Tutkimus: Neitsyyslupaus ei tuonut auvoista avioelämää
Millaista jälkeä syntyy, kun keski-ikäiset miehet suunnittelevat teinitytöille neitsyyskampanjan ja tytöt elävät avioliittoon saakka neitsyyttään varjellen? Tuoreen pro gradu -tutkimuksen perusteella ei mitään kovin hienoa tai tavoiteltavaa.
Teologian maisteri Kirsi-Marja Isotalolla on neitsyysaiheesta omakohtaista kokemusta, sillä teini-ikäisenä hän luki sydänkuvioin koristellun esitteen ja täytti "lupauskortin". Siis sitoutui pidättäytymään yhdynnästä ennen avioliittoa. Isotalo halusi tutkimuksessaan löytää vastauksia siihen, miten neitsyyslupauskampanjaan ja sen aatemaailmaan sitoutuminen on vaikuttanut lupauksen tehneiden myöhempään elämään.
– Kasvoin Tosi Rakkaus Odottaa -kampanjaa edistävässä hengellisessä yhteisössä ja sitouduin itsekin kampanjaan. Olen kuullut myös ystävieni ja tuttavieni kertomana neitsyyslupauksen monenlaisista vaikutuksista heidän elämäänsä. Oma kokemus on toisaalta auttanut ymmärtämään sekä kampanjaa että tutkittavien kertomuksia syvällisemmin, Isotalo toteaa.
Neitsyyslupauksen tekevä allekirjoittaa lupauskortin, jossa lupaa Jumalalle, itselle, tulevalle puolisolle sekä tuleville lapsilleen odottaa sukupuoliyhteyttä avioliittoon saakka. Kortin täyttäneitä ja palauttaneita oli vuoteen 2002 mennessä 2852 henkilöä. Suuri osa kampanjaan mukaan lähteneistä on kuitenkin jättänyt kortin postittamatta tai sitoutunut siihen allekirjoittamatta korttia.
Neitsytkampanja edelleen voimissaan
Lupauskortteja on jaossa ja allekirjoitetaan edelleen.
– Kyse ei todellakaan ole mistään marginaali-ilmiöstä. Tämänkaltaisen ideologian piirissä olevien ja neitsyysaatteeseen sitoutuneiden määrä on lupauskortin palauttaneiden määrään verrattuna esimerkiksi siksi moninkertainen, että teologinen opetus on herätyskristillisissä seurakunnissa joka tapauksessa tämän suuntainen. Näillä tahoilla seksuaaliopetukseen ei myöskään ole tulossa mitään teologisia muutoksia, Isotalo toteaa.
Helsingin yliopistoon tehdyn gradun tulosta Isotalo osasi jo oman historiansa ja ystäviensä kertoman perusteella ounastella. Se oli kuitenkin yllätys, että kritiikkiä ei niinkään tullut heiltä, jotka eivät enää ole neitsyyslupauksen vaikutuspiirissä, vaan ikään kuin ”sisäpiiristä”.
Isotalon tutkimukseen osallistuneista 23 henkilöstä yhtä lukuun ottamatta vastaajat olivat naisia. Heidät joko haastateltiin tai he lähettivät kirjallisena, omin sanoin kerrottuna henkilökohtaisen tarinansa. Vastaajien keski-ikä oli 37 vuotta, ja heistä jokainen kertoi itse halukkuudestaan osallistua tutkimukseen.
Mielessä Kristuksen veriset haavat
Yritys elää neitsyyslupauksen mukaisesti aiheutti Isotalon tutkimuksen mukaan syyllisyyttä ja häpeää. Pelkät seksiin liittyvät ajatuksetkin saattoivat riittää herättämään syyllisyyden tunteita. Tähän avuksi ehdotettiin esimerkiksi Kristuksen veristen haavojen ajattelua.
Toki neitsytperiaatteesta oli vastaajien elämässä jotain hyötyäkin. Se saattoi ehkäistä liian aikaista seksielämän alkua ja vähentää kumppanien määrää teini-iässä. Yleensä vastaajien ensimmäinen seksikumppani oli aviopuoliso. Neitsyyslupauksen heikkous onkin Isotalon mukaan sen lyhytnäköisyydessä. Sen tehneen kohdalla ei pohdita, mitä tapahtuu sitoutumisen jälkeen ja millä hinnalla.
Tutkimus kertoo, että monen vastaajan mielessä seksuaalisuus muuttui leimallisesti pahaksi asiaksi. Sen aiheuttamat huonot tunteet eivät hävinneet papin aamenen myötä minnekään.
– Mielenkiintoista on se, etteivät nämä tunteet välttämättä liittyneet siihen, mitä vastaajat olivat tehneet. Pelkästään se, että vastaaja huomasi omaavansa seksuaalisia haluja, aiheutti ahdistusta. Ahdistus siis liittyi itse seksuaalisuuteen, sillä niin syyllisyys kuin häpeäkin seurasivat myös heitä, jotka olivat odottaneet seksiä avioliittoon asti, Isotalo kertoo.
Pimppi ja pippeli aina yhteensopivat?
Aisti-ilojen taivas ei auennut avioliiton myötä, vaikka neitsyyslupauksen tehneille oli vastaajien mukaan vakuuteltu, että Jumala siunaa seksielämän, jos sitä malttaa odottaa. Päinvastoin. Hääyötä seurasi ahdistus, koska uudessa tilanteessa olikin ikään kuin pakko harrastaa seksiä.
– Yleensä avioiduttiin tavattoman pian, koska tämä seksiasia painosti taustalla. Neitsyyslupauksen tehneitä oli rauhoiteltu, että ”kun naisella on pimppi ja miehellä pippeli, ne sopivat yhteen”. Itsellenikin hoettiin, ettei sitä seksiä tarvitse kokeilla avoliitossa, kyllä se onnistuu. Sitten huomattiin, ettei tämä ollutkaan ihan sitä, mitä luvattiin. Tämän jälkeen ilmeni muun muassa haluttomuutta.
Vastaajista kolme kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa avioliitossa. He ajattelivat, että heidän on naisina velvollisuus ”antaa” miehelle, oli oma tunne mikä hyvänsä. Vastaajat joutuivat myös hengellisen väkivallan kohteeksi.
Nuoren piti valita Jumalan ja yhteisön tai seksin välillä.
- Kirsi-Marja Isotalo
– Nuoria peloteltiin raskauksilla ja seksitaudeilla. Erään vastaajan mukaan seurakunnan taholta udeltiin mitä olet tehnyt ja kenen kanssa. Mikäli heräsi epäilys avoliitosta ja sen myötä esiaviollisesta seksistä, seurakunta saattoi lähettää jonkun tarkistamaan tilanteen ”epäillyn” ovelle. Avoliittoon muuttanut nuori suljettiin ulkopuolelle, eikä hän saanut toimia missään seurakunnan tehtävässä. Pappi saattoi uhkailla, ettei siunaa avioliittoa, koska on ollut seksiä ennen vihkimistä. Nuoren piti valita Jumalan ja yhteisön tai seksin välillä.
Isotalo valitsi seksin ja päätyi vaihtamaan hengellistä yhteisöä.
– Tein päätöksen siitä, että seksuaalisuus on osa elämääni. Muutin asumaan avoliittoon, sillä tietoisesti halusin mennä naimisiin vain kerran, eikä silloin oikein voi ostaa sikaa säkissä.
Vauva vai yhteisö
Isotalo tunnistaa omasta kokemuksestaan neitsyyslupauksen velvoitteiden ja yhteisön kontrollin synnyttämän ahdistuksen, mutta samalla hän ymmärtää myös yhteisöön kuulumisen merkityksen. Hänen mukaansa vastaajat kuvasivatkin omia taustayhteisöjään usein tavattoman lämpimästi. Ainoastaan suhtautuminen seksuaalisuuteen oli hyvin tiukkaa, vanhakantaista ja kontrolloivaa.
Ehkä surullisin esimerkki vallankäytöstä ja hengellisestä väkivallasta Isotalon haastateltavissa oli vastaaja, joka oli tullut raskaaksi irtosuhteesta ja olisi halunnut pitää lapsen.
– Hän kuitenkin koki, että se on täysin mahdotonta yhteisön silmissä. Raskauden keskeyttäminen oli ainoa keino pysyä sen jäsenenä. Jos haluaa olla osa yhteisöä, on pakko hyväksyä tarjottu malli, eikä ole minkäänlaista mahdollisuutta kyseenalaistaa ajattelua.
Neitsyyslupaus vaikutti myös puolison valintaan. Jotta aatteessa pitäytyminen olisi ollut edes teoriassa mahdollista, piti siippa käytännössä löytyä saman yhteisön sisältä.
– Se taas oli haaste sinällään, sillä uskonnollisissa yhteisöissä on yleisestikin huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Ja kun kumppania ei löytynyt, aiheutui häpeää siitä, ettei ollut minkäänlaisia seksuaalisia kokemuksia, vaikka ikää alkoi kertyä.
Vain naisille
Tutkimuksen myötä Isotalon ajatus siitä, että neitsyyskampanja on nimenomaan naisia koskeva, vain vahvistui.
– Kampanjan takana on ajatus siitä, että nainen on miehen palvelija. Jo kampanjaesite, jossa on vaaleanpunaisella pohjalla sydämiä, on selkeästi teinitytöille suunnattu. Ilmeisesti jo kampanjaa suunniteltaessa ajateltiin, etteivät miehet kuitenkaan pystyisi sitä noudattamaan, Isotalo pohtii.
Tosi Rakkaus Odottaa -ideologia leviää edelleen joidenkin kirkon herätysliikkeiden sekä helluntailaisuuden toimesta. Vaikka aihe onkin arka, Isotalo toivoo neitsyyskampanjan mukaisesti opettavien tahojen heräävän ja kuuntelevan tutkimuksen myötä päivänvaloon tulleita kokemuksia.
– Toivoisin heidän pohtivan, millä tavalla tätä sanomaa jaetaan nuorille. Jos nuori ei pysty pitäytymään antamassaan lupauksessa, hän kokee helposti olevansa kelpaamaton myös Jumalalle. Toivoisin myös nuorisotyöntekijöiden pohtivan omaa valta-asemaansa. Sillä, mitä ja miten he puhuvat nuorille siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, on valtava ja pitkälle kantava merkitys. Se muokkaa jopa nuoren ajatuksia omasta seksuaalisuudestaan.
Kirkkokuri kunniaan
Kymmenen vuotta lastensuojelutyötä nuorten kanssa tehneenä Isotalo on nähnyt paljon kipuilua seksuaalisuuden kanssa. Siksi hän haluaa herätellä keskustelua seksuaalikasvatuksesta paitsi vapaissa suunnissa, myös luterilaisen kirkon sisällä.
– Odotan kirkolta vastuunottoa ja vahvempaa esiintuloa. Kirkkokurin pitäisi olla sellainen, että nuorten kanssa tekemisissä olevat henkilöt noudattavat kirkon linjaa myös seksuaalieettisessä opetuksessa. Näin yksittäinen työntekijä ei voisi opettaa oman vakaumuksensa mukaan tavalla, joka saattaa olla nuorelle vahingollinen.
Isotalon mielestä kirkon pitäisi vahvemmin irtisanoutua ajattelusta, että hengellisyys tai uskovaisuus on sidoksissa siihen, haluaako nuori harrastaa seksiä ennen avioliittoa.
– Mielestäni kysymystä pitäisi lähestyä nuoren kunnioittamisen kautta ja hänen omaa vastuutaan korostaen. Kirkolla on vahva rakkauden sanoma, joten ohjeet rakasta ja kunnioita lähimmäistäsi ja itseäsi ovat luontevia. Toki nuorelle voi tarjota neitsyyslupausta yhtenä vaihtoehtona. Jos nuoresta tuntuu, että hän haluaa odottaa avioliittoon saakka, on sekin ihan ok. Periaatteena paras lienee kuitenkin, että asia on viime kädessä nuoren itsensä päätettävissä.
Tosi Rakkaus Odottaa (TRO) -kampanja rantautui Suomeen Yhdysvalloista kaksikymmentä vuotta sitten. Se levittäytyi Kansanlähetyksen tuomana maamme kristillisissä yhteisöissä laajasti vuosien ajan ja jatkaa leviämistään edelleen.
Neitsyyslupaus on melko vähän tutkittu ilmiö teologien keskuudessa niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Kampanjan vaikutuksia myöhempään elämään ei ole aiemmin lainkaan selvitelty. Vuonna 2012 kampanjan esitteestä otettiin Kansanlähetyksen toimesta 10 000 kappaleen uusintapainos. Jo silloin sen esittelemä neitsyysihanne nostatti keskustelua ja sitä luonnehdittiin jopa vahingolliseksi. Kirkkohallitus irtisanoutui kampanjasta ja totesi sen olevan evankelisluterilaisen kirkon linjan vastainen.
Juttua muokattu 11.7.2017 09.00: Lisätty sana "joidenkin", koska kaikki kirkon herätysliikkeet eivät levitä TRO:ta. > "Tosi Rakkaus Odottaa -ideologia leviää edelleen joidenkin kirkon herätysliikkeiden sekä helluntailaisuuden toimesta.” Esim. Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyö ei edistä eikä allekirjoita TRO-kampanjaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
"Ihmiset ovat omanlaisiaan ja niin sen kuuluukin olla", sanoo kirkolle sukupuoli- ja seksuaalioppaan toimittanut Heli Pruuki
Hyvä elämäKirkossa työskentelevä pari- ja seksuaaliterapeutti ajattelee, että vain harvoja asioita kannattaa tuomita suoralta kädeltä. Onko porno yksi niistä?
