Ukrainan sodan vuoksi matkoja ystävyysseurakuntiin Venäjälle ei nyt tehdä. Aikoinaan solmitut yhteydet ystävyysseurakuntiin ovat väljenneet tai katkenneet myös muista syistä: osa aktiiveista on jäänyt pois, eikä uusia ihmisiä ole tullut mukaan.
Ukrainan sota on vaikuttanut myös yhteydenpitoon ystävyysseurakuntien kanssa – suomalaisten tuki on ollut merkittävä monelle Inkerin kirkon seurakunnalle
Myös osalla pääkaupunkiseudun seurakunnista on ollut ystävyysseurakunta Venäjällä. Nyt yhteistyö on jäänyt tai sen kanssa ollaan odottavalla kannalla.
Ukrainan sota heijastuu myös suomalaisten seurakuntien ja näiden venäläisten, Inkerin kirkkoon kuuluvien ystävyysseurakuntien välisiin suhteisiin. Yhteydenpito on hiipunut, eikä ystävyysseurakuntamatkoja tällä hetkellä pystytä tekemään. Jotkut seurakunnat avustavat yhä ystävyysseurakuntiaan taloudellisesti, jotkut eivät.
Sodan, talouspakotteiden ja itärajan sulkeutumisen lisäksi suomalaisten seurakuntien ja Inkerin kirkon seurakuntien välisiin suhteisiin ovat vaikuttaneet myös muut tekijät. Suhteita Inkerin kirkon seurakuntiin solmittiin erityisesti 1990-luvulla, mutta sen jälkeen monet aktiivit ovat jääneet pois toiminnasta, eläköityneet tai kuolleet.
Ensin matkat sinne esti korona ja sitten tuli tämä niin sanottu erikoisoperaatio.
– Karjala-piiriä vetävä pappi Pekka Palosaari
Yhteydenpidon ja yhteistyön hiipumiseen vaikuttaa myös se, että yhä harvempi Venäjän puolella asuva puhuu suomea ja osa inkeriläisistä on vuosikymmenien aikana muuttanut Suomeen. Myös koronapandemia vaikutti toiminnan hiipumiseen.
Inkerin kirkko on Venäjällä toimiva, luterilainen vähemmistökirkko. Sen juuret ulottuvat 1600-luvulle, jolloin suomalaisia muutti Inkerinmaalle.
Länsihelsinkiläiset seurakunnat tukevat Sortavalaa
Helsinkiläisillä Malmin, Roihuvuoren ja Mikaelin seurakunnilla on ollut yhteinen ystävyysseurakunta, Pietarin läheisyydessä sijaitseva Tyrö. Aiemmin ystävyysseurakuntaa tuettiin taloudellisesti ja sinne tehtiin jopa useita matkoja vuodessa.
– Tällä hetkellä emme tue Tyrön seurakuntaa taloudellisesti. Emme ole keränneet edes kolehteja sinne, Malmin seurakunnan pappi Esa Järvinen kertoo.
Taloudellinen tuki oli suoraa budjettiapua, jolla Tyrön seurakunta pystyi maksamaan sähkölaskunsa. Tämän lisäksi Tyröön kerättiin joskus kolehti.
Vuosaaren seurakunnilla on ollut yhteys Sodderin seurakuntaan, mutta käytännössä yhteydenpito on sittemmin jäänyt. Munkkiniemi on yhä Sodderin ystävyysseurakunta.
Haagan rovastikunnalla eli Haagan, Kannelmäen, Pitäjänmäen ja Munkkiniemen seurakunnilla on yhteinen ystävyysseurakunta Sortavala. Pitäjänmäen seurakunnan kirkkoherran Maika Vuoren mukaan nämä seurakunnat tukevat Sortavalan seurakuntaa yhteensä 2 000 eurolla vuodessa.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan kirkkohallituksessa laadittiin suositukset siihen, kuinka Inkerin kirkon ystävyysseurakuntien kanssa toimitaan.
Vantaalaiset ovat tukeneet myös vanhainkotia
Vantaalaisella Hakunilan seurakunnalla on Inkerin kirkon ystävyysseurakuntanaan Velmea ja Vantaankoskella Skuoritsa. Vantaankosken seurakunnan tuella ja muutamien aktiivisten ihmisten ansiosta Skuoritsaan perustettiin 1990-luvulla myös vanhainkoti Mariakoti, jonka taustayhteisönä on Skuoritsan seurakunta. Vantaalainen Mariakodin ystävät ry on tukenut vanhainkodin toimintaa.
– Tähän asti sinne on lähetetty noin 6 000 euroa vuodessa. Käytännössä rahat ovat menneet ihan Mariakodin ylläpitoon, hoitajien palkkoihin, kertoo yhdistyksessä mukana oleva Vantaankosken seurakunnan eläkkeellä oleva pappi Ulla Pohjolan-Pirhonen.
Varoja Mariakodin tukemiseen on saatu kolehdista ja myyjäisistä. Nyt yhdistys on kuitenkin saman ongelman edessä kuin suhteet ystävyysseurakuntiin ylipäätään: toiminta on hiipunut.
Yhteyttä ei ole purettu, mutta raha ei liiku
Espoon seurakunnilla on yhteisinä ystävyyskohteina Pyhän Nikolauksen kirkko Hatsinassa ja Pyhän Marian kirkko Pietarissa. Käytännössä yhteydet ystävyysseurakuntiin ovat kuitenkin hiljenneet eikä taloudellista tukeakaan enää makseta.
– Yhteyttä ei ole purettu, mutta raha ei ole liikkunut enää moneen vuoteen. Toisaalta hakemuksiakaan ei ole enää vuosiin tullut, Espoon seurakuntien monikulttuurisuustyön asiantuntija Matti Peiponen kertoo.
Leppävaaran seurakunnassa kokoontuu yhä Karjala-piiri, jota vetää seurakunnan entinen pappi, Venäjällä paljon työskennellyt Pekka Palosaari. Yhteyttä on pidetty Sodderin seurakuntaan ja seurakuntalaisten lahjoittamilla summilla on tuettu esimerkiksi pyhäkoulutoimintaa. Viime vuosina on ollut hiljaisempaa.
– Ensin matkat sinne esti korona ja sitten tuli tämä niin sanottu erikoisoperaatio. Viimeksi olen käynyt Venäjällä tammikuussa 2023, Palosaari kertoo.
– Karjala-piiri kokoontui alkuun Perkkaan kappelissa, mutta sen palon jälkeen olemme kokoontuneet Karakappelissa. Viimeksi meitä oli siellä 12 henkilöä.
”Tässä on myös inhimillinen näkökulma”
Venäjän hyökättyä Ukrainaan kirkkohallituksessa laadittiin piispojen toimeksiannosta suositukset siihen, kuinka Inkerin kirkon ystävyysseurakuntien kanssa toimitaan. Piispat tarkistivat suositukset ja jakoivat ne edelleen tuomiokapitulien kautta seurakunnille.
Linja on ollut se, että ystävyysseurakuntiin voi pitää yhteyttä ja taloudellista tukea voi antaa. Taloudellinen tuki on muodostunut esimerkiksi kolehdeista, ja kolehtikohteista päätetään sekä kirkkohallituksessa että seurakunnissa.
Läsnäolomme ja länsimaisen identiteetin tuntemus Inkerin kirkossa olisi tärkeä säilyttää.
– kirkkohallituksen asiantuntija Ari Ojell
Kirkkohallituksen laatimissa vuoden 2024 kolehtisuosituksissa Inkerin kirkon kriisityö on yksi niistä kohteista, joihin seurakunnat voivat halutessaan kerätä rahaa.
– Summat, joita ystävyysseurakunnille on annettu, ovat verrattain pieniä, mutta niillä on ollut iso merkitys pienten seurakuntien toiminnalle. Sitä on pidetty tärkeänä, että ruohonjuuritason yhteydet Inkerin kirkkoon säilyvät. Taloudellinen tuki ei ole ollut talouspakotteiden alaista ja sen maksaminen on ollut mahdollista tähän päivään asti, asiantuntija Ari Ojell kirkkohallituksen ulkoasiain osastolta kertoo.
Kaikenlainen yhteistyö venäläisten kanssa herättää tällä hetkellä paljon kysymyksiä ja tunteita. Ojell toteaa, että asia ei ole ihan yksioikoinen.
– Tässä on myös inhimillinen, kristillinen näkökulma. Sota, jonka Venäjä aloitti, on luonut paljon hätää kaikkialla, myös Venäjällä, ja venäläisten näkeminen yhtenä massana istuu huonosti kristilliseen lähtökohtaan. Tämä on myös yksi syy sille, miksi näitä ystävyyssuhteita on pidetty arvokkaina.
– Kirkoillamme on erilaisia teologisia käsityksiä, mutta läsnäolomme ja länsimaisen identiteetin tuntemus Inkerin kirkossa olisi tärkeä säilyttää. Pieni vähemmistökirkko Venäjällä helposti kapseloituu. Näemme asiat usein ongelmien ja kriisien kautta, mutta kun siellä vierailee, näkee, kuinka pienillä resursseilla siellä toimitaan.
Sodan ja sukupolvien vaihtumisen lisäksi on vielä yksi tekijä, jolla on vaikutuksensa suomalaisten seurakuntien ja Inkerin kirkon seurakuntien välisiin suhteisiin: suomalaisten konservatiivisten teologien pappisvihkimykset Inkerin kirkossa, jonka kanssa Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yhteistyösopimus.
Vihkimykset ovat synnyttäneet keskustelua siitä, pitääkö näiden pappien edustamia lähetysjärjestöjä tukea tai pitääkö Inkerin kirkon kanssa tehdä yhteistyötä.
– Inkerin kirkon tukemisen motivaatiota ja mielekkyyttä kyseenalaistetaan jo seurakunnissa. Se on sinällään ymmärrettävää, ja kirkkojen väliset suhteet ovat yksi ylätaso tässä asiassa. Itse ajattelen niin, että kun prosessi suomalaisten lähetysjärjestöjen kanssa on saatu päätökseen, tarkistetaan myös kirkkojen välistä yhteistyösopimusta, Ari Ojell sanoo.
Tunnelma monessa seurakunnassa on nyt odottava: palaavatko suhteet ystävyysseurakuntiin enää ennalleen, milloin sota päättyy ja raja aukeaa.
Tuki kulkee yhdistyksen kautta – FSB seuraa ulkomaisen rahan liikkumista
Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon edustusto Suomessa ry:n toiminnanjohtaja Juha Saari sanoo olevansa positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin suhteet ystävyysseurakuntien välillä ovat säilyneet Ukrainan sodan syttymisen jälkeen.
– Yhteydenpito tapahtuu nyt puhelimitse ja varmaan sähköpostitsekin. On kuitenkin totta, että suhteet ovat perustuneet avainhenkilöiden kontakteihin, ja monet heistä ovat ikääntyneet ja papit vaihtuneet. Nämä asiat vaikuttavat.
Suomalaisten tuella on ollut suuri merkitys Inkerin kirkolle sekä henkisesti että taloudellisesti, Saari arvioi.
– Varsinkin Karjalassa ja Länsi-Inkerissä ja Inkerin ydinalueilla tuki on ollut merkittävä. Rahoja on käytetty diakoniaan, työntekijöiden palkkoihin ja myös joidenkin historiallisten rakennusten kunnostamiseen, jotta seurakunnilla on ollut paikka, jossa kokoontua.
Inkerin kirkolla ei ole pankkitiliä Suomessa, mutta Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon edustustolla on tili, kuten myös rahankeräyslupa.
– Jos suomalaiset seurakunnat myöntävät ystävyysseurakunnalle rahaa, yhdistys lähettää sen Inkerin kirkon keskustoimiston valuuttatilille euroissa. Valuutta myydään ja lähetetään paikallisseurakuntaan ruplina, Saari sanoo.
Saaren mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on ainakin kerran tiedustellut varojen alkuperää.
– Venäjän lainsäädäntö kiristyi jo vuonna 2016, paljon ennen sotaa. Silloin säädettiin antiterrorismilaki ja alettiin seurata, mitä rahaa tulee ulkomailta Venäjälle. Viranomaiset siis seuraavat, liittyykö tähän jotakin poliittista. Me olemme vastanneet, että lahjoittajat ovat ystäviämme ja tässä on takana 400-vuotinen historia. Kyseessä ei ole poliittinen toiminta.
Se, miten kirkoilla ylipäätään menee, vaikuttaa myös ystävyysseurakuntien väliseen yhteydenpitoon. Suomessa kirkon jäsenmäärä laskee, mutta Inkerin kirkon tilanteen Saari näkee valoisana.
– Inkerin kirkolla on draivi päällä, jäsenmäärä on kasvussa ja toiminta on aktivoitunut. Sota on tuonut ihmisiä kirkkoon ja sukupolvenvaihdos on käynnissä. Inkeriläisyys ei ole se juttu, vaan luterilainen kristillisyys.
– Rahaa tärkeämpää on se, että ihmiset seurakunnissa näiden hankalien poliittisten tilanteiden keskellä ymmärtävät, että heillä on ystäviä Suomessa, että he eivät ole yksin, Saari sanoo.
Suurimmalla osalla seurakunnista on ystävyysseurakunta
Noin kahdella kolmesta suomalaisesta seurakunnasta on ystävyysseurakunta. Ystävyysseurakuntatoiminta tarkoittaa kahden kirkon seurakuntien välistä yhteistyötä, johon molemmat ovat sitoutuneet. Myös hiippakunnilla voi olla ystävyyshiippakuntia.
Ystävyysseurakuntatyö voi olla esimerkiksi yhteistyötä diakonia-, lähetys-, musiikki- tai nuorisotyössä, vierailuja, taloudellista tai aineellista tukea tai leirejä.
Ystävyysseurakuntatoiminnan tarkoituksena on edistää kirkkojen, seurakuntien ja niiden jäsenten yhteyttä, palvelua, vuorovaikutusta sekä kasvamista kristillisessä uskossa.
Suomalaisilla seurakunnilla on ystävyysseurakuntia eri puolilla maailmaa, erityisesti Virossa, Venäjällä ja Unkarissa. Seurakunnat ovat yleensä luterilaisia, mutta mukana on myös anglikaanisia ja ortodoksisia seurakuntia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sadat vähemmistökirkkojen edustajat nousivat sotaa vastaan Venäjällä – ”He ottavat suuren henkilökohtaisen riskin”, sanoo tutkija Elina Kahla
AjankohtaistaKun Venäjän hallinto murskaa kansalaisyhteiskuntaa, kirkoissa pelätään vainojen paluuta. Merkkejä tästä näkyy jo. Uudet lait on suunniteltu ihmisten hiljentämiseksi.
