Harras hetki: Pertti Salolainen tuntee haikeutta lintujen muuttaessa etelään
Pertti Salolainen kameroineen Töölönlahdella.

Pertti Salolainen kameroineen Töölönlahdella.

Harras hetki: Pertti Salolainen tuntee haikeutta lintujen muuttaessa etelään

Luonnon kiertokulku ja kauneus saavat Pertti Salolaisen nöyräksi. Tulevaisuuden suhteen hän on pessimistinen, vaikka ei aio luovuttaa.

Viikonloppuna Pertti Salolainen matkustaa pääkaupunkiseudulta mökilleen Kustaviin. Siellä, meren rannalla, hän seuraa lintujen syysmuuttoa, upeaa luonnonnäytelmää.

Hanhi- ja joutsenparvien sekä kurkiaurojen lisäksi kokenut retkeilijä ja luontokuvaaja näkee asioita, joita moni ei tule huomanneeksi, kuten öisin muuttavat punakylkirastaat, jotka pitävät lentäessään kovaa meteliä.

Lintujen kevätmuutto on Pertti Salolaiselle täynnä toivoa. Syysmuuton tunnelma on haikea: yksi aikakausi luonnon kierrossa on jälleen päättymässä.

Vaikka syksyllä Salolaisen mielessä on häivähdys surua, se on hänestä kaunis vuodenaika. Ilma on silloin erityisen raikas.

Salolainen seuraa luontoa monessa paikassa. Korona-aikana hän on kiertänyt Uudenmaan luontokohteita. Helsingin Vanhankaupunginlahti on hänelle jo nuoruudesta rakas paikka. Silloin se kuhisi elämää.

Ihmiskunta on matkalla itse luomaansa helvettiin, vaikka tekeekin sen ensimmäisessä luokassa.

Tänä kesänä Pertti Salolainen sai nähdä Vanhankaupunginlahdella suuren ihmeen: pesivän merikotkaparin. Merikotkalla on Salolaiselle erityinen merkitys, sillä hän oli Maailman luonnonsäätiössä pelastamassa merikotkaa. Kun työ alkoi vuonna 1972, koko Suomessa kuoriutui vain neljä poikasta. Nyt poikasia tulee viitisensataa.

Merikotkan pelastuminen oli menestystarina. Salolainen kuitenkin pelkää, että ihmiskunta tuhoaa luonnon. Ilmastonmuutos ja lajikato etenevät. Suomen vanhat aarnimetsät on tuhottu ja suot raiskattu. Ihmiskunta on matkalla itse luomaansa helvettiin, vaikka tekeekin sen ensimmäisessä luokassa, Salolainen sanoo.

Vaikka Salolainen on pessimistinen, hänestä ei ole syytä luovuttaa vaan taistella – ja katsoa peiliin. Hän tunnustaa olevansa mökkeineen, autoineen ja kuvausreissuineen syntisäkki muiden joukossa.

Vastapainoksi hän on perustanut pienen luonnonsuojelualueen haapametsikköön Hämeessä ja toivoo perustavansa vielä toisen. Siitä tulee hänen 80-vuotislahjansa Suomen luonnolle.

Kirkkoon Pertti Salolainen kuuluu, vaikka luokittelee itsensä enemmän panteistiksi kuin perinteiseksi kirkkouskovaiseksi. Koko ympäristö, luonnon kokonaisuus tai luomakunta, mitä sanoja siitä sitten käytetäänkin, on hänen uskonsa kohde.

Meitä ympäröivä luonnon mysteeri tekee Pertti Salolaisen nöyräksi. Lintujen syysmuuton seuraaminen saa hänet haukkomaan henkeä kaiken kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden edessä. Tuota kauneutta kuvatessaan Salolainen lainaa nauraen ”entistä sosialidemokraattia”, joka totesi meren ulappaa katsoessaan, että ”tämä ei kyllä ole heidän kunnallisjärjestönsä aikaan­saannosta”.

Pertti Salolainen on entinen kansanedustaja ja ministeri, joka asuu Helsingissä. Hän johti Suomen EU-jäsenyysneuvotteluja. Salolainen täyttää lokakuussa 80 vuotta.

Salolainen on Maailman luonnonsäätiön (WWF) Suomen rahaston kunniaperustaja. Hän oli aloittamassa säätiön toimintaa Suomessa vuonna 1972. Hän on aktiivinen luontoharrastaja ja luontokuvaaja.

Kokoomuksessa Salolaista pidettiin alkuun hänen omien sanojensa mukaan ”viherpiipertäjänä”. Nyt hänen työtään luonnon puolesta osataan jo arvostaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi