Akdamarin saarella Vanjärvellä sijaitsee 900-luvulla rakennettu armenialainen Pyhän ristin kirkko. Kuva: Wikimedia Commons
Turkin muinaiset kirkkorakennukset muistuttavat maan kristillisestä historiasta – Hagia Sofia ei suinkaan ole ainoa riidanaihe
Turkin vanhoissa kaupungeissa on säilynyt monia bysanttilaisia kirkkoja. Maan itäosassa taas on lukuisia armenialaisia kirkkoja, jotka on hylätty armenialaisten kansanmurhan jälkeen.
Turkki päätti viime viikolla, että Istanbulissa sijaitseva Hagia Sofia muutetaan jälleen moskeijaksi. Hagia Sofia oli vuoteen 1934 asti moskeija ja sen jälkeen museo, mutta alkujaan se oli Bysantin valtakunnan mahtavin kirkko.
Istanbulin Hagia Sofia ei ole ainoa muistomerkki nykyisen Turkin alueen kristillisestä historiasta. Bysantti eli Itä-Rooma oli vuosisatoja itäisen kristikunnan sydän. Monissa Turkin vanhoissa kaupungeissa on yhä vanhoja bysanttilaisia kirkkoja, joista huomattava osa muutettiin turkkilaisvalloituksen jälkeen moskeijoiksi. Monet moskeijoiksi muutetut kirkot muutettiin sekulaarin Turkin isän Mustafa Kemal Atatürkin aikana museoiksi ja maan nykyisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin valtakaudella uudelleen moskeijoiksi.
Kristityt ja maallistuneet muslimitaustaiset turkkilaiset ovat vastustaneet useiden entisten kirkkorakennusten (sittemmin moskeijoiden tai museoiden) muuttamista jälleen moskeijoiksi.
Pelkästään Istanbulissa on useita vanhoja kirkkoja, jotka eivät ole enää kirkkokäytössä. Esimerkiksi Edirnekapın alueella Istanbulissa sijaitseva Choran kirkko on käynyt aiemmin läpi samanlaisen tien kuin Hagia Sofia: kirkko muutettiin ottomaanien valloituksen jälkeen 1500-luvulla moskeijaksi, vuonna 1958 museoksi ja vuonna 2019 oikeuden päätöksellä jälleen moskeijaksi.
Choran kirkko Istanbulissa oli välillä moskeija, sitten museo ja nykyään taas moskeija. Kuva: Wikimedia Commons
Mustameren rannalla Trabzonissa sijaitseva Hagia Sofia rakennettiin niin ikään 1300-luvulla kirkoksi, muutettiin myöhemmin moskeijaksi ja vuonna 1964 museoksi. Vuonna 2013 museo muutettiin taas moskeijaksi. Myös Trabzonin Hagia Sofian muuttamisesta moskeijaksi on kiistelty oikeudessa.
Vaikka vanhat kirkkorakennukset olisivat yhä kirkollisessa käytössä, jumalanpalveluksissa tuskin kävisi suuria ihmismääriä. Nykyisen Turkin alueen asukkaista valtaosa oli vielä keskiajalla kristittyjä, mutta nykyisestä väestöstä kristittyjä on reippaasti alle prosentti.
Yhdessä Trabzonin Hagia Sofian freskoista kuvataan Kaanan häitä. Kuva: Lehtikuva / Martin Siepmann
Turkissa on silti yhä vanhoja kristillisiä luostareita, jotka ovat toiminnassa. 300-luvulla jyrkkään vuorenrinteeseen rakennettu Sumelan kreikkalais-ortodoksinen luostari on yksi Trabzonin alueen merkittävimmistä turistinähtävyyksistä.
Kreikkalais-ortodoksinen Sumelan luostari on rakennettu jyrkkään vuorenrinteeseen lähelle nykyistä Trabzonin kaupunkia. Kuva: Lehtikuva / Martin Siepmann
Nykyinen Turkki ei sijaitse ainoastaan muinaisen Itä-Rooman raunioilla. Itä-Turkissa on useita vanhoja kristillisiä kirkkoja, joista valtaosa on armenialaisia.
Kristinusko nousi Armenian kuningaskunnan viralliseksi uskonnoksi 300-luvun alussa, ensimmäisenä maailmassa. Yksi keskiaikaisen Armenian merkittävimmistä jäänteistä on Anin rauniokaupunki, joka sijaitsee nykyisen Turkin ja Armenian valtioiden rajalla.
Anin kukoistus oli koreimmillaan 1100-luvulla, ja se tunnettiin ”tuhannen ja yhden kirkon kaupunkina”. Alueella on edelleen useita upeita kirkkoraunioita, mutta raja-alue on turisteilta pitkälti suljettu.
Turkin ja armenialaisten välit ovat olleet hyiset etenkin vuoden 1915 armenialaisten kansanmurhan jälkeen. Turkissa asuu nykyään joitain kymmeniä tuhansia armenialaisia, kun 1900-luvun alussa määrä ylitti miljoonan. Viimeistään kansanmurhan jälkeen monet Turkin vanhat armenialaiskirkot ja -luostarit hylättiin, tuhottiin tai jätettiin raunioitumaan.
Anin rauniokaupungissa on useiden vanhojen kirkkojen, kappeleiden ja luostareiden raunioita. Takana virtaava joki on nykyisten Turkin ja Armenian valtioiden raja. Kuva: Wikimedia Commons
Etualalla kuvassa on Pyhän Gregoriuksen kirkon rauniot. Takana näkyy Anin linnoituksen muureja. Kuva: Wikimedia Commons
Poikkeuksiakin on. Turkin hallitus kunnosti Akdamarin saarella Vanjärvellä sijaitsevan 900-luvulla rakennetun Pyhän ristin armenialaiskatedraalin ja avasi sen vierailijoille vuonna 2007. 900-luvulla rakennettu kirkko on nykyään virallisesti museo, mutta armenialaiset kristityt ovat saaneet järjestää siellä jumalanpalveluksia vuodesta 2010 alkaen.
Vanjärvi oli aikanaan osa Armenian kuningaskuntaa, mutta kuuluu nykyään Turkkiin. Taustalla sijaitsevalla Akdamarin saarella on armenialainen Pyhän ristin kirkko, joka on 2000-luvulla avattu sekä turisteille että armenialaisille kirkonmenoille. Kuva: Lehtikuva / Martin Siepmann
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Varhaisen kristinuskon nopea leviäminen on ihmetyttänyt sekä kirkkoisiä että historiantutkijoita – nämä asiat tekivät uudesta uskosta viraalin
HengellisyysAlussa kristillinen kirkko oli pieni ja marginaalinen, mutta kolmessa vuosisadassa se kasvoi Rooman valtakunnan pääuskonnoksi. Nopeaa leviämistä on selitetty muun muassa diakoniatyöllä, jota kristityt tekivät vaarallisten epidemioiden aikana.
