Uusisilta: Lintuviha nousee, kun hanhet laskeutuvat pääkaupunkiseudun puistoihin – kevään kakkakeskustelu keskittyy väärään ongelmaan
Lintujen kevätmuutto herättää paljon intohimoja.
Toissa viikonloppuna Töölönlahdelle rantautui tuttuja hanhijoukkoja, mutta myös yksi harvinaisuus. Äärimmäisen harvinainen pikku-uikku oli houkutellut lammen rannalle huomattavan määrän kiikareista ja kameroista tunnistettavia lintuharrastajia. Ja tietysti siellä olin minäkin.
Linnuista ja luonnosta innostuvalle harvinaisen pikku-uikun näkeminen sorsien ja hanhien keskellä oli lähes maaginen heti. Nopean palautuksen takaisin todellisuuteen tarjosi takaani kävelleen ohikulkijan toteamus: ”nyt ne hanhet taas palaavat ja paskovat kaikki nurmet pilalle”.
En usko, että kukaan helsinkiläinen on voinut välttyä kuulemasta keskustelua valkoposki- ja kanadanhanhien ulosteesta. Hanhet ruokailevat nurmikoilla ja jättävät jälkeensä sitä itseään. Monet tuntuvat kuvittelevan, että linnut tekevät tämän puhdasta ilkeyttään pilatakseen helsinkiläisten piknikpuistot.
Samankaltaista vihaa kohtaavat myös merimetsot, joiden väitetään pilaavan Suomen saaristot. Olenkin itse alkanut puhua lintuvihasta, koska kyseessä on näkemykseni mukaan järjestelmällinen lintuihin kohdistuva aggressio. Mutta onko vihanpito oikeasti perusteltua? Vievätkö linnut tosiaan ihmisten elintilaa Suomessa?
Meidän ei tulisi olla huolissaan siitä, että lintuja on liikaa, vaan siitä, että niitä on liian vähän.
Asia on juuri päinvastoin. Suomessa pesivistä lintulajeista peräti kolmannes on uhanalaisia. Esimerkiksi ennen yleinen hömötiainen on nykyään harvinaisuus, mikä johtuu suomalaisesta metsätaloudesta. Hömötiainen tarvitsee pesintäänsä varten lahopuuta, joka on nyky-Suomessa harvinaisuus, koska vallitseva metsälajimme on nuori talousmetsä, jossa lahopuuta ei ehdi syntyä. Metsäteollisuuden lisäksi kaupunkien laajeneminen ja maatalouden muutokset uhkaavat lintuja.
Pian alkava jokavuotinen hanhikeskustelu vie huomion väärään suuntaan. Helsingin puistoihin kakkaavat hanhet ovat äärettömän pieni murhe verrattuna siihen, että meitä ympäröivä luonto kuolee silmiemme edessä. Meidän ei tulisi olla huolissaan siitä, että lintuja on liikaa, vaan siitä, että niitä on liian vähän.
Kirjoittaja on maailmantuskaa poteva ammattiaktivisti ja mystiikkaan taipuvainen harrastelijakristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Maailmantuska puristi Matias Uusisiltaa, 27, jo lapsena – sitten hän alkoi vaikuttaa vääryyksiin päivätyönään ja lakkasi vaatimasta itseltään pyhimysmäisyyttä
Hyvä elämäKirkko ja kaupungin uusi verkkokolumnisti uskoo ihmisiin ja parempaan tulevaisuuteen.
