null ”Jos Jumalaa ei ole, syntyy moraalinen pakko tuoda taivas maan päälle”, sanoo teologi Olli-Pekka Vainio

Olli-Pekka Vainion mielestä kriisiaika lisää ääriajattelun kannatusta.

Olli-Pekka Vainion mielestä kriisiaika lisää ääriajattelun kannatusta.

”Jos Jumalaa ei ole, syntyy moraalinen pakko tuoda taivas maan päälle”, sanoo teologi Olli-Pekka Vainio

Dogmatiikan yliopistonlehtori Olli-Pekka Vainio näkee poliittisissa ääriliikkeissä uskonnosta lainattuja elementtejä.

Maailmassa on paljon vikoja. On suvaitsemattomuutta, syrjintää, sortoa, kiusaamista, luontokatoa, ilmaston lämpenemistä, kulkutauteja, valehtelua ja sotaa. Vikaa on ihmisissä ja yhteiskuntien rakenteissa.

Kaikki tietävät, että maailma on viallinen. Mutta kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, mistä viat johtuvat, tai miten ne pitäisi korjata. Kaikki eivät ole edes samaa mieltä, millainen olisi hyvä maailma.

– Natsitkin tahtoivat maailmasta paremman, sanoo dogmatiikan yliopistonlehtori Olli-Pekka Vainio.

Meidän näkökulmastamme natsit edustavat perkeleellistä pahuutta, mutta Vainio muistuttaa, että omana aikanaan he olivat suosittuja, koska heitä pidettiin edistyksellisinä ja uudenaikaisina.

Pelosi yritti siis antaa kauhealle tapahtumalle positiivisen merkityksen kuvaamalla Floydin eräänlaisena kristuksena.

Vainiota pidetään yhtenä tämän hetken etevimmistä suomalaisista teologeista. Hän on esimerkiksi ainoa suomalaisteologi, joka on tehnyt tutkimusta Yhdysvaltain avaruushallintovirasto Nasan piikkiin. Viime aikoina Vainio on pohtinut yhteiskunnan kahtiajakautumista ja erilaisten ääriliikkeiden suosion kasvua niin oikealla kuin vasemmalla. Miksi tuollainen kysymys edes kuuluu teologille?

– Uskonnontutkijan näkökulmasta nykyajan poliittisissa liikkeissä on paljon uskonnosta lainattuja elementtejä. Politiikan uskonnollistumisen voi havaita myös silloin kun poliittisiin johtajiin heijastetaan messiaanisia odotuksia, Vainio sanoo.

Hän viittaa esseisti Shadi Hamidiin, joka on todennut, että aiemmin sellaiset julkiset käytännöt, tunteet ja odotukset, jotka liitettiin uskontoon, ovatkin maallistumisen myötä siirtyneet politiikkaan. Tämä näkyy Vainion mukaan myös poliittisessa kielessä.

– Kun George Floyd murhattiin, Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi kiitti Floydia siitä, että hän oli uhrannut henkensä oikeudenmukaisuuden vuoksi. Pelosi yritti siis antaa kauhealle tapahtumalle positiivisen merkityksen kuvaamalla Floydin eräänlaisena kristuksena. Tämä tuskin olisi ollut Floydin itsensä tulkinta tapahtuneesta.

Työurallaan Olli-Pekka Vainio on luennoinut muun muassa Yhdysvaltain avaruushallintovirasto Nasan tutkijoille. Hän osallistui humanisteista koostuvaan tutkimusryhmään, jonka tehtävänä oli tutkia astrobiologian yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Työurallaan Olli-Pekka Vainio on luennoinut muun muassa Yhdysvaltain avaruushallintovirasto Nasan tutkijoille. Hän osallistui humanisteista koostuvaan tutkimusryhmään, jonka tehtävänä oli tutkia astrobiologian yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Kristinuskossa kukaan ei ole synnitön ja täysin puhdas

Mutta miksi ääriliikkeet nostavat päätään nyt, kun meillä sodan ja siitä seuranneen ruoka- ja energiakriisin vuoksi olisi muutenkin vaikeaa?

– Juuri siksi. Tavallisesti ääriajattelu koskee vain muutamaa prosenttia väestöstä, mutta jos ajat ovat huonot, ekstremistinen ajattelu näyttää valtavirtaistuvan. Tällöin myös jako meihin ja muihin korostuu. Toisista on helppo ajatella vaikka mitä kauheuksia, mutta omassa porukassa on vaikea nähdä mitään väärää, Olli-Pekka Vainio sanoo.

Kristillisessä yhtenäiskulttuurissa ajateltiin, että pahuus maailmassa on synnin seurausta. Syntipuhe myös demokratisoi pahuutta siten, että kukaan ei voinut olla täysin puhdas. Ratkaisuksi ongelmaan ei kelvannut muu kuin ihmisen ulkopuolelta tuleva Jumalan rakkaus. Sen sijaan siellä, missä kristinusko menettää vetovoimansa ja Jumala lakkaa olemasta, pelastuskaan ei voi enää tulla ihmisen ulkopuolelta.

Samaa fasistista mielenlaatua edustaa myös pehmeämpi tapa esimerkiksi kontrolloida julkista tilaa ja sitä, mitä saa sanoa ja ajatella.

– Perinteisessä kristillisyydessä suhtauduttiin nihkeästi siihen, että ihminen tässä ajassa jalostuisi paremmaksi ja kykenisi muuttamaan maailmaa ainakaan kovin nopeasti. Lopullinen oikeudenmukaisuus jätettiin Jumalalle. Maallistuneessa pelastuskertomuksessa taas ei ole tuonpuoleisuutta, jossa lopullinen oikeudenmukaisuus voisi toteutua. Tällöin pelastus jää kokonaan ihmisen vastuulle, ja hänelle syntyy moraalinen pakko tuoda taivas maan päälle, Vainio sanoo.

Tämä ei ole ihan pikku juttu, sillä Vainion mielestä tässä on jopa fasismin siemen.

– Kun huomataan, että ikävä kyllä ihmiset eivät saakaan aikaan radikaalia muutosta, johtopäätös on, että ihmisluonnossa itsessään on jotakin vikaa ja sitä pitää muuttaa, Vainio sanoo.

Hän viittaa brittiläisen moraalifilosofin R.M. Haren määritelmään, jonka mukaan fasisti on henkilö, joka haluaa pakottaa kaikki muut omaksumaan sen, mitä hän itse pitää hyvänä.

– Fasistien koviin keinoihin ovat kuuluneet eugeniikka tai kansanmurhat, joissa vääränlaiset ihmiset on hävitetty. Samaa fasistista mielenlaatua edustaa myös pehmeämpi tapa esimerkiksi kontrolloida julkista tilaa ja sitä, mitä saa sanoa ja ajatella, Vainio toteaa.

Vaikka jokaisesta hyväksi tarkoitetusta teosta voi seurata myös jotakin kielteistä, Olli-Pekka Vainion mielestä kristityllä ei ole lupa kyynistyä.

Vaikka jokaisesta hyväksi tarkoitetusta teosta voi seurata myös jotakin kielteistä, Olli-Pekka Vainion mielestä kristityllä ei ole lupa kyynistyä.

Kyynistyminen on epäkristillistä

Myös kristinuskon historia tuntee lukuisia sellaisia lakihenkisyyden kausia, jotka ovat olleet puhdasta fasismia. Joka kerta ongelmat näyttävät alkavan siitä, kun joku ryhtyy pakkokeinoin muuttamaan maailmaa omien ihanteidensa mukaiseksi.

– Ihminen on aina ymmärtänyt, että nykyhetken ja sen välillä, millainen maailman pitäisi olla, on kuilu. Maailmanparantamisen taustalla olevat epäkohdat ovat täysin todellisia. Ongelma syntyy siitä, miten tätä kuilua on yritetty kuroa umpeen, Vainio sanoo.

Vaikka yrittäisin tehdä kuinka täydellisen hyvän teon, sillä luultavasti on myös haittavaikutuksia.

 Hänen mielestään kristillinen sanoma muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, että vaikka kuinka pyrittäisiin hyvään, ihminen on aina epätäydellinen.

– Mitä tahansa hyvää tavoittelenkin, sen hintana on aina jokin uhraus tai jokin, millä voi olla kielteinen vaikutus. Harva asia on yksiselitteisen hyvä tai paha. Vaikka yrittäisin tehdä kuinka täydellisen hyvän teon, sillä luultavasti on myös haittavaikutuksia, Vainio sanoo.

Oikein ymmärrettynä Vainion eräänlainen ”kristillinen pessimismi” on vastalääkettä fasismin myrkkyyn. Mutta eikö jo ole vaara, että pessimismistä tulee tekosyy vältellä hyviä tekoja? Miten voidaan välttyä kyynisyydeltä ja katkeruudelta?

– Kristityn on koko ajan tehtävä parannusta siitä, mikä on pahaa. Samaan aikaan kristityn velvollisuus on olla kiitollinen kaikesta hyvästä. Elämme koko ajan katkeruuden ja kiitollisuuden veitsenterällä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: