Olisi rauhanprosesseille uskottavampaa, jos naiset olisivat alusta asti niissä mukana, sanoo globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola.
Uskontojen välinen rauhantyö on nyt erittäin tärkeää, mutta jotain puuttuu – missä ovat naiset?
Globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professorin Elina Vuolan mukaan uskonnollisia johtajia tarvitaan rauhanrakentamisessa. Usein ongelmana kuitenkin on, että naiset puuttuvat neuvotteluista.
Helsingin yliopistossa toimii uusi yksikkö nimeltä Religion, Conflict and Dialogue eli Uskonnot, konfliktit ja dialogi. Sen johtajana toimii globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola. Teologiseen tiedekuntaan sijoittuva monitieteinen yksikkö pyrkii tekemään huippututkimusta alalta, jonka tuntemusta maailmassa juuri nyt kipeästi kaivataan.
Tutkimusta ei kuitenkaan tehdä niin, että Vuola lähtisi vastaamaan suoraan kysymykseen, onko uskonnoissa nykymaailmassa voitolla hyvä vai paha. Maailman ymmärtämisen kannalta asioita pitää katsoa hieman eritellymmin.
On monenlaisia trendejä ja tilanteita, ja niissä uskonnoilla erilainen rooli. Esimerkiksi väkivaltaisissa ääriliikkeissä uskontoa käytetään vihan lietsomiseen, mutta toisaalta monessa maailmankolkassa uskonto on tärkeä motivaatiotekijä rauhan rakentamisessa.
– Uskonnontutkijan tehtävä ei ole puolustella tai mollata jotain ilmiötä tai uskontoa, vaan antaa välineitä arvioida niitä. On uskontolukutaidon puutetta, että fiksutkin ihmiset yleistävät asioita. Juuri nyt maailmassa uskontolukutaidon tarve on erityisen suuri, sanoo Vuola.
Ei tarvitse mennä Myanmariin tai Lähi-itään asti, jotta löytää vaarallisia linkkejä uskonnon ja politiikan väliltä.
– Elina Vuola
Hänen mukaansa uskonnot ovat inhimillisiä ilmiöitä siinä kuin mitkä tahansa muutkin isot kulttuuriin kuuluvat asiat. Uskontoja on käytetty hyväksi valtapolitiikassa ja sodissa, mutta uskonto ei Vuolan mukaan koskaan ole ainoa syy konfliktille.
Millaiset viime aikoina esille nousseet ilmiöt uskonnoissa ovat yllättäneet Vuolan? Onko esimerkiksi buddhalaisuuden käyttö Myanmarin rohingya-väestöä vastaan suunnatussa etnisessä puhdistuksessa ollut yllättävää? Sitähän on yleensä pidetty rauhanomaisena uskontona?
– Sielläkin toki asialla on ollut vain pieni osa buddhalaisista munkeista. Tämä on kuitenkin yksi esimerkki siitä, ettei mikään uskonto ole vapaa valtapyrkimyksistä ja sidonnaisuuksista etniseen nationalismiin, sanoo Vuola.
EU:n jäsenmaissa uskonnolla on perusteltu nationalismia
Vuolan mukaan on helpompaa puhua kaukaisista maista kuin miettiä, mikä on uskonnon rooli vaikkapa Euroopassa. Hänestä yllättävää on viime vuosina ollut se, miten kristinuskoa on entisissä sosialistimaissa niin vahvasti käytetty kansallismielisyyden perusteluna. Venäjän lisäksi tämä näkyy Euroopan unionin jäsenmaissa Puolassa ja Unkarissa.
– Jopa EU:n jäsenmaissa luodaan vastakkainasettelua läntisiksi luokiteltujen arvojen ja omien kansallisten arvojen välillä esimerkiksi seksuaalietiikassa. Nämä läntiset arvot selitetään uskonnonvastaisiksi, kuten myös Venäjällä tehdään, vaikka monet näistä läntisiksi leimatuista arvoista kumpuavat myös uskonnosta, ihmettelee Vuola.
Vuolan mukaan on hätkähdyttävää, että islaminvastaisuuden lisäksi myös antisemitismi on voimistunut Euroopan ytimessä eli samoissa maissa, joissa juutalaisväestön kansanmurha, holokausti tapahtui.
– Ei siis tarvitse mennä Myanmariin tai Lähi-itään asti, jotta löytää yllättäviä ja vaarallisia linkkejä uskonnon ja politiikan väliltä.
Mitä lähemmäs meitä tullaan, sitä suurempi vastuu meillä on asioista.
– Elina Vuola
Voimakkainta antisemitismi näyttää Vuolan mukaan olevan maissa, jotka eivät ole ottaneet ollenkaan samassa määrin muslimimaahanmuuttajia kuin esimerkiksi Pohjoismaat ja Saksa.
Uhkan tunnetta Euroopan juutalaisväestössä aiheuttavat Vuolan mukaan äärioikeisto ja väkivaltaiset islamistit, mutta myös ryhmät, jotka vastustavat Israelin valtion politiikkaa.
Israelin nykyhallituksen ja juutalaisuuden yhdistäminen saattaa paikalliset juutalaisyhteisöt Euroopassa ikään kuin vastuullisiksi Israelin valtion politiikasta. Iso-Britanniassa on esimerkiksi viime viikkoina keskusteltu työväenpuolue Labourin sisäisestä antisemitismistä.
– En väitä, että antisemitismi on motiivi, mutta kun Israel–Palestiina-konflikti eskaloituu, paikalliset juutalaisyhteisöt eri puolilla Eurooppaa saavat uhkauksia. Ikään kuin ne, vaikkapa suomalaiset juutalaiset, olisivat vastuussa asiasta.
– Täällä Euroopassa pitäisi katsoa peiliin ja omaan historiaan ja huolehtia siitä, että erilaiset uskonnolliset vähemmistöt kokevat olonsa turvalliseksi. Mitä lähemmäs meitä tullaan, sitä suurempi vastuu meillä on asioista, kiteyttää Vuola.
Islaminusko on maailmalla ja Euroopassa monimuotoinen ilmiö. Esimerkiksi Suomessa tataarit ovat päässeet hyvin osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Se, että islamia käytetään terrorismin perusteluna, ei ole mikään syy laittaa yhtäläisyysmerkkejä uskonnon ja ääriajattelun välille. Terrorismiin mukaan lähteneet perustelevat toimintaansa uskonnolla, mutta monella tähän koukkuun joutuneella nuorella tiedot oman uskonnon ydinopetuksista ovat olleet hyvin vähäiset.
Onhan järjestöjen johdossa kuitenkin myös uskonoppineita?
– Kyllä, mutta enemmän tässä on kyse uskosta omaan totuuteen ja kapeasta, autoritaarisesta uskontulkinnasta. Mustavalkoinen maailmankuva on kaikenlaisen ääriajattelun, myös uskonnollisen, ongelma, sanoo Vuola.
Mielenkiintoinen ilmiö Vuolan mukaan kuitenkin on, että maailmalla nopeimmin leviävä kristinuskon muoto, helluntailaisuus, ei näytä olevan aktiivisesti osallinen konflikteissa.
– Se on kasvavin uskonnollisuuden muoto väkirikkaissa maissa, joten tämä on toivoa herättävä ilmiö. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö helluntailaisuudessa olisi ongelmia, esimerkiksi menestysteologiaa, mutta tällaisen ilmiön olen havainnut. Tämä asia vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta, pohtii Vuola.
Useimmissa uskonnoissa naiset suljetaan pois päätöksenteosta ja auktoriteettiasemista.
– Elina Vuola
Naisten ääntä tarvitaan rauhan rakentamisessa
Uskontoja käytetään hyväksi vastakkainasettelun luomisessa, mutta niillä on iso rooli myös vastakkainasettelun purkamisessa. Siitä löytyy paljon esimerkkejä eri puolilta maailmaa. Vuola mainitsee muun muassa Etelä-Afrikan, jossa kirkoilla oli iso rooli sovinnon rakentamisessa apartheidin jälkeisessä yhteiskunnassa. Myös Latinalaisessa Amerikassa kirkkoja on tarvittu välittäjinä erilaisissa konflikteissa. Kirkot joutuivat myös puimaan omaa osallisuuttaan niin apartheidiin kuin Latinalaisen Amerikan dikatuureihin.
Kirkon Ulkomaanapu ja sen virkavapaalla oleva toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen on ollut tärkeässä roolissa globaalin Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkoston luomisessa. Suomen ulkoministeriössä on kulttuurisen ja uskonnollisen vuoropuhelun suurlähettiläs, jonka tehtävänä on vuoropuhelun tukeminen. Suomen Lähetysseura on myös ollut rauhanvälityksessä aktiivinen. Suomessa uskonnolliset johtajat tapaavat toisiaan ja esiintyvät yhdessä.
Paljon hyvää siis tapahtuu, mutta tämänkaltaisessa toiminnassa on yksi suuri puute. Se on Vuolan mukaan sellainen, joka on ominainen nimenomaan monille uskonnoille.
– Useimmissa uskonnoissa naiset suljetaan pois päätöksenteosta ja auktoriteettiasemista. Jos uskonnollisia johtajia tuodaan yhteen, niin ylätason tapaamisissa ei monen uskontoperinteen kohdalla voi olla naisia. Tai jos heitä on, he ovat maallikkoja ja ruohonjuuritason ihmisiä, joilla ei ole samanlaista auktoriteettia.
Vuola ei ajattele, että naisten mukaan ottaminen olisi ihmelääke, joka ratkaisisi kaikki maailman konfliktit. Mutta olisi rauhanprosesseille uskottavampaa, jos naiset olisivat alusta asti niissä mukana. Konflikteissa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa on käytetty sotataktiikkana ja naisten on monesti miehiä vaikeampaa saada oikeutta. Jos naisten ääni puuttuu rauhanrakentamisesta, monet yhteisöjen ongelmat jäävät korjaamatta ja haavat parantumatta.
Kehitysyhteistyöstä, josta Vuolalla on kokemusta muun muassa Kepan entisenä puheenjohtajana, on nähty, miten oleellista pysyville muutoksille on naisten ja tyttöjen aktiivinen rooli. Voisi ajatella, että niin olisi myös rauhan rakentamisessa. Sitä paitsi on tilanteita, joissa nimenomaan naiset ovat saaneet muutosta aikaan. Hyvä esimerkki tästä on Argentiina, jossa sotilasjunttaa vastaan nousi äitien kansanliike, joka vaati selvittämään juntan sieppaamien perheenjäsentensä kohtalot.
– Nämä keskiluokkaiset katoliset naiset muuttivat yhteiskuntaa. Heidän järjestönsä oli ainoita ihmisoikeusjärjestöjä, jotka pystyivät toimimaan diktatuurin aikana.
Vuolan mukaan tutkimusta tehdään paljon konfliktien ja sukupuolen suhteesta ja jonkin verran konflktien ja uskonnon yhteyksistä. On kuitenkin hyvin vähän tutkimusta, joka tarkastelisi kaikkia kolmea, konflikteja, uskontoa ja sukupuolta, yhdessä. Niinpä uusi Helsingin yliopiston yksikkö aikoo erikoistua erityisesti tähän kolmiyhteyteen.
– Eikä sukupuolikysymysten huomioon ottaminen tarkoita vain naisia, vaan myös vaikkapa sitä, miksi uskonnollinen ääriajattelu vetoaa herkästi nuoriin miehiin.
Tutkimusyksikkö sai juuri isot lahjoitukset kahdelta kansainväliseltä säätiöltä. Toinen niistä George Soroksen perustamalta Open Society Foundationilta ja toinen William and Mary Greve Foundationilta. Lahjoitusten avulla voidaan palkata vierailevia tutkijoita.
Helsingissä puhutaan ja rukoillaan rauhan puolesta
Suomen Lähetysseura järjestää yhteistyökumppaneidensa kanssa Helsinki Peace Talks -tapahtuman 19.9.–24.9. Tapahtuma tuo Suomeen rauhanprosessien osapuolia ja rauhantoimijoita muun muassa Kolumbiasta, Syyriasta, Zimbabwesta ja Palestiinasta.
Rauhanpäivänä 21.9. kokoonnutaan rauhanrukoukseen Helsingin tuomiokirkossa klo 18. Tämä tilaisuus on kaikille avoin.
Suomen ulkoministeriön kanssa järjestettävässä tilaisuudessa keskustellaan naisten roolista Kolumbian rauhanprosessissa 20.9. kello 8.30-16.00 (Engel-sali, Merikasarmi). Mukana ovat muun muassa entinen Farc-taistelija ja nykyinen Farc-puolueen jäsen Maricela Flórez Caro, rauhansopimuksen neuvotelleen ex-presidentti Santosin kanslian ihmisoikeusneuvonantaja Paula Gaviria Betancur, Kolumbian kansallisen naisfoorumin presidentti Beatriz Quintero, sekä teologi ja konsultti Andrés Alba.Tilaisuuden avaa alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen.
Kirkkojen roolista rauhanrakentamisessa keskustellaan seminaarissa 24.9. klo 8.30–16.00 (Bullankulma, Bulevardi 16). Mukana ovat muun muassa Zimbabwen vallanvaihdon jälkeisessä tilanteessa rauhantyötä tekevän Zimbabwen kirkkojen neuvoston pääsihteeri Kenneth Mtata, palestiinalainen kristitty rauhanaktivisti ja Kairos Palestine -liikkeen koordinaattori Rifat Kassis, Helsingin entinen piispa Irja Askola, globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola ja Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson. Tilaisuus järjestetään yhdessä Helsingin seurakuntayhtymän kanssa.
Merikasarmin ja Bulevardin tilaisuuksiin pitää rekisteröityä etukäteen. Lisätiedot Helsinki Peace Talks -tapahtumista ja kaikista puhujista sekä ilmoittautumisohjeet tilaisuuksiin löytyvät osoitteesta www.felm.org/peacebuilding/helsinki-peace-talks.
Sattumalta tällä viikolla on myös Helsingin ylipiston tiedekulmassa keskustelutilaisuus uskonnoista ja vallasta. Keskiviikkona 19.9. kello 17 tästä aiheesta keskustelevat Aasian tutkimuksen yliopistonlehtori Tiina Airaksinen, kulttuurien ja uskontojen välisten vuoropuheluprosessien suurlähettiläs Pekka Metso, uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho ja globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola. Tilaisuus on yleisölle avoin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Jos Jumalaa ei ole, syntyy moraalinen pakko tuoda taivas maan päälle”, sanoo teologi Olli-Pekka Vainio
HengellisyysDogmatiikan yliopistonlehtori Olli-Pekka Vainio näkee poliittisissa ääriliikkeissä uskonnosta lainattuja elementtejä.
Elisabeth Rehn ihmettelee, minne maailmasta on kadonnut ihmisrakkaus – ”Srebrenican joukkohaudat on näky, joka ei unohdu koskaan”
Hyvä elämä Ajankohtaista Ajankohtaista
