null Sadat vähemmistökirkkojen edustajat nousivat sotaa vastaan Venäjällä – ”He ottavat suuren henkilökohtaisen riskin”, sanoo tutkija Elina Kahla

Pietarissa järjestettiin sodanvastainen mielenosoitus 27. helmikuuta. Pienimmätkin mielenilmaukset tukahdutetaan nyt kovin ottein.

Pietarissa järjestettiin sodanvastainen mielenosoitus 27. helmikuuta. Pienimmätkin mielenilmaukset tukahdutetaan nyt kovin ottein.

Sadat vähemmistökirkkojen edustajat nousivat sotaa vastaan Venäjällä – ”He ottavat suuren henkilökohtaisen riskin”, sanoo tutkija Elina Kahla

Kun Venäjän hallinto murskaa kansalaisyhteiskuntaa, kirkoissa pelätään vainojen paluuta. Merkkejä tästä näkyy jo. Uudet lait on suunniteltu ihmisten hiljentämiseksi.

Samaan aikaan, kun Venäjän ortodoksisen kirkon johto jatkaa vankkumatonta tukeaan presidentti Vladimir Putinin aloittamalle sodalle, kirkon sisältä löytyy myös niitä, jotka vastustavat sotaa. Lisäksi erityisesti maan vähemmistökirkkojen edustajat ovat ottaneet rohkeasti ja itsensä vaaraan asettaen kantaa sotaa vastaan.

Ainakin 300 Venäjän evankelisten kirkkojen johtajaa otti jo maaliskuun alkupuolella kantaa sotaa vastaan julkaisemallaan avoimella kirjeellä, joka julkaistiin Evangelical Focus -järjestön nettisivulla. Myös eräs venäläinen kristillinen kustantamokin julkaisi kirjeen nettisivuillaan mutta poisti sen myöhemmin.

Allekirjoittajat, jotka kuuluvat lähinnä baptisti- ja helluntaiseurakuntiin, kutsuvat kirjeessä Venäjän hyökkäystä suorin sanoin ”täysimittaiseksi sodaksi”. Heidän mukaansa Venäjän pitää katua sotaa sekä Jumalan että Ukrainan kansan edessä. Allekirjoittajien mukaan sota tuhoaa paitsi Ukrainan myös Venäjän tulevaisuuden.

Tämän lisäksi 78 venäläistä evankelisiin kirkkoihin kuuluvaa kristittyä julkaisi 19.3. Facebookissa vetoomuksen sodan lopettamiseksi. Kannanotossa todetaan, että "Venäjän armeija suorittaa täysimittaisia sotilasoperaatioita toisessa maassa pudottamalla pommeja ja raketteja Ukrainan kaupunkeihin. Uskovaisina arvioimme, että kyseessä on vakava veljesmurhan synti. Meidän jokaisen on puhuttava asioista niiden oikeilla nimillä.”

Tästä vetoomuksesta kertoi ensin Seurakuntalainen.

Aleksanteri-instituutin tutkijan Elina Kahlan mukaan sortohallinto keksii kyllä syitä tappaa ja kiduttaa ihmisiä. Kuva: Jussi Helttunen

Aleksanteri-instituutin tutkijan Elina Kahlan mukaan sortohallinto keksii kyllä syitä tappaa ja kiduttaa ihmisiä. Kuva: Jussi Helttunen

Arkkipiispa pakeni Saksaan

Kotimaa puolestaan uutisoi Venäjän evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispan Dietrich Bauerin paenneen Venäjältä. Syynä oli hänen saarnansa, jossa Baeur arvosteli hyökkäystä Ukrainaan.

Württenbergin maakirkon sivuston haastattelussa arkkipiispa kertoi, että Venäjän hallinto on vaatinut kaikkia uskonnollisia johtajia tukemaan operaatiota ja useimmat ovat näin tehneet tai vaienneet. Bauerin kirkko on Venäjän suurin luterilainen kirkko. Siihen kuuluu noin 40 000 jäsentä, enin osa saksalaistaustaisia, entisen Neuvostoliiton alueen maissa.

Protestanttisia kristittyjä Venäjällä arvioidaan olevan kaikkiaan 1,5–3 miljoonaa. Vaikka lukuisiin eri kirkkoihin kuuluvia protestantteja on ollut maassa satoja vuosia, heitä ei lasketa kuuluviksi Venäjän perinteisiin uskontoihin. Niitä ovat hallinnon mukaan ortodoksisuus, islam, buddhalaisuus ja juutalaisuus.

Kommunistivallan aikana kaikki kirkot olivat vainon kohteena ja esimerkiksi moni baptistipappi suljettiin uskonsa vuoksi joko vankileirille tai mielisairaalaan. Myös suomalaisille läheinen Inkerin kirkko lähes tuhottiin.

Nyt moni pelkää vainojen palaavan. Eivätkä välttämättä ole väärässä, arvioivat Kirkko ja kaupungin haastattelemat asiantuntijat.

Poliisin pidätti sotaa vastustavan mielenosoittajan Pietarissa 24. helmikuuta. Kuva: AP/Lehtikuva

Poliisin pidätti sotaa vastustavan mielenosoittajan Pietarissa 24. helmikuuta. Kuva: AP/Lehtikuva

”Nyt alkavat puhdistukset”

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Elina Kahla iloitsee siitä, että tiistaina kymmenet tuhannet venäläiset osoittivat mieltään sotaa vastaan. Kun maan lainsäädäntöä nyt on kiristetty niin, että jo sodasta puhuminen voi pahimmillaan johtaa 15 vuoden vankilatuomioon, kaduille lähteminen osoittaa melkoista rohkeutta.

– Maassa ollaan nyt vedenjakajalla. Jo sodan toisena päivänä moni vähän vanhempi kommunistihallinnon ajan kokenut venäläinen totesi, että nyt alkavat puhdistukset. Nuo sotaa vastaan kantaa ottaneet kirkkojen johtajat ovat ottaneet suuren henkilökohtaisen riskin. Toisaalta he varmasti arvioivat, että tässä tilanteessa heitä myös kuunnellaan aivan toisella korvalla kuin tavallisesti, Kahla pohtii.

Tähän sopii latinankielinen lainaus ”Silent leges inter arma” eli lait vaikenevat aseiden keskellä.

Kun saksankielisen vähemmistökirkon johtaja Venäjällä tuomitsee sodan, voisi ajatella, että maiden historian vuoksi riski on ollut vieläkin suurempi.

Tähän neuvostoajan kuulustepöytäkirjoja tutkimustensa vuoksi lukenut Kahla toteaa, että ihmisiä sortava hallinto kyllä keksii mitä mielikuvituksellisempia syitä tappaa, kiduttaa ja aiheuttaa vaikeuksia ihmisille.

– Tähän sopii latinankielinen lainaus ”Silent leges inter arma” eli lait vaikenevat aseiden keskellä, Kahla sanoo.

– Venäjällä olennaista ei ole vain se, miten lait kirjoitetaan, vaan miten niitä käytännössä missäkin tilanteessa sovelletaan, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Veera Laine.

– Venäjällä olennaista ei ole vain se, miten lait kirjoitetaan, vaan miten niitä käytännössä missäkin tilanteessa sovelletaan, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Veera Laine.

Lain tuomaa pelotetta lisää tulkinnan mielivaltaisuus

Ulkopoliittisen instituutin tutkijatohtori Veera Laineen mukaan uudet lait, jotka kieltävät ”valeuutisten” levittämisen armeijasta ja myös Venäjän ulkomailla toimivista hallintoelimistä, on suunniteltu ihmisten hiljentämiseksi. Jopa 15 vuoden tuomio on valtava pelote. Lisäksi jo aiempia lakeja äärijärjestöistä ja ulkomaisista agenteista on sovellettu mielivaltaisesti.

– Venäjällä olennaista ei ole vain se, miten lait kirjoitetaan, vaan miten niitä käytännössä missäkin tilanteessa sovelletaan. Kansalaisyhteiskuntaa rajoittavien lakien tulkinta on tähänkin asti ollut valikoivaa ja mielivaltaista, mikä lisää niiden pelotevaikutusta, Laine sanoo.

Hänen mukaansa Venäjän hallinnon tavoitteena on sulkea julkisuudesta kaikki poikkipuoliset mielipiteet. Tämä on kansalaisyhteiskunnalle raju isku.

Venäjän lainsäädännössä on 1990-luvulla tehty jako perinteisiin ja ei-perinteisiin uskontokuntiin. Jaon avulla kerrotaan, mitä uskontoja ja hengellisiä liikkeitä pidetään historiallisesti Venäjälle kuuluvina ja mitkä ovat vieraita eli muualta tuotuja.

– 2010-luvun kuluessa ei-perinteisten uskontojen asemaa on lainsäädännöllä hankaloitettu entisestään. Samalla Venäjän hallinto on laajemminkin alkanut painottaa ”perinteisiä venäläisiä arvoja” kansallisen yhtenäisyyden takeena, ja ”ei-perinteisestä” on tullut synonyymi jollekin haitalliselle, Laine sanoo.

Venäjän hallinto on alkanut painottaa ”perinteisiä venäläisiä arvoja” kansallisen yhtenäisyyden takeena, ja ”ei-perinteisestä” on tullut synonyymi haitalliselle.

Venäjän ortodoksiselle kirkolla jaottelu sopii, sillä se vahvistaa sen asemaa. Aleksanteri-instituutin silloinen johtaja Markku Kivinen kertoi jo vuonna 2017 Kirkko ja kaupungin haastattelussa, että Venäjän ortodoksiseen kansallismielisyyteen liittyy voimakas ajatus siitä, että ”vieraan tulen tuojat” eivät ole maassa tervetulleita.

Kun valtio on halunnut suojella omia intressejään ja karsia niin äärimmäiseksi katsomaansa ajattelua, terrorismia kuin länsiyhteyksiä, maan uskonnonvapaustilanne on jo vuosien ajan huonontunut.

– Jos uskonnollista yhdyskuntaa kuvataan ei-perinteiseksi, se voidaan leimata epäilyttäväksi, vaikka sillä olisi maassa vuosisatainen historia. Lännestä tulleet herätysliikkeet ovat hallinnon silmissä erityisen ongelmallisia, Laine sanoo.

Niinpä Venäjä kielsi vuonna 2017 Jehovan todistajien toiminnan maassa ”uskonnollisena äärijärjestönä”. Tämä on johtanut pidätyksiin ja vankeustuomioihin. Myös evankeliset seurakunnat ovat paikallisesti joutuneet viranomaisten hampaisiin jo ennen sotaa.

Riikka Porkola on Kirkkohallituksen ulkosuomalaistyön asiantuntija, jonka vastuualueeseen kuuluvat yhteydet Inkerin evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kuva: Aarne Ormio 

Riikka Porkola on Kirkkohallituksen ulkosuomalaistyön asiantuntija, jonka vastuualueeseen kuuluvat yhteydet Inkerin evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kuva: Aarne Ormio 

Inkerin kirkossa joudutaan jälleen pelkäämään

Entä monille suomalaisille, Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja suomalaisille herätysliike- ja lähetysjärjestöille läheinen Inkerin kirkko? Mikä sen tilanne on?

Inkerin kirkon verkkosivuilla on julkaista vain hillitty rukous, jossa pyydetään Jumalaa lopettamaan aggressio ja verenvuodatus. Sotaa siinä ei mainita eikä Venäjää hyökkääjänä. Tämä ei tarkoita sitä, että Inkerin kirkko olisi asettunut Putinin tueksi.

– Ihmisten turvallisuuden vuoksi en voi kertoa missä, kuka ja miten, mutta sen voin sanoa, että monet Inkerin kirkon jäsenet toimivat paikallisesti rauhan puolesta. He asettavat tässä itsensä todelliseen vaaraan, sillä tilanne kiristyy koko ajan. Vaara on vakava ja pelko on todellista, asiantuntija Riikka Porkola Kirkkohallituksesta kertoo.

Kun jo pelkän tyhjän lapun kantamisesta kadulla voidaan pidättää, avoimesti sotaa vastaan puhuminen ja toimiminen on melkoista riskinottoa. Näin ovat jotkut pienen 8 000 hengen kirkon jäsenet siitä huolimatta tehneet.

Ihmiset eivät pelkää vain oman henkensä puolesta, vaan vielä enemmän läheistensä puolesta

– Siksi meidän on täällä turvallisessa Suomessa tarkkaan harkittava, mitä voimme heistä edes kertoa. Ihmiset eivät pelkää vain oman turvallisuutensa ja henkensä puolesta, vaan vielä enemmän läheistensä puolesta, Porkola sanoo.

Porkola on perehtynyt Venäjän kieleen ja kirjallisuuteen ja siihen, miten älymystöä ja kirkkoja 70 vuoden kommunistihallinnon aikana kohdeltiin. Tämänhetkinen tilanne tuo vainovuodet mieleen. Nyt kohteena ovat ne, jotka asettuvat Putinia vastaan.

Inkerin kirkon tilannetta hieman helpottaa se, että synnyinseudullaan Pietarin alueella se luokitellaan perinteiseksi kirkoksi. Koska toimintaa on kaikkialla Venäjällä Siperiaa myöten, tilanne voi paikallisesti vaihdella.

Kirkon jäsenkunnassa inkeriläiset ovat nykyisin vähemmistö, sillä suurin osa heistä on muuttanut Suomeen. Monikansallisen kirkon suurimmat seurakunnat ovat Pietarissa ja sen ympäristössä. Pietarissa toiminnassa on mukana paljon nuoria ja nuoria aikuisia. Venäjällä se on se sukupolvi, jossa ollaan muita kriittisempiä sotaa ja hallintoa kohtaan.

Inkerin kirkolla on Pietarissa hieno Pyhän Marian kirkko. Kuva: Martti Kainulainen/Lehtikuva

Inkerin kirkolla on Pietarissa hieno Pyhän Marian kirkko. Kuva: Martti Kainulainen/Lehtikuva

Jahtaavatko Venäjän joukot ukrainalaispappeja?

Yhdysvaltain hallinto kertoi ennen Ukrainan sotaa, että venäläisjoukoilla on nimilistat ukrainalaisista, jotka pitäisi pidättää ja viedä vankileireille tai tappaa, jos Venäjä saa maan hallintaansa. Asiasta kerrottiin laajasti kansainvälisessä mediassa, muun muassa The Guardianissa.

Suomessa nimellä Marttyyrien ääni toimiva kansainvälinen vainottuja kristittyjä puolustava järjestö kertoo verkkosivuillaan, että venäläiset ovat pidättäneet evankelisen Light of the World -seurakunnan pastorin piiritetyssä Mariupolin kaupungissa.

Venäjän armeija haki pastori Alexander Glushkon hänen kotoaan. Pidätyksen yhteydessä he löysivät tutkintotodistuksen, jonka Glushko on saanut Ukrainan teologisesta seminaarista. Arvellaan, että hänet vietiin Dokuchaevskiin, lähelle Donetskia. Hänen perheelleen ei ole kerrottu mitään miehen tilanteesta.

Aiemmin Ilta-Sanomat kertoi toisesta Mariupolin kaupungin papista ja avustustyöntekijästä Gennadi Mohnenkosta. Hän pakeni kaupungista saatuaan Ukrainan tiedustelupalvelulta soiton, jossa kerrottiin, että hän venäläisjoukkojen tappolistalla.

Suomen Baptistikirkon verkkosivuilla kerrotaan, että Venäjän vuoden 2014 jälkeen miehittämillä alueilla baptistiseurakunnat ovat joutuneet vainon kohteeksi. Luhanskin miehitetyllä alueella Ukrainan baptistiseurakunnat on virallisesti luokiteltu terroristijärjestöiksi ja niitä kaikkia on vaadittu sulkemaan ovensa. Baptistien laulukirja ja Johanneksen evankeliumi on luokiteltu ”äärimateriaaleina” laittomiksi.

Ne seurakunnat, jotka ovat yrittäneet jatkaa tilaisuuksiaan, tekevät sen suurella riskillä ja salassa. Tästä huolimatta alueella on perustettu uusia seurakuntia.

Kun Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill on perustellut sotaa myös kirkkoonsa kuuluvien vainolla, todellisuus on täysin toinen. Vainon kohteena ovat kristilliset vähemmistökirkot ja niiden johtajat.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: