Työttömän elämässä vuorottelevat toivo ja pettymykset
Tiia-Riina Haakana on käyttänyt työttömyysjakson hyödyksi. Nuorten työpajalla hän on päässyt opettelemaan valokuvausta. Kuva: Sirpa Päivinen

Tiia-Riina Haakana on käyttänyt työttömyysjakson hyödyksi. Nuorten työpajalla hän on päässyt opettelemaan valokuvausta. Kuva: Sirpa Päivinen

Työttömän elämässä vuorottelevat toivo ja pettymykset

Työtä etsiessä tulee helposti tunne, että on vääränlainen: liian vanha tai nuori, koulutettu tai kouluttamaton. Periksi ei silti saisi antaa.

Miten saada töitä, kun työnantajat vaativat kokemusta, mutta kokemusta ei saa, ellei saa ensin töitä? Tätä joutuu miettimään moni nuori työnhakija. Tiia-Riina Haakana on 20-vuotias merkonomi liiketalouden alalta. Hän valmistui koulutuskeskus Salpauksesta Heinolasta keväällä 2015 ja muutti noin vuosi sitten Vantaalle parempien työmahdollisuuksien perässä.

– Opiskellessani ajattelin, että merkonomin työllistymismahdollisuudet olisivat hyvät, koska voi työllistyä esimerkiksi toimistotöihin tai kaupan alalle, Haakana kertoo.

Työnhaku ei ole kuitenkaan tuottanut tulosta, eikä Haakana ole päässyt opiskelemaan toista tutkintoakaan, vaikka haki keväällä kouluihin.

Toimettomana hän ei kuitenkaan ole ollut. Viime keväänä hän haki ja pääsi nuorten työpajatoimintaan. Nyt hän on viettänyt arkipäiviä viestintä- ja vuorovaikutuspajalla Tikkurilassa, jossa opetellaan muun muassa kuvanmuokkausta ja valokuvausta.

Haakana on hakenut monenlaisia töitä, pääasiassa kaupan alalta, mutta myös varasto- ja toimistohommia.

– Puhelinmyyntityötä en haluaisi tehdä, koska ne työpaikat ovat monella tavoin ongelmallisia. Esimerkiksi siivoojaksi taas voisin mennä, vaikka toki ensisijaisesti haluan oman alan töitä.

Ongelmaksi työnhaussa Haakana on kokenut sen, ettei hänellä ole vielä kokemusta lyhyttä kesätyöpestiä lukuun ottamatta. Työhaastatteluun hän on päässyt kolmesti, mutta useimmiten paikoista, joihin hän on hakenut, ei ole kuulunut mitään.

Kunpa saisi näyttää kykynsä

Työhaastatteluissa Tiia-Riina Haakana on halunnut avoimesti kertoa siitä, että hänellä on ollut mielenterveysongelmia, masennusta ja paniikkihäiriö. Nyt hän on kuitenkin saanut niihin hoitoa ja kokee, että ne eivät vaikuta siihen, miten hän pärjää työelämässä.

– Olen sellainen työntekijä, joka varmasti tulisi toimeen ihmisten kanssa.

Työnsaanti tuntuu vaikealta, mutta se ei ole silti lannistanut Haakanaa.

– Ei se vaikuta itsetuntooni, että olen työtön. En mieti sitä siltä kantilta.

Vinkin nuorten työpajatoiminnasta Haakana sai TE-toimistosta. Muuten hän ei ole kokenut saaneensa sieltä juurikaan apua, eikä toisaalta ole tarvinnutkaan.

– Itse haen töitä ja otan yhteyttä työnantajiin. Tykkään tehdä asioita itse ja minulla on selvät suunnitelmat.

Haakanan tulot muodostuvat tällä hetkellä työmarkkinatuesta ja toimeentulotuesta. Hän jakaa kotinsa kaverin kanssa, joka saa asumislisää.

– Välillä on tiukempaa rahan kanssa. Silloin sukulaiset ja kaverit auttavat.

Parin viikon päästä Haakanan aika nuorten työpajalla päättyy. Sitten päivät täyttyvät taas vain ja ainoastaan työnhausta. Keväällä Haakana hakee todennäköisesti taas opiskelemaankin.

– Olen ajatellut, että voisin hakea media- ja kulttuurialalle. Toivon mukaan toinen koulutus auttaisi minua löytämään töitäkin.

Työnantajille Haakanalla on terveisiä: ottakaa töihin myös kokemattomia nuoria ja antakaa heidän näyttää, mihin pystyvät.

Työnantajien hiljaisuus turhauttaa

Noin 50 hakemusta, kolme työhaastattelua, nolla työpaikkaa. Siinä on helsinkiläisen Siina Pekkasen, 30, saldo tältä vuodelta.

Teollista muotoilua opiskellut Pekkanen valmistui vuodenvaihteessa taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta. Sitä ennen hän opiskeli puutekniikan insinööriksi ammattikorkeakoulussa Kuopiossa ja työskenteli kaksi vuotta laatuassistenttina liimapuuta valmistavassa yrityksessä. Työkokemusta hänellä on myös esimerkiksi tutkimusassistentin tehtävistä yliopistolta ja projektikoordinaattorina matkailualalta.

– Muotoilupuolen opinnoissa ei ollut juurikaan uraohjeistusta. Valmistuminen oli vähän kuin hyppy tyhjyyteen, Pekkanen kertoo.

Pekkanen muutti Rovaniemeltä Helsinkiin vuoden alussa. Perhe ja ystävät ovat nyt lähempänä, mutta etelään veti myös se, että pääkaupunkiseudulla on enemmän työpaikkoja.

 

Kun tulee taas sähköposti, että kiitos, mutta ei kiitos, tekee välillä mieli heittää hanskat tiskiin. - Siina Pekkanen

 

– Tänne muuttaminen on vähän kaksiteräinen miekka. Pääkaupunkiseudulla on enemmän töitä, mutta myös enemmän kilpailua.

Valmistuttuaan muotoilijaksi Pekkanen on hakenut pääasiassa oman alansa töitä. Joissakin yrityksissä on ollut paikka auki, mutta Pekkanen on lähettänyt myös avoimia hakemuksia, koska tietää, että kaikki alan työpaikat eivät koskaan tule julkiseen hakuun.

Useimmiten työpaikoista ei kuulu mitään, joten on vaikea arvioida, miksei tullut valituksi. Pekkanen uskoo, että hänen ongelmansa on siinä, ettei hän ole muotoilun puolella vielä minkään asian ekspertti, vaan tehnyt vähän liiankin monenlaista.

– Aika harvoin saa niitä töihin valitsevia ihmisiä kiinni. Silloin kun olen saanut jotakin palautetta, on sanottu, että olen kyllä mielenkiintoinen hakija, mutta he ottivat jonkun kokeneemman.

Pekkanen on nähnyt paljon vaivaa jokaisen hakemuksen eteen. Siksi tunteet menevät välillä ylös ja alas.

– Kun tulee taas sähköposti, että kiitos, mutta ei kiitos, tekee välillä mieli heittää hanskat tiskiin. Sitten kun käyn lenkillä ja aikaa kuluu, se menee taas ohi.

Siina Pekkanen on nähnyt jokaisen hakemuksen eteen paljon vaivaa, joten tuntuu kurjalta, kun mitään vastausta ei yleensä tule.

On vain aikaa

Uudenmaan TE-toimiston asiakkaaksi tultuaan Siina Pekkanen ei ole puhunut yhdenkään TE-toimiston virkailijan kanssa kasvokkain. Hän on kyllä ollut yhteydessä TE-toimistoon ja jättänyt yhteydenottopyynnönkin, mutta soittoa ei ole kuulunut. Verkkopalvelun asiointisivulle oli kuitenkin ilmestynyt lista hänelle mahdollisesti sopivista kursseista. Siellä tarjottiin muun muassa kuorma-autokurssia.

Pekkasesta olisi mukava tietää, että joku tietty ihminen hoitaa hänen asioitaan. Toisaalta hän ymmärtää, ettei ole kovin helppo tapaus TE-toimistolle, kuten ei moni muukaan monialaisen koulutuksen saanut.

– Luovat alat eivät ole helppoja. TE-toimistossa osataan ehkä paremmin auttaa perinteisemmillä aloilla olevia, sanoa ravintolakokille, että tuossa ravintolassa on paikka auki, hae sitä.

Työttömänä olemisen Pekkanen kokee stressaavana muun muassa siksi, että työtä ja vapaa-aikaa ei ole erikseen, on vain aikaa, joka pitäisi käyttää järkevästi. Nyt päivät kuluvat työnhaussa, salilla ja lenkillä, valokuvia ottaessa ja ystäviä tavatessa. Taloudenpidon kanssa pitää olla tarkkana: koska edellinen työsuhde oli osa-aikainen, ansiosidonnainen päiväraha ei ole suuri.

– Ja ennen kaikkea tämä työttömänä oleminen on tylsää! Haluan tehdä asioita.

Jos töitä ei ala löytyä, Pekkanen saattaa laajentaa työnhakua ulkomaille. Hän on opiskellut muun muassa kansainvälistä liiketoimintaa Alankomaissa ja tehnyt puoli vuotta täydentäviä opintoja Etelä-Koreassa.

– Minusta saisi monipuolisen ja joustavan työntekijän, joka pystyy yhdistämään analyyttisyyden ja luovuuden. Työmoraalini on kova. Sitten kun tehdään töitä, niin tehdään, eikä himmailla.

Ekonomista tuli Suomessa keittiöapulainen

Ei ihan normaalisti työelämässä, ei ihan työelämän ulkopuolellakaan. Koivukylässä asuva Samadi Abdul, 60, on arkipäivisin Korson Työttömien toimintakeskus Nousussa. Hän pääsi paikkaan keittiöapulaiseksi pitkäaikaistyöttömille tarkoitetun palkkatuen avulla.

– Aloitin täällä maaliskuussa ja sopimus on vuodeksi. Mitä sitten tapahtuu, en vielä tiedä.

Tehtäviin kuuluu muun muassa asiakaspalvelua kahvilassa. Siinä Abdul tuntuu olevan elementissään.

– Minä pidän työelämästä! Hyvä palvelu on minulle tärkeää. Ajattelen niin, että jokainen asiakas on minun omaa perhettäni, heitä pitää kohdella hyvin.

Abdul on ollut jo pitkään Suomen kansalainen, mutta on alun perin kotoisin Afganistanista. Koulutukseltaan hän on ekonomi. Abdul työskenteli Kabulin lentokentällä ja valtiovarainministeriössä, minkä jälkeen hän siirtyi ulkoministeriön palvelukseen ja töihin Afganistanin suurlähetystöön Moskovaan.

– Puhun siis vähän venäjää, mutta paljon on unohtunut. Puhun myös englantia, paštua ja daria, Abdul kertoo suomeksi.

Kun Afganistanissa tapahtui islamilainen vallankaappaus, Abdul päätti, ettei perheen ole enää turvallista palata takaisin. Abdul, hänen silloinen vaimonsa ja kolme lasta muuttivat suoraan Moskovasta Suomeen. Täällä perheeseen syntyi vielä kaksi lasta lisää.

Suomessa Samadi Abdul on ollut keittiöapulaisena ja työskennellyt kahvilassa muun muassa Kirkon kulmassa Korsossa ja palvelukeskus Foibessa. Työnhaussa hän on keskittynyt ravintola- ja kahvilatöihin, sillä hän uskoo, ettei hänen tutkinnollaan täällä töitä kuitenkaan irtoaisi.

– Minähän olen jo vanha mies. Maailma on muuttunut. Eihän silloin kun minä opiskelin yliopistossa, ollut vielä edes tietokoneita, Abdul perustelee.

Samadi Abdul on ollut pitkiä aikoja vailla töitä. Nyt hän työskentelee toimintakeskus Nousussa palkkatuella.

Ei vielä eläkkeelle

Abdul ei ole kokenut varsinaista syrjintää työnhaussa, mutta tietää, ettei maahanmuuttajien ole helppo saada töitä.

– Onhan se vaikeaa. Täällä on niin erilainen kulttuuri, kieli ja uskonto. Asia on kuitenkin muuttumassa. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on ihan erilaiset mahdollisuudet. Heillä on hyvä koulutus ja kielitaito.

Abdulille on ollut tärkeää pysyä aktiivisena silloinkin, kun töitä ei ole ollut. Kristityksi kääntyneelle Abdulille on tuonut lohtua ja voimaa usko Jumalaan ja siihen, että asiat menevät kuten on tarkoitettu. Vapaa-ajallaan hän lukee Raamattua, käy vesijumpassa ja harrastaa musiikkia. Hän toivoo, että hänelle olisi vielä käyttöä tässä yhteiskunnassa.

– Minä olen koko ajan valmis töihin, niin kauan kun olen terve. En halua vielä eläkkeelle.

– Olen mielestäni hyvä työntekijä. Olen aina ajoissa ja pidän ihmisistä.

Työttömiä ei palvella samalla kaavalla

Uudellamaalla oli heinäkuussa 106 152 työtöntä työnhakijaa, joista pitkäaikaistyöttömiä oli yli 40 000. Joukkoon mahtuu monenlaista: duunareita ja tohtoreita, nuoria, lähellä eläkeikää olevia, maahanmuuttajia. He tarvitsevat hyvin erityyppistä tukea työllistymisessä.

– Joitakin maahanmuuttajia kuten turvapaikanhakijoita lukuun ottamatta työnhaku käynnistyy aina samalla tavalla. Asiakas ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, yleensä netissä, kertoo Uudenmaan TE-toimiston palveluesimies Marjo Niskanen.

Sen jälkeen TE-toimistosta pyritään olemaan asiakkaaseen yhteydessä mahdollisimman pian, kartoittamaan tilanne ja mahdolliset koulutustarpeet.

Työnhakijat kutsutaan myös palveluinfoon. Alkuvaiheessa varmistetaan lisäksi, että työnhakija saa työttömyysturvan.

Työnhaun käynnistyessä työnhakijat jaotellaan kolmelle eri palvelulinjalle: työnvälitys- ja yrityspalveluihin, osaamisen kehittämispalveluihin ja tuetun työllistämisen palveluihin.

Se määrittää, kuinka paljon työnhakija on TE-toimiston kanssa tekemisissä. Työnvälitys- ja yrityspalveluiden asiakkaiden odotetaan työllistyvän melko mutkattomasti ja itsenäisesti, muut tarvitsevat enemmän tukea ja kenties koulutusta.

Jos työttömyysjakso pitkittyy, TE-toimistossa voidaan ottaa puheeksi myös alanvaihto. Ihan heti tekniikan tohtorille ei kuitenkaan lähihoitajakoulutusta markkinoida, vaikka alalla olisikin enemmän työpaikkoja.

– Me voimme ottaa asian keskusteluun, mutta hyvin usein se menee niin päin, että asiakas ottaa alanvaihdon puheeksi. Ei me voida sanoa, että nyt annat periksi ja menet tuonne töihin, mutta voimme kysyä, että voisiko tuo olla yksi vaihtoehto ja antaa lisätietoa aloista. Siinä pitää olla hyvin diplomaattinen, Marjo Niskanen kertoo.

Hallitus julkisti syyskuun alussa omat ehdotuksensa työllisyyden lisäämiseksi. Ensi vuonna työttömät työnhakijat olisi tarkoitus kutsua haastatteluun kolmen kuukauden välein ja seurata heidän työnhakunsa edistymistä tarkemmin. Marjo Niskasen mukaan asiaan liittyy vielä sen verran käytännön kysymyksiä, ettei hän osaa arvioida mallin toimivuutta.

– Sen voin kuitenkin kuvitella, että vahva panostus työnhaun alkuun kannattaa. Jos alkuvaiheeseen on saanut tukea, työllistyminen onnistuu yleensä nopeammin.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: