Työttömiin kohdistuvat asenteet ja yhteiskunnan järjestelmät kaipaavat päivitystä.
Työttömän leimaaminen epäonnistuneeksi on vastuutonta, sanoo rekrytoinnin ammattilainen – Neljä armollista väitettä työttömyydestä
Käsityksemme työttömistä ja työttömyydestä ovat vanhentuneita ja jopa julmia. Armollisempaa asennetta ehdottaa suorahakukonsultti Tomi Pyyhtiä, joka on ollut mukana noin 500 ihmisen palkkaamisessa.
Useimmiten työttömäksi päätyminen ei ole ihmisen itsensä vika.
– Työelämä on nykyään todella pirstaleista, eikä ”aukosta cv:ssä” pitäisi ajatella, että se on jotakin kummallista tai huonoa. Huippuosaajalla voi olla sellaista taustaa, että työpaikka on muutosneuvotteluiden tai konkurssin myötä lähtenyt alta useammankin kerran perättäin ja väliin tulee työttömyysjaksoja. Suurimman osan kohdalla ei ole ihmisten itsensä vika, että he ovat päätyneet työttömiksi, ja siksi on hölmöä ryhmitellä heitä sen mukaan. Jos työttömyyden perusteella lokeroidaan ihmisiä pois, voidaan rekrytoinnissa tehdä isoja virheitä ja menettää tosi kokenut ja motivoitunut ihminen.
– Työurat eivät ole enää sitä, että menet korkeakouluun, valmistut, pääset heti töihin, jossa olet 40 vuotta, ja sitten kultainen kello käteen ja eläkkeelle! Tällainen on nykyään poikkeus. Normaalimpaa on se, että valmistut, et löydä töitä, saat pätkäduunia, vaihdat paikkaa, saat jonkun vanhempainvapaan sijaisuuden, löydät vakipaikan, sitten olet vuoden tai kaksi työttömänä, haet uudelleen töitä tai perustat ehkä yrityksen.
Ammatti, älykkyys ja kova osaaminen eivät häviä työttömyyden myötä.
– Tässä ajassa kuka tahansa voi joutua työttömäksi. Eivätkä ihmisen ammatti, älykkyys ja osaaminen häviä mihinkään työttömyyden myötä. Työttömän palkkaamisessa on rekrytoijan vinkkelistä jopa se etu, että nämä kovat osaajat pystyvät usein aloittamaan työt hyvinkin nopeasti. Ja monesti he ovat valmiita tulemaan vähän matalammalla palkkatasolla tehtävään.
– Joskus työttömäksi jättäytyminen on myös ihmisen aktiivinen teko. Mielestäni on tärkeää, että ihmiset uskaltavat olla rohkeita ja lähtevät työpaikasta, jossa heitä ei huomata tai arvosteta ja palkkakehitys junnaa tai työpaikassa on jopa myrkyllinen ilmapiiri. Tällöin on jo ihan terveyden kannalta fiksu päätös lähteä sellaisesta työpaikasta pois.
– Työttömyydessä ei ole mitään hävettävää. Työttömyyden piilottelun sijaan kannustan ihmisiä verkostoitumaan aktiivisesti ja kertomaan, mitä he etsivät. Monelle tämä myös kirkastuu työttömyysjaksolla.
Työttömyyteen liittyvä stigma ei pidä paikkaansa, ja jokaista tarvitaan sen purkamiseen.
– Työttömyys koetaan yhä jollain tavalla stigmaksi, ja tämän pitää muuttua. Meillä on nyt noin 300 000 työtöntä, ja jos he eivät kelpaa töihin siksi, että ovat olleet työttöminä ja ovat siksi jotenkin huonoja, eihän tämä yhteiskunta kestä sitä. Meidän kaikkien pitää puhua ja tehdä tälle asialle enemmän, jotta asenteet muuttuisivat.
– Erityisesti isojen yrityksien toimitusjohtajien, HR-henkilöiden ja poliittisten johtajien pitäisi näyttää tässä mallia. Kun on paljon valtaa, on myös paljon vastuuta. Moni pitää yhä yllä sitä stigmaa, että työtön olisi jotenkin epäonnistunut, mutta kun se ei pidä paikkaansa.
– Maailmantilanne on epävakaa – kuten olemme tässä koronan ja sotien myötä nähneet – ja ulkoiset uhat vaikuttavat ihmisten työuriin. Työttömän palkkaaminen ei ole riski sen enempää kuin suoraan töistä toiseen palkattavan. Uudellamaalla on tällä hetkellä paljon työttömiä ja korkeakoulutettujen työttömyyskin on pahinta pitkään aikaan, mutta eihän se tarkoita, että nämä ihmiset eivät osaa tai olisivat jotenkin epäonnistuneita. Moni myös päivittää osaamistaan työttömyysjakson aikana.
Moni työttömäksi jäänyt on aktiivinen, motivoitunut ja positiivinen, mutta yhteiskunnan järjestelmät ovat passivoivia, kankeita ja negatiivisia.
– Oman kokemukseni mukaan moni työttömäksi jäänyt on psykologisessa merkityksessä nälkäinen ja silloin hän on aktiivinen, positiivinen ja motivoinut. Haluan tässä yhteydessä todeta, että kyllä meillä on paljon passivoitumista ihan työelämässäkin: ihmiset vain näyttelevät töissä olemista ja kliksuttelevat iltapäivälehtien juttuja.
– Iso asia on, että yhteiskunnan järjestelmät ovat passiivisia, vanhanaikaisia, kankeita ja jopa negatiivisia. Työttömän pitäisi pystyä helposti toteuttamaan erilaisia kokeiluja kuten vaikkapa osa-aikaista yrittäjyyttä ilman, että heti menettää työttömyyskorvauksen. Nykyinen järjestelmämme ei tue ketteryyttä työelämässä.
– Toki työttömyyden kesto vaikuttaa asiaan. Jos työttömyys vain jatkuu ja jatkuu, niin kyllä se voi lannistaakin ihmistä. Juuri siksi meidän pitää yhteiskuntana pystyä ottamaan kiinni tästä, sillä kokemukseni mukaan pääsääntöisesti työttömät haluavat töihin, he haluavat olla hyödyksi ja kokea arvostusta työssään.
”Työttömyydessä ei ole mitään hävettävää, ja piilottelun sijasta kannustan ihmisiä verkostoitumaan ja kertomaan mitä etsivät”, suorahakukonsultti Tomi Pyyhtiä sanoo. Kuva: Veikko Somerpuro.
Seurakuntien ryhmiä työttömille
Syksyn 2025 Tsemppi-valmennukset työelämän ulkopuolella oleville 25–55-vuotiaille helsinkiläisille tiistaisin ja keskiviikkoisin. Tsemppi-valmennus koostuu yksilö- ja ryhmätapaamisista. Teemoja käsitellään yksin ja yhdessä, keskustellen ja käytännön harjoituksia tehden. Ryhmään osallistuminen edellyttää sitoutumista ja valmiutta työstää omia tavoitteita.
Tiistain Tsemppi-ryhmä kokoontuu 30.9.–18.11. klo 9–12.30 Hermannin Diakoniatalon Varustamolla (Hämeentie 73) ja Varustamon muuton jälkeen Paavalinkirkolla (Sammatintie 5). Kysy lisää ja ilmoittaudu: Johanna Lehmusmies, johanna.lehmusmies@evl.fi, 09 2340 2569, 050 337 3503 ja Nina Liikala, nina.liikala@evl.fi, p. 09 2340 5455, 050 322 8613.
Keskiviikon Tsemppi-ryhmä kokoontuu 1.10.–19.11. klo 13–16 Malmin Varustamolla, Pekanraitti 16. Kysy lisää ja ilmoittaudu: Mare Kinanen, mare.kinanen@evl.fi, p. 050 343 9096.
SYKÄYS-ryhmä työttömille, urajumissa painiskeleville ja loppuvaiheen opiskelijoille alkaen 1.10. Seitsemän kertaa kokoontuvaa ryhmää ohjaavat valmentaja ja työnohjaaja Pia Pihlaja ja LinkedIn-kouluttaja Pinja Palmunen. Ryhmä kokoontuu Hyvän toivon kappelilla Jätkäsaaressa. Ilmoittautuminen sähköpostitse niina.marjanen@evl.fi tai puhelimitse 040 660 3759.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Työttömyys sattuu -tietokirjassa työttömät kertovat arjestaan – kelpaamattomuuden tunne ja huoli toimeentulosta nousevat pintaan
Hyvä elämäTyöttömien suomalaisten kertomukset Sari Näreen ja Lena Näreen tietokirjassa ovat riipaisevia.
