”Jokainen aamu alkoi sen miettimisellä, missä voisin päästä suihkuun” – turvaan pääseminen on asunnottoman naisen ensimmäinen tarve
– Kun sain oman lukaalin, se oli elämäni onnellisin päivä, kertoo Tepu, 55. Hän sai kuusi vuotta sitten asunnon VVA:n yksiköstä Itä-Pasilasta.

– Kun sain oman lukaalin, se oli elämäni onnellisin päivä, kertoo Tepu, 55. Hän sai kuusi vuotta sitten asunnon VVA:n yksiköstä Itä-Pasilasta.

”Jokainen aamu alkoi sen miettimisellä, missä voisin päästä suihkuun” – turvaan pääseminen on asunnottoman naisen ensimmäinen tarve

Asunnottomien yö nostaa esiin asunnottomat naiset, joiden tarpeita nykyiset tukipalvelut eivät tunnista.

Yli 1 200 yksin elävää naista oli asunnottomana vuonna 2018. Asuntoa vailla oli lisäksi 159 lapsiperhettä ja 105 pariskuntaa, joihin kuului yhteensä 600 ihmistä. Tiedot käyvät ilmi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) tilastoista, joihin on ensimmäisen kerran koottu tarkennettua tietoa naisten ja lapsiperheiden asunnottomuudesta.

Suomessa oli vuonna 2018 kaikkiaan 5 482 asunnotonta. Vuodesta 2008 lähtien asunnottomuusohjelmat ovat tehonneet, mutta naisten asunnottomuus ei ole vähentynyt merkittävästi. Esimerkiksi Espoossa kotia vailla olevien naisten ja lapsiperheiden määrä kasvoi edellisvuodesta.

Espoossa oli viime vuonna 658 asunnotonta, joista 125 oli yksin eläviä naisia. Asuntoa vailla oli 33 perhettä, joihin kuului 99 henkeä.

17.10. vietettävä Asunnottomien yö nostaa esiin naisten asunnottomuuden erityispiirteitä, joihin kuuluvat muun muassa fyysisen ja henkisen väkivallan kokemukset, kodittomuuteen liittyvä häpeä ja piiloasunnottomuus.

Piiloasunnottomuuden vuoksi asunnottomien naisten todellisen määrän uskotaan olevan huomattavasti tilastoja suurempi. Piiloasunnottomuus tulee ilmi esimerkiksi tilanteissa, joissa nainen on sietänyt parisuhteessaan väkivaltaa ja huonoa kohtelua välttääkseen kadulle joutumisen.

– Usein asunnottomaksi jäävän naisen elämässä on tapahtunut yhtä aikaa monta isoa asiaa. Lasten huostaanotto voi olla viimeinen isku, joka katkaisee kamelin selän. Tällä hetkellä oikeanlainen tuki ei tavoita näitä naisia, vaikka auttavat tahot arvioivat heitä todella paljon, Vailla Vakinaista asuntoa ry:n (VVA) kokemusasiantuntija Jenni Eronen sanoo.

Naiset jäävät asunnottomiksi yhä nuorempina

Naisten turvallisuuden tarve jää usein tunnistamatta asunnottomille suunnatuissa palveluissa. Asunnottomat naiset kokevat turvattomuutta paikoissa, joissa on samassa tilanteessa olevia miehiä. Turvattomuus voi jopa estää palvelujen käytön.

VVA on mukana Y-Säätiön koordinoimassa NEA-hankkeessa, jonka tavoitteena on naisten asunnottomuuden poistaminen.

– Turvaan pääsemisen tarve on noussut tosi vahvasti esiin, kun olemme kuulleet asunnottomuutta kokeneita naisia, NEA-hankkeen projektipäällikkö Leena Lehtonen Y-Säätiöstä sanoo.

Vaikeinta asunnottomuudessa oli likaisena oleminen.

– Tepu, 55

Sininauhasäätiö avaa perjantaina 18.10. Töölössä naisten matalan kynnyksen päiväkeskuksen, jossa asunnottomat naiset voivat muun muassa peseytyä turvallisesti.

Jenni Eronen nostaa esiin päihteitä käyttävät kodittomat naiset, jotka ovat poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa. Heillä ei ole pääkaupunkiseudulla turvallista paikkaa, joka olisi öisin auki.

– Päihteitä käyttävät asunnottomat naiset tarvitsevat oman turvakodin, jossa he voisivat nukkua turvallisesti ja alkaa selvittää asioitaan, Eronen sanoo.

Työssään Eronen kohtaa yhä useammin 18–29-vuotiaita, jopa 17-vuotiaita naisia, jotka ovat menettäneet vuokra-asunnon häiriöiden vuoksi. Näitä nuoria naisia yhdistää lastensuojelutausta, joka oikeuttaa jälkihuollon vuokra-asuntoon.

– Aikuistumisen jälkeen näille naisille ei ole löytynyt riittävää tukea. Asunnottomuuden vähentäminen törmää usein suomalaiseen pärjäämisen kulttuuriin: naisen odotetaan jaksavan, selviytyvän ja huolehtivan kaikesta, vaikka siihen ei olisi resursseja, Eronen sanoo.

Tepu kaataa itselleen kahvia VVA:n asumisyksikössä. Kun Tepu oli asunnoton, turvallisen nukkumapaikan löytäminen oli hänelle päivittäinen haaste.

Tepu kaataa itselleen kahvia VVA:n asumisyksikössä. Kun Tepu oli asunnoton, turvallisen nukkumapaikan löytäminen oli hänelle päivittäinen haaste.

Jokainen aamu alkoi miettimisellä, minne päästä suihkuun

– Moi, moi! Mitä sä täällä teet? Tepu, 55, tervehtii iloisesti, kun hänelle tuttu ihminen astuu Junailijankujalla Itä-Pasilassa sijaitsevan VVA:n asumisyksikön aulaan.

Tuetun asumisen yksikössä asuu tällä hetkellä 68 päihde- ja mielenterveyskuntoutujaa. Yksikön toiminta perustuu Asunto ensin -malliin, jonka mukaan jokaisella on oikeus omaan asuntoon ja asumistukeen.

Kun asunto ”Junikselta” järjestyi noin kuusi vuotta sitten, Tepu oli elänyt kadulla vuoden. Asunnottomuus alkoi, kun hänen vuokraisäntänsä menehtyi yllättäen.

– Kaikkein vaikeinta asunnottomuudessa oli hygieenisyys, likaisena oleminen. Jokainen aamu alkoi sen miettimisellä, missä voisin päästä suihkuun, Tepu kertoo.

Ystävät antoivat Tepulle puhtaita vaatteita, kun entiset likaantuivat. Ruokaa hän sai Hurstin ruokajakelusta ja Pelastusarmeijalta. Ilman omaa jääkaappia ruokakassi piti kantaa mukana joka paikkaan.

Päivittäisenä haasteena oli löytää paikka, jossa voi nukahtaa turvallisesti. Talvella Tepu livahti usein yöksi rappukäytävään tai vinttikerrokseen ja nukkui lämpöpatterin vieressä.

– Kun sain Junailijankujalta oman lukaalin, se oli elämäni onnellisin päivä. Tämä on ihana yhteisö. Teemme asioita yhdessä ja autamme toisiamme, Tepu ­sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi