Suomalaisessa perustulokeskustelussa on tavoiteltu mallia, jossa mahdollisimman moni olisi mukana työelämässä ja kansalaisyhteiskunnan verkostoissa.
Suomessa perustulo kytketään työttömien kannustamiseen, muualla pienituloisten oikeuksiin ja valinnanvapauteen
Sekä perustuloa vastustavat että kannattavat poliitikot perustelevat näkemystään työn arvolla. Kun automaatio ja välttämätön ekologinen siirtymä mullistavat työmarkkinoita, tarvitsemme tutkija Johanna Perkiön mukaan nykyistä rohkeampia visioita.
Ajatus jokaiselle kansalaiselle maksettavasta perustulosta sai alkunsa yhteiskunnan murroksessa, jossa moni menetti toimeentulonsa. Yhteiskuntatieteilijä Johanna Perkiön mukaan sellaista murrosta eletään myös nyt, kun digitalisaatio ja välttämätön ekologinen siirtymä mullistavat työmarkkinoita.
Yhteiskunnalliset ajattelijat ja uudistajat esittivät perustulon kaltaisia ideoita länsimaissa jo 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla. Lähtökohdan uusille ajatuksille tarjosi tuolloin toteutettu maan yksityistäminen.
Perustulon puolestapuhujat näkivät, että kaikki ihmiset syntyvät tasavertaisina. Siksi jokaisella tulisi olla mahdollisuus toimeentuloon myös tilanteessa, jossa aikaisemmin yhteiskäytössä ollut maa yksityistettiin. Varhaisissa ehdotuksissa perustulo rahoitettaisiin maan ja kiinteistöjen omistajilta perittävillä maksuilla.
– Ajatuksena oli se, että jotkut resurssit ovat ihmiskunnan yhteisiä, ja siksi kaikille kuului oikeus ja mahdollisuus niiden hyödyntämiseen. Tällaisia yhteisresursseja voivat olla paitsi maa ja ekosysteemin tarjoamat luonnonvarat, myös tiede ja muu kulttuuriperintö sekä infrastruktuuri. Luonto ja menneet sukupolvet ovat tuottaneet nämä asiat, mutta jotkut hyötyvät niistä enemmän kuin toiset, Perkiö sanoo.
Perustulon ajateltiin mahdollistavan sen, että luontoa vahingoittavaa tuotantoa ei olisi pakko kasvattaa työpaikkojen säilyttämiseksi.
Perkiö selvitti viime keväänä tarkastetussa väitöstutkimuksessaan sitä, minkälaisena politiikkaideana suomalaiset puolueet ovat käsittäneet perustulon. Tutkimuksen mukaan perustulon merkitys on ymmärretty eri aikoina eri tavoin.
Vuosien varrella kehitettyjä perustulomalleja yhdistää Perkiön mukaan ajatus universaalista tulosta, jonka saa jokainen tietyn poliittisen yhteisön jäsen. Tällainen yhteisö on tavallisimmin valtio tai kunta, mutta joissakin malleissa perustulo nähdään ylikansallisena järjestelynä.
– Perustulo on vastikkeeton ja myös henkilökohtainen, eli se maksetaan aina yksilölle, ei perheelle tai muulle yhteisölle. Yhteistä eri malleille on myös se, että hyvässä taloudellisessa asemassa olevat osallistuvat perustulon rahoitukseen muita enemmän eli maksavat oman perustulonsa veroina.
Ulospääsy alistavista suhteista
Varhaista perustulokeskustelua leimasi Johanna Perkiön tutkimuksen mukaan yhteiskuntasuhteita perinpohjaisesti uudistamaan pyrkivä visiointi ja samalla erilaisten ehdotusten kirjo. 1970- ja 80-luvuilla uusia ideoita kuten perustoimeentuloa ja Pohjoismaissa ehdotettua kansalaispalkkaa perusteltiin usein sosiaalisilla oikeuksilla.
– Lähtökohtana oli yksilönvapauden puolustaminen taloudellisen eriarvoisuuden oloissa. Tutkijat ja akateemikot näkivät, että moni joutui valitsemaan itselleen haitallisen työn tai avioliiton välttyäkseen köyhyydeltä. Perustulo tarjoaisi ulospääsyn tällaisista alistavista suhteista, Perkiö sanoo.
Suomalainen perustulokeskustelu on kiinnittynyt vallitseviin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin olosuhteisiin.
1980-luvulla perustulosta toivottiin myös ratkaisua edessä häämöttävään työyhteiskunnan kriisiin. Perustulon toivottiin korvaavan katoavat palkkatulot, kun automaatio vähentäisi radikaalisti ihmisten tekemän työn tarvetta. Uudenlainen hyvinvointimalli olisi visionäärien mukaan avuksi myös siirtymässä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan.
– Perustulon ajateltiin mahdollistavan sen, että luontoa vahingoittavaa tuotantoa ei olisi pakko kasvattaa työpaikkojen säilyttämiseksi. Palkkatyön rinnalle voisi kasvaa muunlaisia tapoja osallistua yhteiskuntaan, kuten hoivaa, vapaaehtoistyötä, taidetta ja muuta yleishyödyllistä ja luovaa toimintaa, Perkiö sanoo.
Johanna Perkiön mukaan kannustusajattelun voimakas korostaminen on ollut suomalaisen perustulokeskustelun erityispiirre.
Lama muutti poliittisen ilmapiirin
Suomalaista keskustelua on Johanna Perkiön mukaan sävyttänyt poliittisten puolueiden moniin muihin maihin verrattuna poikkeuksellisen suuri kiinnostus perustuloa kohtaan. Monessa puolueessa on ajateltu, että perustulo yksinkertaistaisi monimutkaista hyvinvointivaltiota samalla kun se takaisi jokaiselle kansalaiselle vähimmäisturvan.
– Suomalainen perustulokeskustelu on kiinnittynyt vallitseviin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin olosuhteisiin. Muualla maailmassa perustulokeskustelu on usein voimakkaammin haastanut ja kyseenalaistanut vallitsevan sosiaalipolitiikan lähtökohtia, Perkiö sanoo.
1990-luvun alun syvä lama muodosti Perkiön mukaan taitekohdan, jonka jälkeen poliittinen ilmapiiri Suomessa muuttui. Hyvinvointivaltion rakentamisesta siirryttiin supistamisen aikakauteen. Työvoimapolitiikan vallitsevaksi näkökulmaksi nousi ajatus, jonka mukaan kaikki mahdollinen työvoima pitää saada käyttöön oikeanlaisten kannustimien avulla. Siitä lähtien pyrkimys työttömien aktivointiin on hallinnut myös perustulosta käytävää keskustelua.
Voidaan ajatella, että perustulokokeilu kumosi vastustajien väitteen työmoraalin rapautumisesta ja kansan laiskistumisesta.
Perustuloa kannattavat poliitikot toivoivat sen purkavan vanhojen sosiaaliturvan rakenteiden aiheuttamia työnteon esteitä. Näin ihmiset löytäisivät oman paikkansa yhteiskunnassa ilman sanktioita, pakottamista ja nykyiseen sosiaaliturvaan kuuluvaa raskasta byrokratiaa. Perustulon on myös ajateltu mahdollistavan vapaaehtoistyön ja osa-aikaisen työn yhdistämistä nykyistä sosiaaliturvaa paremmin.
– Perustulon on ajateltu tarjoavan kohtuullisen vaatimattoman vähimmäisturvan, jota ihmiset voisivat täydentää pienyrittämisestä tai matalapalkkaisesta ja silpputyöstä saatavilla ansiotuloilla. Samalla työmarkkinoiden sääntelyä voitaisiin vähentää. Tällaisia ajatuksia on esitetty vihreiden lisäksi erityisesti keskustan, liberaalien ja nuorsuomalaisen puolueen piirissä. Vasemmistoliitto on yleensä kannattanut korkeampaa perustuloa ja työntekijöiden oikeuksien vahvistamista, Perkiö sanoo.
Sosialidemokraatit eivät ole ottaneet kantaa perustuloon yksittäisiä puheenvuoroja lukuun ottamatta. Puolueen näkemys sosiaaliturvasta nojaa Perkiön mukaan täystyöllisyyden tavoitteluun. SDP:n nykyinen linjaus viimesijaisesta yleisturvasta tulee kuitenkin lähelle perustuloa.
Tekeekö perustulo ihmisestä laiskan vai ahkeran?
Kannustusajattelun voimakas korostaminen on Johanna Perkiön mukaan suomalaisen perustulokeskustelun erityispiirre. Muissa länsimaissa perustulokeskustelu on korostanut pienituloisten toimeentuloa ja autonomiaa sekä sitä, että kaikille kuuluva universaali perustulo ei leimaa ihmisiä.
– Samat näkökulmat ovat olleet esillä myös suomalaisessa keskustelussa, mutta usein ne on ymmärretty kannustuspolitiikan lähtökohdista, Perkiö sanoo.
Perkiö lisää, että Suomessa sekä perustulon vastustajat että kannattajat ovat perustelleet omaa kantaansa vetoamalla työn arvoon.
– Vastustajat vetoavat usein moraaliseen argumenttiin, jonka mukaan perustulo laiskistaisi ihmiset ja valtio menisi konkurssiin, kun kansalaiset jäisivät oleskelemaan laakereillaan. Puolustajat ovat pyrkineet vastaamaan kritiikkiin sanomalla, että perustulo päinvastoin parantaisi työllisyyttä ja olisi valtiontaloudelle hyödyllistä.
Pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella toteutettiin kansainvälistä huomiota saanut kaksivuotinen perustulokokeilu. Vuosina 2017–2018 kahdelletuhannelle iältään 25–58-vuotiaalle työttömälle maksettiin nykyistä peruspäivärahaa vastaava 560 euron perustulo ilman ehtoja tai tarveharkintaa.
Nuoret, itsensä työllistäjät ja pienyrittäjät ovat keskeisiä ryhmiä, joiden tulisi olla mukana perustulokokeilussa.
Perkiön mukaan rajatulle kohderyhmälle tehdyn lyhyen kokeilun perusteella ei kannata tehdä kovin rohkeita johtopäätöksiä perustulon toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Kokeilua varten tehdyt selvitykset kumosivat kuitenkin väitteen perustulon taloudellisesta epärealistisuudesta. Perustulo voitaisiin toteuttaa nykyisen työttömyysturvan suuruisena, jolloin se ei juurikaan muuttaisi yhteiskunnan tulonjakoa.
– Voidaan myös ajatella, että kokeilu kumosi myös perustulon vastustajien väitteen työmoraalin rapautumisesta ja kansan laiskistumisesta, Perkiö sanoo.
Toisaalta myöskään kannattajien lupaukset työllisyyden parantumisesta eivät toteutuneet. Perustulokokeilu ei juurikaan vaikuttanut työllisyyteen, vaikka osa työttömistä aloittikin yritystoimintaa perustulon turvin ja perustuloa saaneiden työllisyys parani hieman vertailuryhmää enemmän. Perkiö pitää todennäköisenä, että monella Kelan työttömyysetuuksien saajalla työllistymättömyyden syyt ovat muualla kuin taloudellisissa kannusteissa.
– Perustulo yksinään ei paranna työllisyyttä, vaan siihen tarvitaan myös työn kysyntää.
Perustulon visionäärit hahmottelivat 1980-luvulla ekologisesti tasapainoista yhteiskuntaa, jossa automaatio on korvannut osan ihmisten tekemästä työstä.
Viipymätöntä turvaa yllättäviin kriiseihin
Perustulokokeilun vähäiset työllisyysvaikutukset saivat osakseen laajaa huomiota. Perustulon hyvinvointivaikutukset sen sijaan sivuutettiin monissa kokeilun tuloksista kertovissa uutisissa.
Kokeiluun osallistuneet työttömät kokivat hyvinvointinsa, terveytensä ja taloudellisen tilanteensa aiempaa paremmaksi. Myös heidän luottamuksensa omaan selviytymiseen ja yhteiskunnan instituutioihin koheni.
– Perustulo lisäsi ihmisten autonomian kokemusta sekä tunnetta omasta elämänhallinnasta, mutta julkisuudessa hyvinvointivaikutuksilla ei näyttänyt olevan merkitystä, Perkiö sanoo.
Työttömiin rajoittunut kokeilu ei Perkiön mukaan paljastanut sitä, miten perustulo toimisi koko väestön kohdalla. Kokeilun suunnitteluun osallistunut tutkijaryhmä esitti kokeilun laajentamista eri väestöryhmiin sekä testin alueellista kohdentamista eri kokoisiin kuntiin.
– Erityisesti nuoret, itsensä työllistäjät ja pienyrittäjät olisivat tutkijoiden mukaan keskeisiä kohderyhmiä, joiden tulisi olla mukana perustulokokeilussa, Perkiö sanoo.
Suomalainen perustulokeskustelu on Perkiön mukaan noudattanut aaltoliikettä, jossa aktiivinen mielipiteenvaihto ja hiljaiset kaudet ovat vuorotelleet. Tällä hetkellä eletään hiljaista vaihetta, mutta perustuloon liittyvää akateemista tutkimusta tehdään enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Jotkut ihmiset saavat digitalisaatiosta suuren taloudellisen hyödyn samalla kun toiset menettävät työnsä ja toimeentulonsa.
Koronapandemian alkaessa perustulokeskustelu nousi pintaan, kun rajoitukset iskivät monien palveluammattien itsensä työllistäjien ja pienyrittäjien toimeentuloon. Hallitus vastasi tilanteeseen nykyisen järjestelmän puitteissa laajentamalla työttömyysturvaa ja maksamalla yrityksille koronatukia.
Automaattisesti maksettava perustulo tarjoaisi Perkiön mukaan viipymätöntä taloudellista turvaa pandemian kaltaisissa kriiseissä, joissa suuri määrä ihmisiä menettää äkillisesti toimeentulonsa. Hän kiinnittää huomiota myös niihin ihmisiin, jotka eivät pysty täyttämään työelämän nykyisiä vaatimuksia.
– Perustulo antaisi heille mahdollisuuden olla osallisina yhteiskunnassa ja tulla toimeen palkkatyön ulkopuolella.
Tutkijan perustulomallissa on kolme osaa
Tällä hetkellä Johanna Perkiö työskentelee Tampereen yliopistolla Kohti kestävää hyvinvointivaltiota -tutkimushankkeen tutkijana. Perkiön mukaan moni haluaisi vauhdittaa ekologista siirtymää ympäristöveroilla, mutta ne olisivat saman suuruisia rikkaille ja köyhille. Tilannetta voisi Perkiön mukaan tasoittaa ympäristöveroista maksettavalla perustulolla tai sosiaalisella osingolla, kuten jo 80-luvun visionäärit ehdottivat.
Välttämättömän ekologisen siirtymän lisäksi myös yhteiskunnan digitalisaatio merkitsee isoa elinkeinorakenteiden muutosta, jossa vanhoja työpaikkoja häviää ja uusia syntyy. Perkiö vertaa digitalisaatiota maan yksityistämiseen, josta perustulokeskustelu alkoi reilut kaksisataa vuotta sitten.
– Jotkut ihmiset saavat digitalisaatiosta suuren taloudellisen hyödyn samalla kun toiset menettävät työnsä ja toimeentulonsa.
Jos Perkiö saisi päättää perustulon toteuttamisesta, hän valitsisi mallin, jossa tasoltaan maltillisen perustulon rinnalla olisi osallistumistulo, jonka saaminen edellyttäisi osallistumista johonkin yleishyödylliseen toimintaan.
– Osallistuminen olisi vapaaehtoista, mutta se tarjoaisi pelkkää perustuloa paremman toimeentulon, Perkiö visioi.
– Näiden rinnalla ihmisille voitaisiin maksaa sosiaalista osinkoa, joka rahoitettaisiin niukkojen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön sekä ympäristön saastuttamiseen perustuvilla veroilla. Tällaisen osingon voisi toteuttaa kansallisen sosiaaliturvan ulkopuolella, ja se voisi olla käytössä koko EU:n alueella.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leipäjonot muuttuivat väliaikaisesta hätäavusta ekologiseksi innovaatioksi – uusi tutkimus selvittää, miten niistä voitaisiin luopua
AjankohtaistaKoneen säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa selvitetään, millainen olisi yhteiskunta, jossa seurakuntien ja järjestöjen jakamaa ruoka-apua ei enää tarvita.
