Pimeä netti suojaa rikollisia, mutta antaa myös väyliä vapauteen
Tor (The Onion Router) on ohjelmisto, joka mahdollistaa anonymiteetin Internetissä. Tor-verkko yhdistetään julkisuudessa usein huume- ja asekauppaan sekä lapsipornoon. Kuva: Mari Aarnio

Tor (The Onion Router) on ohjelmisto, joka mahdollistaa anonymiteetin Internetissä. Tor-verkko yhdistetään julkisuudessa usein huume- ja asekauppaan sekä lapsipornoon. Kuva: Mari Aarnio

Pimeä netti suojaa rikollisia, mutta antaa myös väyliä vapauteen

Netin pimeällä puolella saalistavat verkkorikolliset, pedofiilit ja huumekauppiaat. Se tarjoaa kuitenkin myös suojaa sananvapaudelle ja vertaistukea yhteisön ahdistelemalle lestadiolaisäidille.

Kun puhutaan pimeästä netistä, puhutaan usein Tor-verkosta. Se on ohjelmisto, joka mahdollistaa sensuurin kiertämisen ja anonymiteetin. Sinne ei kukaan tietämättään eksy, vaikka periaatteessa kyse on ohjelmistosta, jonka löytää helposti ja jonka lataaminen ei kauaa kestä.

Tor-verkko yhdistetään julkisuudessa usein huume- ja asekauppaan ja lapsipornoon. Ohjelmisto, jonka käyttäjien IP-osoitteita on käytännössä mahdotonta jäljittää, kiinnostaa rikollisia.

Tor-verkkoa käytetään kuitenkin myös hyvään. Se antaa suljettujen maiden ihmisille mahdollisuuden päästä julkiseen nettiin, kuten esimerkiksi Wikipediaan, jonne pääsy on estetty kahdelta miljardilta ihmiseltä.

Netin pimeyden suojissa voidaan tehdä monenlaista myös muualla kuin Tor-verkossa. On sosiaalisen median ryhmiä ja kanavia, joista toiset ovat paremmin suojattuja kuin toiset. On myös keskusteluryhmiä, joiden kautta nimimerkin suojassa voi saada vertaistukea vaikkapa uskonnon uhri, joka pelkää henkensä puolesta.

Toisaalta netin pimeyttä on myös vihapuhe, jota entistä useammin harjoitetaan omalla nimellä ja kuvalla. Se on pimeyttä, joka väittää olevansa sananvapauden puolella, mutta joka tuhoaa sitä.

Netissä on myös viruksia, haittaohjelmia, verkkohyökkäyksiä ja verkkohuijauksia, joiden kohteeksi voivat joutua niin yksityiset ihmiset, yritykset kuin valtiot. Viime mainitut voivat olla myös tällaisen toiminnan takana, samoin kuin rikollisjärjestöt. Hakkerit voivat olla pahoja tai sitten hyvän puolella.

Kaikesta edellä mainitusta kertoo kaksi Avain-kustantamon tällä viikolla julkistamaa uutuuskirjaa. Ari Haasion Verkkorikokset tarjoaa tiiviin tietopaketin, joka keskittyy nimensä mukaisesti asioihin, jotka eivät ole vain moraalittomia vaan lain mukaan rikollisia. Jarno Alastalon Pimeä netti kertoo ihmisten tarinoita netin pimeyden suojista. Osa niistä liittyy pimeään nettiin, osa on outoja, osa tuo valoa pimeyteen.

Haasio on tutkija ja tietokirjailija, joka työskentelee Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Alastalo on verkkoyhteisöjen asiantuntija ja yrittäjä Heimossa, IRC-Galleriassa ja Making People Happy -viestintäyrityksessä.

Hakkereita on monenlaisia. Osa tekee tietomurtoja näyttääkseen osaamistaan tai hyötyäkseen niistä taloudellisesti, osa haluaa tehdä hyvää. Kuva: iStock

Hakkereita on monenlaisia. Osa tekee tietomurtoja näyttääkseen osaamistaan tai hyötyäkseen niistä taloudellisesti, osa haluaa tehdä hyvää. Kuva: iStock

Rikollisten uusi pelikenttä

Tor-verkon kehitti Yhdysvaltain laivaston tutkimuskeskus. Tavoitteena oli palvelu, joka suojaisi armeijan tiedustelupalvelujen välisen yhteydenpidon verkossa. Ensimmäinen versio esiteltiin syyskuussa 2002.

Tor ei kuitenkaan jäänyt vain sotilaiden käyttöön, vaan syntyi palvelu, jossa muutkin voivat käyttää nettiä anonyymisti. Verkon toiminta perustuu siihen, että noin 7000 vapaaehtoista ympäri maailmaa on asentanut koneilleen reitittimen. Kun Tor-verkossa lähetetään viesti, se kulkee salattujen yhteyksien avulla useiden eri reititinten kautta sinne, mihin se on tarkoitettu.

Poliisit kyllä liikkuvat verkossa ja selvittävät rikoksia myös Tor-verkossa. Helppoa se ei kuitenkaan ole, joten Torista on tullut monenlaisen rikollisuuden pesäpaikka. Rikolliset hyödyntävät toiminnassaan toista nettikeksintöä, virtuaalista valuuttaa eli bitcoinia, jolloin maksuliikenteestä ei jää jälkiä.

Tor-verkossa liikkuvat laittomien aseiden ja huumeiden ostajat ja myyjät. Suomessa toimii kaksi Tor-verkon palvelua, Silkkitie ja Sipulikanava, joiden sivuilla huumekauppa kukoistaa. Silkkitie-Valhalla on Alastalon mukaan maailman toiseksi tai kolmanneksi pisimpään pyörinyt nettihuumekauppa. Siellä on myös rahanpesupalveluja ja luottokorttitietojen myyntiä.

Yhdysvallat ajatteli, että Tor-verkko mahdollistaa sananvapauden myös diktatuureissa.

– Ari Haasio

Elokuun alkuun 2017 mennessä Sipulikanavalla oli lähetetty yli 1,5 miljoonaa viestiä. Huumeiden myyjään pidetään kontaktin jälkeen usein yhteyttä pikaviestipalvelu Wickrin kautta. Huumeet toimitetaan perille postitse tai esimerkiksi metsäkätköjen avulla.

Pedofiilit etsivät uhrejaan avoimen netin ja erityisesti sosiaalisen median kautta. Haasion mukaan chatit ja nuorten suosimat sosiaalisen median yhteisöt ovat paikkoja, joissa pedofiilit harrastavat groomingia eli luovat luottamussuhteen lapseen tai nuoreen. Hyväksikäyttö etenee vaiheittain ja alkaa viattomalla jutustelulla.

Kun alaikäinen suostuu kuviin, hän ahdistuu ja pelkää kertoa asiasta vanhemmilleen. Pedofiili käyttää tätä hyväkseen ja voi myös lahjoa lasta menemään vielä pidemmälle.

Pelastakaa Lapset ry:n tutkimuksen mukaan suurin osa netin seksuaalirikoksista kohdistuu 13–15 vuotiaisiin ja toiseksi suurin ryhmä ovat 11–12-vuotiaat. Haasio kuitenkin huomauttaa kirjassaan, että 16-vuotiaat eivät ole mukana tässä tutkimuksessa, koska he ovat suojaikärajan ohittaneita.

Houkuttelu seksiin tapahtuu julkisella puolella. Kokemuksiaan pedofiilit jakavat Tor-verkossa ja myös julkisilla pornoon painottuvilla chatti-sivuilla nimimerkkien suojassa. Lapsipornon paljastamiseen keskittynyt Internet Watch Society jäljitti vuonna 2016 peräti 57 355 sivustoa, joilla oli lapsipornoa. Materiaalin tuottaminen ja levitys on keskittynyt järjestäytyneen rikollisuuden käsiin.

Vihapuhetta, huijauksia ja haittaohjelmia

Tavallisimmin netissä ja sosiaalisessa mediassa liikkuva törmää vihapuheeseen. Vihapuhe on laajempi käsite, mutta selvästi kriminalisoituja ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan, uskonrauhan rikkominen ja kunnianloukkaukset. Useimmiten kohteena ovat erilaiset vähemmistöryhmät tai heitä puolustavat ihmiset. Vihapuhetta on aina ollut, mutta netti on antanut sille hyvän kanavan.

Netissä toimii myös valemedioita, jotka Haasion mukaan on tosiasiassa valjastettu maahanmuuton vastustamiseen ja rasistisen ajattelun levittämiseen.

Verkko sopii hyvin erilaisten huijausten tekemiseen. Sähköpostin kautta levitetään työtarjouksia, tyttöystävähuijauksia ja nigerilaiskirjeitä, kalastellaan henkilötietoja ja pankkitunnuksia ja tehdään tilausansoja, jossa ostamalla jotain sitoutuu lisätilauksiin. Huijauksia tehdään myös Facebookissa.

Alastalo aloittaa kirjansa kertomuksella sähköpostihuijarista. Muka syöpään kuolemassa oleva nainen halusi lahjoittaa hänelle 39,9 miljoonaa euroa köyhien auttamiseen. Vastineeksi tarvittiin henkilötietoja ja vain 650 euroa.

Netissä liikkuu niin sanottuja mustahattuja ja valkohattuja, hyviksiä ja pahiksia.

Netin pimeään puoleen liittyvät myös siellä liikkuvat virukset ja muut haittaohjelmat. Ne voivat iskeä tavallisten ihmisten koneisiin, mutta myös isoihin organisaatioihin. Osa niistä on hakkereiden taidonnäyttömielessä tekemiä, osa on suunniteltu rikollisiin tarkoituksiin.

Rikollisten lisäksi taustalla voi olla valtiollisia toimijoita. Alastalo kertoo WannaCry-tietokonemadosta, lunnasviruksesta, joka leviää hallitsemattomasti koneesta toiseen. Sen kehitti alun perin Yhdysvaltalain kansallinen turvallisuusvirasto NSA, mutta WannaCry päätyi nettiin hakkeriryhmän kautta ja sitä levitti ympäri maailmaa Pohjois-Korea kiristääkseen rahaa.

F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen kertoo kirjassa useiden valtioiden harrastavan bittivakoilua, tiedustelua tai sabotaasia verkossa. Ainoa joka käyttää haittaohjelmia varastamiseen on Pohjois-Korea.

Kiinnostava tieto on sekin, että suurin osa maailman haittaohjelmista ei toimi Venäjällä. Ne on suunniteltu niin, että ne eivät toimi, kun käyttäjän koneessa on kyrillinen kirjaimisto.

Miten tätä kaikkea vastaan sitten suojaudutaan?

– Ensimmäinen asia on maalaisjärki. Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä, se ei ole totta. Kukaan ei tarjoa sinulle Ipadia eurolla. Toinen asia on tietokoneen tietosuojasta huolehtiminen. Et varmaan kotona jätä ovia auki varkaiden tulla. Tässä on kyse samasta asiasta, kiteyttää Haasio.

Tor-verkon tarjoama identiteetin suoja mahdollistaa sensuurin kiertämisen ja tarjoaa suojaa sananvapaudelle, mutta sitä käytetään myös rikolliseen toimintaan. Kuva: iStock

Tor-verkon tarjoama identiteetin suoja mahdollistaa sensuurin kiertämisen ja tarjoaa suojaa sananvapaudelle, mutta sitä käytetään myös rikolliseen toimintaan. Kuva: iStock

Sananvapautta ja hyviä hakkereita

Netin pimeä puoli ei kuitenkaan ole pelkkää pimeyttä. Esimerkiksi Tor-verkko on monessa maassa tärkeä sananvapauden kannalta.

– Yhdysvallat ajatteli, että Tor-verkko mahdollistaa sananvapauden myös diktatuureissa. Sillä oli ja on tällainen poliittinen funktio, kertoo Haasio.

Se, mikä länsimaissa on pimeää nettiä, on eri asia kuin se, miten sitä tulkitaan suljetuissa maissa. Turkki haluaa suojella kansalaisiaan Wikipedialta ja tekee myös eniten pyyntöjä Twitter-tilien sulkemisesta. Myös Youtube ja Facebook ovat siellä välillä pannassa. Kiina sensuroi lisäksi myös Googlen.

Maissa, joissa sananvapautta rajoitetaan rankasti, Tor-verkko on reitti vapaaseen internettiin. Siellä voi myös jakaa arkaluonteista tietoa. Panama-paperit esimerkiksi vuodettiin Tor-verkon kautta.

Suurin osa maailman haittaohjelmista ei toimi, kun käyttäjän koneessa on kyrillinen kirjaimisto.

Netissä liikkuu monenlaisia hakkereita, joista osa on niin sanottuja mustahattuja, osa valkohattuja, hyviksiä ja pahiksia. Ensinmainituista käytetään myös termiä krakkerit. Osa verkon kautta tietomurtoja tekevistä krakkereista haluaa lähinnä näyttää osaamistaan murtautumalla suuryritysten tai viranomaisten tietojärjestelmiin. Osa taas tekee tietomurtoja saadakseen sitä kautta hyötyä.

Rikollisten toimijoiden lisäksi on hakkereita, jotka etsivät tietoturva-aukkoja ja pyrkivät käyttämään taitojaan yhteiskunnan hyväksi. Osa heistä saa palkkaa tietoturvayrityksiltä. Hakkerit voivat olla myös aktivisteja. Tunnetuin tällainen ryhmä on Anonymous, jonka Time-lehti listasi vuonna 2012 sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle.

Järjestö on tehnyt lainvastaisia tietomurtoja, mutta Haasion mukaan sen tavoitteet ovat poliittisia ja usein hyviä. Anonymous on hyökännyt muun muassa Isisiä ja pedofiilirenkaita vastaan. Toisaalta se on tehnyt hyökkäyksiä myös tekijänoikeusjärjestöjen sivuille Elisan estettyä pääsyn Pirate Bay verkkoon, jolla jaetaan tekijänoikeuksien vastaisesti musiikkia, pelejä ja elokuvia.

Lestadiolaisen äidin pelasti nimimerkki

Alastalo kertoo kirjassaan siitä, miten pimeä netti tai toimiminen nimettömänä voi olla myös ainoa mahdollisuus saada vertaistukea tai löytää samoin ajattelevia. Esimerkit liikkuvat tavanomaisesta poikkeavasta seksuaalisuudesta moottoripyöräjengin johtajan ”vastaiskuun poliisin mediapelille”. Huuhaaseen uskova Kari kertoo henkimaailmasta ja mikrosiruista, joita ihmiset saavat elimistöönsä rokotusten kautta.

Vertaisryhmät voivat olla vaarallisia, kun yhteisöstä haetaan voimaa vaikkapa sairaalloiseen laihduttamiseen. Toisaalta ne voivat olla myös ainoa paikka saada valoa pimeyteen.

Yksi kirjan henkilöistä on lestadiolaisäiti, joka kirjoitti salaa yli 15 000 viestiä Suomi 24 -keskustelupalstalle nimimerkin Hyshys turvin. Hän sai keskenmenon ja kohtasi sen vuoksi syrjintää ja ”hoitamista” yhteisöltään. Viidennen lapsen jälkeen lääkärit kielsivät häneltä raskaudet. Mies kohdisti häneen henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Suku kehotti antamaan anteeksi.

– Nainen koki, että häntä painostetaan lääkehoitoon ja pakotetaan kohti itsemurhaa. Hän pelkäsi henkensä puolesta ja löysi ainoan pakotien netin keskusteluryhmästä, Alastalo kertoo.

Aseellinen uhkailu ja pahoinpitely johtivat lopulta eroon. Poliisi turvasi Hyshysin ja lasten lähdön kotoa. Yhteisön jäsenet eivät häntä enää tervehdi, mutta muut kyläläiset suojelevat häntä.

– Sain häneen yhteyden Uskontojen Uhrien Tuki -järjestön kautta, Alastalo kertoo.

Lähteet: Jarno Alastalo: Pimeä netti. Avain 2017. Ari Haasio: Verkkorikokset. Avain 2017. Lisäksi lähteenä ovat kirjailijoiden julkistamistilaisuudessa lausumat kommentit ja haastattelut.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi