Käykö Turkki Syyriassa uskonsotaa? Presidentti Erdoğan pelaa valtapeliä vuoroin islamin ja vuoroin Turkin kansan nimissä
– Tarpeen tullen Erdoğan käyttää vahvaa nationalistista retoriikkaa, joka on tavallaan konfliktissa hänen toisissa yhteyksissä käyttämänsä ja hänelle paljon tyypillisemmän islamia ja muslimien yhteyttä korostavan puheen kanssa, selittää Turkkiin perehtynyt konsultti Kari Vitikainen. Kuva: Yasin Bulbul / AP / Lehtikuva

– Tarpeen tullen Erdoğan käyttää vahvaa nationalistista retoriikkaa, joka on tavallaan konfliktissa hänen toisissa yhteyksissä käyttämänsä ja hänelle paljon tyypillisemmän islamia ja muslimien yhteyttä korostavan puheen kanssa, selittää Turkkiin perehtynyt konsultti Kari Vitikainen. Kuva: Yasin Bulbul / AP / Lehtikuva

Käykö Turkki Syyriassa uskonsotaa? Presidentti Erdoğan pelaa valtapeliä vuoroin islamin ja vuoroin Turkin kansan nimissä

Kun islam alkoi viedä jalansijaa nationalismilta, Turkin kristityn vähemmistö tilanne parani. Nyt kelkka näyttää taas kääntyvän, sanoo Turkkiin perehtynyt konsultti Kari Vitikainen.

Aikakauslehti The Economist julkaisi 18. tammikuuta artikkelin, jossa oli kolkko kaiku. Lehden mukaan Turkin uskonnollisten asioiden virasto Diyanet on alkanut lipsua suvaitsevaisesta kansanislamista kohti ääriajattelua. Diyanet on tuoreissa tiedonannoissaan todennut muun muassa, että virtuaalivaluutta bitcoin, uuden vuoden juhliminen ja lottoaminen ovat vastoin islamia, mutta yhdeksänvuotiaan tytön naiminen ei.

Sekulaarin Turkin perustaja Mustafa Kemal Atatürk perusti Diyanetin kootakseen Turkin uskonnolliset auktoriteetit yhden katon alle. Idea oli, että valtion valvoma virasto – ja sen myötä turkkilainen islam – pysyisi maltillisena ja ruodussa.

The Economistin mukaan Diyanet on viime vuosina tehnyt U-käännöksen. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja hänen johtamansa AK-puolue ovat jättäneet hyvästit Atatürkin sekulaarille tasavallalle. Erdoğan on islamisti, ja koko Turkin hallintokoneisto seuraa hänen jalanjälkijään.

Turkkiin ja etenkin maan imaamikoulutukseen perehtynyt kasvatustieteiden tohtori Kari Vitikainen toppuuttelee The Economistin tulkintoja.

– On varmasti totta, että Diyanetissa konservatiivisemmat näkemykset voivat nykyään aikaisempaa paremmin, mutta kyllä artikkeli veti aika lailla mutkia suoraksi.

Kasvatustieteiden tohtori Kari Vitikainen asui Turkissa vuosina 2001–2014. Sinä aikana maan ilmapiiri muuttui selvästi.

Kasvatustieteiden tohtori Kari Vitikainen asui Turkissa vuosina 2001–2014. Sinä aikana maan ilmapiiri muuttui selvästi.

Aivan perättömiä ajatukset Diyanetissa tapahtuvasta muutoksesta eivät Vitikaisenkaan mielestä ole. Viraston edellinen johtaja Mehmet Görmez jäi eläkkeelle viime syksynä, ja häntä seurasi Ali Erbaş.

Miksi juuri Erbaş? Vitikainen uumoilee, että Turkin nykyjohtoa ei ainakaan haittaa se, että Erbaş kirjoitti kesän 2016 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen kriittisesti Fetullah Gülenistä ja hänen liikkeestään. Gülen on pietististä islamia saarnaava uskonoppinut, jota presidentti Erdoğan syyttää vallankaappausyrityksestä.

Jännäksi Erbaşin tapauksen tekee se, että hän on aikaisemmin kuulunut Gülenin liikettä lähellä olevan Kulttuurien välinen dialogi -järjestön hallitukseen.

– Diyanetin johtoon valittiin kaveri, joka on aikaisemmin toiminut gülenisteille tärkeän järjestön hallituksessa, mutta joka on viimeisimmissä kirjoituksissaan esittänyt Gülenin seuraajat terroristeina. Voi olla, että Diyanetissa ei enää yritetäkään sulkea kaikkia muslimeita suvaitsevaisuuden hengessä yhden sateenvarjon alle, vaan jokin ryhmä esitetäänkin vaarallisena, Vitikainen sanoo.

Ali Erbaşin valinta Diyanetin johtajaksi on jatkoa kehitykselle, joka alkoi vuosituhannen vaihteessa, kun AKP alkoi saada valtaa. Julkisen hallinnon yksiköt ovat päätyneet yksi toisensa jälkeen Erdoğanin hallintaan. Vuosituhannen alussa myös Gülen joukkoineen tuki Erdoğanin liikettä.

– Nykyäänhän Turkissa joutuu todennäköisesti vaikeuksiin, jos puolustaa julkisesti Gülenin seuraajia. Valtion virassa ei voi olla Gülenin tukijana, Vitikainen sanoo.

Edes Erdoğan ei kuitenkaan ole niin suuri, että voisi hallita vain oman nimensä voimalla. Erdoğanilla on kummassakin kädessään retorinen paimensauva: oikeassa islam, vasemmassa nationalismi.

Turkin tukemat syyrialaiskapinalliset heiluttivat 2. helmikuuta Turkin ja Vapaan Syyrian armeijan lippuja Pohjois-Syyrian kurdialueella. Kuva: Lehtikuva / AFP

Turkin tukemat syyrialaiskapinalliset heiluttivat 2. helmikuuta Turkin ja Vapaan Syyrian armeijan lippuja Pohjois-Syyrian kurdialueella. Kuva: Lehtikuva / AFP

Käykö Turkki Syyriassa uskonsotaa?

21. tammikuuta Turkin maa- ja ilmavoimat hyökkäsivät rajan yli Pohjois-Syyriaan. Hyökkäyksen tarkoitus on ajaa Syyrian kurdien aseellinen ryhmittymä YPG pois Turkin raja-alueilta.

Turkin ja kurdien konflikti on jatkunut vuosikymmeniä. Uutta on se, miten joustavasti Erdoğan käyttää erilaisia retorisia viitekehyksiä yrittäessään päästä kurdien niskan päälle.

Atatürkin ydinteesi oli, että Turkki on turkkilainen maa, jota ei sopinut jakaa. Turkkilaisten nationalistisesta raivosta saivat osansa milloin armenialaiset, milloin kurdit ja milloin mitkäkin etniset tai uskonnolliset vähemmistöt.

Vaikka atatürkilainen sekulaari tasavalta onkin työnnetty vaatekaapin perälle AKP:n poliittisen islamin tieltä, Erdoğanin hallinto käyttää edelleen nationalistista retoriikkaa kurdikonfliktissa.

Diyanetin piireissä on vahvana asenne, jonka mukaan kristittyjen tulee antaa olla rauhassa ja heidän kanssaan voi olla tekemisissä, mutta ei heiltä hirveästi mitään oppimista ole.

– Kari Vitikainen

– Kun kurdit nostavat päätään, päätään nostaa myös turkkilainen nationalismi. Tarpeen tullen Erdoğan käyttää vahvaa nationalistista retoriikkaa, joka on tavallaan konfliktissa hänen toisissa yhteyksissä käyttämänsä ja hänelle paljon tyypillisemmän islamia ja muslimien yhteyttä korostavan puheen kanssa, Vitikainen selittää.

Islamistinen peli näkyy etenkin rajan takana Syyriassa. Tutkija Toni Alaranta kirjoittaa Suomen Lähi-idän instituutin blogissa, että "kuten aiemmissakin operaatioissa", Turkki hyödyntää siitä riippuvaisia Syyrian islamistikapinallisia. Alarannan mukaan monet Turkin liittolaisryhmittymät, joita media kutsuu "maltillisiksi kapinallisiksi", ovat al-Qaidaan kytköksissä olevia salafijihadistisia järjestöjä.

Syyrian presidentti Bashar al-Assad on taustaltaan alaviitti. Alaviittien juuret ovat shiialaisessa islamissa, mutta heidän teologiassaan on omintakeisia piirteitä, joiden vuoksi monet shiia- ja sunnimuslimit pitävät heitä harhaoppisina.

– Kyllä Erdoğan varmasti mielellään näkisi sunnilaisen Syyrian, Kari Vitikainen sanoo.

– Mutta Erdoğanhan on melko hyvissä väleissä myös shiialaisen Iranin kanssa. Siinä näkyy turkkilaisen islamin suvaitsevaisuus. Turkkilaisten imaamikoulujen oppimateriaaleissa ei tuomita shiioja harhaoppisiksi, vaan heistä kerrotaan hyvin asiallisesti. Moni saudiarabialainen oikeaoppisena itseään pitävä salafisti tuskin edes laskee shiioja muslimeiksi.

Turkin sota kurdeja vastaan on saanut uskonnollisen sodan piirteitä. Tutkija Alan Salehzadeh twiittasi 23. tammikuuta, että kaikissa Turkin moskeijoissa on hyökkäyksen alla luettu Erdoğanin käskystä Voiton suura.

– En ole huomannut sellaisia uutisia, että suuraa olisi luettu erityisesti Erdoğanin määräyksestä, mutta uutisten mukaan suuraa kyllä luettiin Turkin moskeijoissa ja monissa turkkilaisissa moskeijoissa ulkomailla, Vitikainen sanoo.

Vitikaisen mukaan Voiton suuran voi ymmärtää eräänlaisena taistelusuurana. Sen lukemista voi Vitikaisen mukaan tulkinta myös niin, että sillä pyydettiin Jumalan suojelusta turkkilaisille sotilaille.

– Rinnastaisin suuran luvun esimerkiksi siihen, että Suomen kaikissa kirkoissa rukoiltiin toisen maailmansodan aikaan sotaan lähtevien sotilaiden puolesta. Suura korostaa kyllä taistelua erityisesti vääräuskoisia vastaan, Vitikainen sanoo.

– Turkkilaisten sota- ja marttyyripuheissa Atatürk ja profeetta Muhammed haastavat sulassa sovussa turkkilaisia sotaan isänmaata ja uskontoa uhkaavaa ulkoista vihollista vastaan.

Lääkäreitä, toimittajia ja aktivisteja vankilaan – kristitytkin saavat olla varovaisia

Kari Vitikainen työskenteli vuosina 2001–2014 Turkissa järjestötehtävissä. Sinä aikana keskusteluilmapiirissä tapahtui huomattava muutos. Vitikainen kertoo esimerkin vuosituhannen alusta.

– Taksikuski yritti huijata yhtä työkaveriani, ja heille tuli riita. Kaverini hermostui ja sanoi, että aina te turkkilaiset valehtelette. Taksikuski suuttui ja sanoi, että ai sanotko, että myös Atatürk on valehtelija, Vitikainen selittää ja naurahtaa.

– Siitähän olisi voinut seurata oikeusjuttu.

Vähitellen tilanne muuttui. Vuoden 2005 tienoilla Vitikainen kuuli yhä useammin, että yksityisissä keskusteluissa arvosteltiin sekulaarin Turkin isää Mustafa Kemal Atatürkia. Kohta Atatürkin kuvat alkoivat kadota valtion virastojen nettisivuilta. Rakennuksia ja julkisia paikkoja ei enää nimetty Atatürkin ja hänen seuraajiensa mukaan. Kun Istanbuliin rakennettiin kolmas Bosporin ylittävä silta, se nimettiin ottomaanisulttaani Selim I:n mukaan.

Vaikka 1950-luvulla säädetty Atatürkin loukkaamattomuutta suojeleva laki on edelleen voimassa, Atatürkiä voi nykyään arvostella käytännössä ilman rangaistuksen pelkoa.

Turkkilaisten sota- ja marttyyripuheissa Atatürk ja profeetta Muhammed haastavat sulassa sovussa turkkilaisia sotaan isänmaata ja uskontoa uhkaavaa ulkoista vihollista vastaan.

– Kari Vitikainen

Nationalismin löystymisen myötä myös Turkin pienen kristityn vähemmistön asema on parantunut. Kun vuoden 2007 tienoilla Turkissa murhattiin useita kristittyjä, jäljet johtivat nationalistien suuntaan. Kun AKP onnistui kukistamaan tietyt nationalistiset voimat, myös murhat loppuivat.

Vuosituhannen alussa Vitikainen seurasi läheltä kristillisen tv-kanavan perustamista Turkkiin. Ilmapiiri oli niin kireä, että hanke pyrittiin pitämään seurakuntien omana tietona. Kun asia vuoti julkisuuteen, kristityt saivat valtakunnan mediassa niskaansa melkoisen kritiikkivyöryn.

– Eräs kuuluisa talk show -juontaja sanoi suositussa ohelmassaan, että jos näitä tyyppejä ei tänään pysäytetä, muutaman vuoden päästä turkkilaiset äidit joutuvat kuivaamaan kyyneliään, Vitikainen kertoo.

Nyt on toisin: tv-kanavan lähetykset tulevat Erdoğanin luvalla Turkin valtion satelliitilta. Vitikaisen mukaan syy muutokselle on yksinkertainen: kristittyjen esittäminen valtiollisena uhkana oli paljon tärkeämpää atatürkilaisille nationalisteille kuin muslimeille.

– Kokemukseni mukaan Diyanetin piireissä on vahvana asenne, jonka mukaan kristittyjen tulee antaa olla rauhassa ja heidän kanssaan voi olla tekemisissä, mutta ei heiltä hirveästi mitään oppimista ole.

Toisaalta Vitikaisesta tuntuu, että kelkka on taas kääntymässä. Valtio suhtautuu kristittyihin jokseenkin suopeasti, mutta ruohonjuuritasolla kohtelu voi olla tylympää.

– Islamin uuden nousun myötä kansan keskuudessa on ruvettu kontrolloimaan muita ihmisiä, vaikka valtio ei niin tekisikään. Ehkä parhaat vuodet ovat jo takanapäin, Vitikainen selittää.

Aikojen muutos näkyy myös oikeusistuimissa, jotka ovat AKP:n ja Erdoğanin hyppysissä. Hallituksesta kriittisesti kirjoittavia toimittajia ja aktivisteja on vangittu. Kansainvälinen lehdistö älähti muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn puheenjohtajan Taner Kılıçin kohtelusta. Kılıç vangittiin syytettynä Gülen-liikkeen jäsenyydestä. Hänet vapautettiin 31. tammikuuta, mutta vangittiin heti uudelleen.

Myös Turkin lääkäriliiton hallituksen 11 jäsentä pidätettiin sen jälkeen, kun liitto julkaisi 24. tammikuuta julkilausuman, jossa vastustettiin Turkin sotaa Syyrian kurdeja vastaan. Julkilausuman mukaan elämän kunnioittaminen ja rauhan edistäminen ovat lääkärin velvollisuuksia, mutta Erdoğanin mukaan julkilausuman allekirjoittajat ovat "terroristien rakastajia".

Kirkko ja kaupunki haastatteli viime vuonna pohjoissyyrialaista kurdijohtajaa Salih Muslimia, jonka mukaan on Recep Tayyip Erdoğanin kaltaisten poliitikkojen syy, että radikaali islam kukoistaa Lähi-idässä. Lue tästä jutusta, mitä Muslim ajattelee kansallisuusaatteen ja ääri-islamin tulevaisuudesta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi