Jussi Sohlberg neuvoo pohtimaan, minkälaisiin asioihin itseä kiinnostavassa uskonnollisessa tai henkisessä perinteessä pyritään.
Uushenkisyys, okkultismi ja ufouskonnollisuus – Jussi Sohlberg tuntee sen, mihin kaikkeen suomalaiset nykyään uskovat
Kun pyhä säväyttää uskontotutkija Jussi Sohlbergia, hänen mielensä alkaa raksuttaa. ”Pääsen sisälle uskonnolliseen kokemukseen, mutta en heittäydy siihen.”
Eeva kohottaa kättään hyvän ja pahan tiedon puuta kohti. Hänet on piirretty länsimaisten ihanteiden mukaisesti kauniiksi, pitkähiuksiseksi naiseksi. Kuvitus on sopivan häveliäs, sillä se on painettu Raamatun alkukertomuksia käsittelevään amerikkalaiseen lastenkirjaan.
Kirjaa pitävät pienen, reilusti alle kouluikäisen pojan kädet. Hän on löytänyt kuvaraamatun Lastenlinnan sairaalan kirjastosta.
Tämä on Jussi Sohlbergin varhaisin muistikuva siitä, miten uskonto alkoi kiehtoa häntä.
Sohlberg vietti CP-vammansa vuoksi pitkiä jaksoja Lastenlinnan sairaalassa. Hänelle tehtiin kaksi isoa leikkausta, joiden avulla jänteiden kireyttä lievennettiin ja kävelemistä ja liikkumista helpotettiin.
Uskontotieteilijänä Sohlberg tuntee hyvin tutkimukset, joiden mukaan uskonnolliset kokemukset tulevat usein elämänmurroksen tai kriisin hetkellä. Muistikuvaan kuvaraamatusta ei kuitenkaan liity ahdistavaa tunnetta. Lastenlinnasta jäi hänelle hyvät ja lämpimät muistot.
Kiinnostus uskontoja ja yliluonnollista kohtaan syveni kouluvuosina. Yläkoululaisena Sohlberg kahlasi läpi kaikki Lohjan kirjastosta löytämänsä kirjat, jotka käsittelivät paranormaaleja ilmiöitä, uskonnollisuutta, myyttejä, ufoja ja teosofiaa.
– Vaistonvaraisella tasolla tunsin, että tässä puhutaan isoista, merkittävistä asioista. Lukeminen avasi näkökulman ja kokemuksen siitä, että maailmassa on muutakin kuin silmille näkyvä fyysinen ja aineellinen todellisuus.
Jussi Sohlberg ei ole kokenut ruumiista irtautumista tai nähnyt outoja valoilmiöitä, mutta hänellä on ”hyvä intuitiivinen kyky”.
Hardcore-kristillisyys ei pelottanut teiniä
Orastavan uskontotieteilijän lukulistalle mahtui teinivuosina myös kristillistä mystiikkaa ja teologiaa. Jussi Sohlberg mainitsee dogmatiikan professori Seppo A. Teinosen kirjan Sata sanaa teologiaa sekä vapaissa kristillisissä suunnissa vaikuttaneiden saarnamiesten Tapio Nousiaisen ja Leo Mellerin lopun ajoista ja pahoista henkivalloista varoittavat kirjat.
– Luin muutakin hardcore-kristillistä kirjallisuutta, jossa varoitettiin okkultismin ja noituuden vaaroista. En muista, että se olisi herättänyt minussa pelkoja, vaikka niin käy helposti, kun lukee teininä tuollaista kamaa. Ennemminkin nuo kirjat lisäsivät mielenkiintoani näihin asioihin ja toivat mukaan jännittävyyden elementin.
Jos etsii itsetarkoituksellisesti huippukokemuksia, ei yleensä tavoita sitä, mikä on kaikkein tärkeintä.
Rippikouluun mennessään Sohlbergilla oli useimpiin ikätovereihinsa verrattuna vankka tiedollinen pohja, ja hän osasi kuunnella saamaansa opetusta myös kriittisesti. Hän kävi Kansan Raamattuseuran rippikoulun, joka järjestettiin vuonna 1979 Lohjan Vivamossa.
Sohlbergin mukaan rippileirin yhtenä tavoitteena oli nuorten uskoontulo, mutta ratkaisukristillisyyden ohella korostettiin myös uskon siementä, joka on saatu jo kasteessa ja kirkon opetuksessa. Hän ei kokenut klassista uskonhumahdusta, mutta sai kipinän kristillisen perinteen puolelle.
Uskontojen maailmaan liittyvä pohdinta jatkui lukiossa ja Lohjan seurakuntanuorten porukassa. Polku teologian ja uskontotieteen opintoihin tuntui luontevalta vaihtoehdolta.
Uskontotiede johdatti Sohlbergin perehtymään laajasti uusiin uskonnollisiin liikkeisiin ja ilmiöön, josta puhuttiin tuolloin termillä ”new age”. 1980-luvun lopulla hän alkoi tutkia wiccaa ja muuta uuspakanuutta.
Opiskeluvuosina Sohlberg osallistui Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton (SKY) toimintaan ja toimi 2000-luvun alussa myös järjestön pääsihteerinä. Opiskelijajärjestön avara, ekumeeninen ja yhteiskunnallisesti kantaa ottava kristillisyys vaikutti vahvasti siihen, millaiseksi Sohlbergin oma hengellinen viitekehys on muovautunut.
– Minulle on tullut tärkeäksi inklusiivinen lähestymistapa, jossa kristilliseen spiritualiteettiin on mahdollista ammentaa hengellisiä lahjoja myös muista uskonnollisista perinteistä. Vierastan porttiteoria-ajattelua, jossa joogan tai meditaation harrastamisen ajatellaan johtavan väärille poluille.
Varo pikaisia ja helppoja ratkaisuja
Vuodesta 2006 lähtien Jussi Sohlberg on työskennellyt tutkimuskoordinaattorina kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä. Työssään hän seuraa laajasti uskonnollisuuden ja henkisyyden monimuotoista kenttää. Hänen omia erikoisalojaan ovat uskonnolliset yhteisöt Suomessa, uskonnollisuuden muutokset, uushenkisyys, länsimainen esoteria ja okkultismi.
Viime kuukausina Sohlberg on kiertänyt luennoimassa lokakuussa 2024 julkaistun Kirkon nelivuotiskertomuksen tutkimustuloksista erilaisille kuulijakunnille. Hiljattain hän puhui Lahdessa kaupunkien ja kuntien etsivän nuorisotyön tekijöille, jotka halusivat ymmärtää nuorten uskonnollisuuden muutosta.
Sohlbergin työhön kuuluu myös uskontoja ja henkisyyttä koskeviin tietopyyntöihin vastaaminen. Niitä tulee seurakuntien lisäksi opettajilta, opiskelijoilta, viranomaisilta ja tavallisilta ihmisiltä, jotka ovat törmänneet johonkin uskonnolliseen liikkeeseen tai ilmiöön.
Kun jokin uskonnollinen tai henkinen perinne herättää kiinnostuksen, Sohlberg neuvoo pohtimaan, minkälaisiin asioihin siinä pyritään.
– Hälytyskellojen on hyvä soida aina, kun joku tarjoaa vaikeisiin asioihin pikaisia ja helppoja ratkaisuja, tai kun uskonnollinen tai henkinen yhteisö haluaa säädellä yksityiskohtaisesti ihmisen elämää ja toimintaa, hän sanoo.
Hän kiinnittää huomiota myös siihen, että henkiselläkin elämänalueella voi joutua elämyshakuisuuden koukkuun.
– Jos etsii itsetarkoituksellisesti huippukokemuksia, ei yleensä tavoita sitä, mikä on kaikkein tärkeintä. Näennäisen pienet, arkiset asiat voivat olla hengellisesti merkityksellisiä, vaikka niissä ei näyttäisi tapahtuvan mitään erityistä.
Kohdatessaan uskonnollisia ilmiöitä ja tutkiessaan niitä Jussi Sohlberg tuntee olevansa kotona.
Hyväntuulinen tietäjä
Jussi Sohlbergilta pyydetään usein kommentteja uskontoihin ja henkisyyteen liittyviin ilmiöihin myös mediassa. Viime aikoina hän on vastannut muun muassa uushenkisyyttä, ufouskonnollisuutta ja Jeesus Nasaretilaisen ulkonäköä koskeviin kysymyksiin.
Asiantuntevan ja tutkimustietoon pohjautuvan taustoituksen lisäksi kuulijalle välittyy Sohlbergin hyväntuulinen perusvire. Kohdatessaan uskonnollisia ilmiöitä ja tutkiessaan niitä hän tuntee olevansa kotona.
– En hätkähdä tai kauhistu, kun kohtaan ilmiöitä, liikkeitä tai yhteisöjä, joissa ihmisten vakaumus on hyvin erilainen kuin minulla. Pääsen sisälle uskonnon kieleen, näkökulmaan ja kokemisen tapaan riippumatta siitä, samastunko kyseiseen traditioon.
Olen aistinut pyhän kuunnellessani eri uskontojen pyhää musiikkia ja osallistuessani Äiti Amma -liikkeen tilaisuuteen.
Vaikka yliluonnollinen on kiinnostanut Sohlbergia jo vuosikymmenien ajan, hänellä itsellään ei ole ollut paranormaaleja tai mystisiä kokemuksia.
– En ole kokenut ruumiista irtautumista, nähnyt outoja valoilmiöitä tai mitään sen tyyppistä. Minulla on kuitenkin melko hyvä intuitiivinen kyky. Luen vaistonvaraisesti tietynlaisia merkkejä ja osaan usein ennakoida sitä, minkälaisen päätepisteen jokin asia saa ja miten tulee todennäköisesti käymään, hän sanoo.
Sohlberg korostaa, etteivät hänen aavistuksensa ole mitenkään erehtymättömiä, eikä hän ole selvännäkijä.
Tutustuessaan eri uskontoperinteisiin Sohlberg on kokenut myös eräänlaisia pyhän häivähdyksiä. Niitä hän on kohdannut sekä kristinuskon että muiden traditioiden parissa.
– Olen aistinut pyhän esimerkiksi Krishna-liikkeen temppelissä, kuunnellessani eri uskontojen pyhää musiikkia ja osallistuessani Äiti Amma -liikkeen tilaisuuteen. Katolinen messu ja ortodoksinen liturgia säväyttävät minua, ja myös kristillinen mystiikka puhuttelee.
Kun Sohlberg tavoittaa jonkin uskonnollisen tunteen, hän huomaa samalla etäännyttävänsä itsensä kokemastaan.
– Vaikka jokin asia koskettaa minua ja tekee vaikutuksen, samalla vastaan tulee jonkinlainen sisäinen raja. En heittäydy kokemukseen, vaan analyyttinen puoleni herää ja mieleni alkaa raksuttaa.
Kuka?
Jussi Sohlberg, 61, on uskontotieteilijä ja teologian maisteri, joka työskentelee tutkimuskoordinaattorina kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä. Hän harrastaa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historiaa ja kulttuuria, järjestötoimintaa, ikonimaalausta ja metallimusiikkia.
Mitä?
Sohlberg aloittaa Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina. Hän kirjoittaa uskontoihin ja henkisyyteen liittyvistä aiheista. Lue ensimmäinen kolumni täältä.
Motto
Näennäisen pienet ja arkiset asiat voivat olla hengellisesti merkityksellisiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Muinainen aasialainen tantra-mystiikka muuttui meillä erotiikaksi ja pariskuntien viikonloppukursseiksi, mutta viesti on edelleen kaunis
PuheenvuorotAlun perin tantrassa ei suinkaan ollut kyse laatuajan etsimisestä kaiken kiireen keskellä, kirjoittaa Jussi Sohlberg.
