä alaa sekä kokemuksen tilasta, jota kutsutaan flow’ksi.
